Vankilakierteeseen päätyy luultua harvempi

Vankeusrangaistukset kasaantuvat samoille henkilöille ja vankilakierteeseen päädytään harvemmin kuin usein luullaan. Esimerkiksi lähes puolet ensimmäistä kertaa vapautuneista vangeista ei palaa koskaan vankilaan. Toisaalta keskimääräistä uusimislukua korottavat ne urautuneet vangit, joiden uusimisriski on jo lähtökohtaisesti korkea, osoittaa yhteiskuntatieteiden maisteri Sasu Tynin väitöstutkimus.

Tyni selvitti väitöstutkimuksessaan vankeusvankien uusintarikollisuutta, uusimisriskejä sekä vankeinhoidon vaikuttavuutta. Uusintarikollisuutta kartoitettiin vangeilla, jotka olivat vapautuneet vuosina 1993–2012. Tutkimuksen perusteella esimerkiksi vangeille suunnatut toimintaohjelmat eivät vähentäneet uusintarikollisuutta tilastollisesti merkitsevästi. Tutkimuksessa kuitenkin korostetaan, että vangeille järjestettyjä toimenpiteitä tulee tarkastella uusintarikollisuuden lisäksi esimerkiksi vangin hyvinvoinnin ja terveydentilan, vangin läheisten tai vankilan laitosturvallisuuden näkökulmasta. Ohjelmat saattavat olla kustannustehokkaita, vaikka uusintarikollisuuden erot koe- ja kontrolliryhmän välillä eivät olisikaan tilastollisesti merkitseviä. Ohjelmien käyttöä kuntoutusmenetelmänä puoltaa jo se, jos edes yksi ryhmän vangeista ei syyllisty rikoksiin vapautumisensa jälkeen.

Vankeinhoidon ohjelmien vaikuttavuuden selvittäminen on hankalaa. Vankien uusintarikollisuuteen vaikuttavat monet vangeista riippumattomat tekijät kuten lainsäädännön muutokset, poliisin resurssit ja rikosten selvitysaste, oikeusprosessien kesto sekä muutokset todellisen rikollisuuden tasossa.

Rikosseuraamuslaitos on joutunut sopeutumaan valtion säästöohjelmiin, joiden seurauksena vankitoimintojen osuus vankien kokonaisajankäytöstä on vähentynyt. Vastaavasti kuntien tiukka taloudellinen tilanne on vaikuttanut siihen, että vankien jatkokuntoutus ja rangaistusaikaisten ulkopuolisten sijoitusten tarjonta ovat vähentyneet. /RK

Sasu Tyni: Vankeinhoidon vaikuttavuus. Onko kuntoutukselle tilastollisia perusteita? Akateeminen väitöskirja. Rikosseuraamuslaitoksen julkaisuja 1/2015. www.rikosseuraamus.fi

 
Julkaistu 5.6.2015
Sivun alkuun |