Tarja Mankkinen

Väkivaltaista ekstremismiä ehkäisemässä

Väkivaltaisella ekstremismillä tarkoitetaan sitä, että väkivaltaa käytetään, se oikeutetaan tai siihen kannustetaan aatemaailmalla perustellen. Hallitus päätti vuonna 2012 toimenpideohjelmasta väkivaltaisen ekstremismin ennalta ehkäisemiseksi. Sen otsikko "Tavoitteena eheä yhteiskunta" kuvaa hyvin ohjelman tavoitteita ja sisältöä.

Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva


Ekstremistinen väkivalta lisää itse itseään. Samanmieliset rohkaistuvat ja hyökkäykset kostetaan uusilla hyökkäyksillä, jolloin syntyy väkivallan laajeneva kierre. Ekstremistinen väkivalta kohdistuu varsinaisen uhrin lisäksi koko demokraattiseen järjestelmään sekä ihmis- ja perusoikeuksiin. Väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisy vahvistaa ihmisten turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta, ylläpitää yhteiskuntarauhaa ja ehkäisee terrorismia.

Terrorismi on aina väkivaltaista ekstremismiä, mutta kaikki väkivaltainen ekstremismi ei ole terrorismia. Terrorismin tavoitteena on aiheuttaa vakavaa pelkoa väestössä laajasti. Ekstremistinen väkivalta ei välttämättä ole kumouksellista, eikä se kohdistu suoranaisesti valtioon tai kansainväliseen järjestöön vaan usein viholliseksi määriteltyyn ryhmään tai yksilöihin. Se aiheuttaa pelkoa ja turvattomuuden tunnetta paikallisesti, esimerkiksi yksittäisissä kaupunginosissa. Tästä syystä ekstremistinen väkivalta voi jäädä viranomaisilta piiloon silloinkin, kun yksittäisistä rikoksista tehdään ilmoitus poliisille.

Toimenpideohjelma väkivaltaisen ekstremismin ennalta ehkäisemiseksi laadittiin laajassa yhteistyössä 2011–2012. Mukana oli asiantuntijoita sisäministeriön lisäksi mm. ulkoministeriöstä ja Ulkopoliittisesta instituutista, puolustusministeriöstä, opetus- ja kulttuuriministeriöstä, Etnisten suhteiden neuvottelukunnasta, Poliisihallituksesta ja Suojelupoliisista. Valmisteluryhmä kuuli tutkijoita ja muita asiantuntijoita sekä tutustui Tanskan Århusissa poliisi-sosiaalityöntekijä-kouluyhteistyöhön. Tämä SSP-yhteistyömalli on ollut laajasti esillä myös Suomessa viime aikoina. Lisäksi valmistelussa otettiin huomioon mm. Britannian Prevent-strategia. Toimenpideohjelma valmistui Norjan joukkosurman jälkeen, mikä vaikutti myös sisältöön.

Suomen toimenpideohjelma on saanut laajasti kiitosta siitä, että se kattaa väkivaltaisen ekstremismin eri muodot: väkivaltaisen äärioikeiston ja äärivasemmiston, uskonnolla perustellun väkivaltaisen ekstremismin ja yksinäiset tekijät. Laaja näkökulma vahvistaa yhteiskunnan eri ryhmien luottamusta siihen, että viranomaiset toimivat oikeudenmukaisesti eivätkä määrittele väkivallan vakavuutta tekijän tai hänen taustaryhmänsä mukaan.

Yhteensä 12 toimenpiteen ohjelman keskeiset tavoitteet ovat: yhteistyön kehittäminen viranomaisten välillä ja kansalaisyhteiskunnan kanssa, nopea puuttuminen tilanteisiin, joissa väkivallan uhka on suuri, sekä tiedon, tietoisuuden ja osaamisen lisääminen.

Viranomaiset yhdessä ja kansalaisyhteiskunnan kanssa

Väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisy edellyttää yhteistyötä ja yhdessä tekemistä sekä eri toimijoiden tiedon keräämistä yhteen. Väkivallan torjumiseksi on oltava käytössä laajasti erilaisia keinoja, ja tämä vaatii viranomaisten välistä ja järjestöjen kanssa tehtävää yhteistyötä. On myös tärkeää, että ehkäisytyötä tehdään niin, että se koetaan yhteiskunnan yhteisenä väkivaltaa vähentävänä ja yhteiskuntarauhaa edistävänä toimintana.

Sisäministeriö asetti kansallisen verkoston väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisyn koordinointia ja edistämistä varten. Verkostossa on edustajat eri ministeriöistä, Poliisihallituksesta, Suojelupoliisista sekä paikallisista yhteistyöverkostoista. Kansallisen verkoston työ on saadun palautteen perusteella koettu hyödylliseksi. Se on koonnut eri toimijat kehittämään työtä yhdessä, vaihtamaan kokemuksia ja hyviä käytäntöjä sekä levittämään tietoa niin eri toimijoiden välillä kuin myös laajemmin. Kansallinen verkosto on järjestänyt seminaareja ja muita tilaisuuksia, joiden kautta yhä laajempi joukko on tullut mukaan työhön.

Paikalliset väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisyn yhteistyöverkostot toimivat Helsingissä, Turussa ja Oulussa. Ne ovat tehneet työtä paikalliset tarpeet ja uhkat lähtökohtanaan ottaen samalla huomioon kansalliset tavoitteet ja painopisteet. Helsingissä toiminta on poliisin johtamaa, muissa kaupungeissa vetovastuussa ovat kaupungin edustajat. Helsingissä käytännön interventiotyötä tekee ennalta estävän työn toimintalinja ja sen yhteydessä toimiva Ankkuritiimi. Ankkuritiimin muodostavat poliisit, sosiaalityöntekijät, psykiatrinen sairaanhoitaja ja jatkossa myös nuorisotyöntekijä. Tiimi toimii yhteisissä tiloissa Helsingin poliisilaitoksella. Vaikka ryhmä toimii yhdessä, jokainen heistä on samalla osa omaa organisaatiotaan. Ankkuritiimin asiakkaina on ollut myös Syyrian ja Irakin taistelualueille lähtöä harkinneita ja sieltä palaavia henkilöitä.

Nopea puuttuminen väkivallan uhkaan

Ekstremistisen väkivallan ehkäisyn haasteena on, miten ratkaista tilanteet, joissa väkivallan uhka on ilmeinen, mutta kyseessä ei ole vielä rikos, sen yritys tai valmistelu. Poliisi voi ottaa kiinni henkilön, johon liittyy korkea väkivallan uhka. Tämä on kuitenkin päästettävä vapaaksi viimeistään 24 tunnin kuluttua, ellei pidättämiselle ole edellytyksiä. On tapauksia, joissa henkilö on vapauttamisen jälkeen tehnyt vakavan väkivaltarikoksen. Poliisi on kehittänyt osana väkivaltaisen ekstremismin toimenpideohjelmaa uhka-arviointityökalun, jota käyttämällä poliisi saa nopeasti mielenterveyden asiantuntijan arvion henkilön väkivaltapotentiaalista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että poliisi tekee ensin henkilöstä uhka-arvion, jonka jälkeen hän pyytää täydentävää asiantuntija-apua ja konsultaatiota psykiatrilta tai muulta asiantuntijalta. Arviota ei tehdä potilassuhteessa.

Työkalua on pilotoitu Helsingissä ja Oulussa, ja siitä saadut kokemukset ovat olleet hyviä, sillä väkivaltaa on pystytty estämään. Haasteena on saada henkilö nopeasti palvelujen piiriin, esimerkiksi mielenterveyspalveluihin. Tämän ns. nopean kaistan kehittäminen tilanteissa, jossa väkivallan uhka on korkea, vaatii vielä työtä. Toinen haaste liittyy terveydenhuollon ammattilaisiin, jotka toimivat asiantuntijoina uhka-arvion tekemisessä. Käytännön kokemukset ovat osoittaneet, että on tärkeää, että nämä ovat oikeuspsykiatreja.

Kaikissa tapauksissa ei ole tarpeen ohjata henkilöä terveydenhuollon palveluihin, mutta hän tarvitsee tukea. Näissä tapauksissa järjestöjen tuottamat, väkivallasta irti auttavat palvelut ovat tärkeitä. Väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisyn toimintaohjelmassa asetettiin tavoitteeksi järjestöjen ja viranomaisten yhteistyön lisääminen ja palveluja tarjoavien järjestöjen määrän lisääminen. Tämä on tärkeää myös alueellisen yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Järjestöjen määrä onkin lisääntynyt, sillä useat järjestöt kokevat hyödyllisenä laajentaa osaamistaan myös ideologialla perustellun väkivallan ehkäisyyn.

Tiedon, tietoisuuden ja osaamisen lisääminen

Yleistä tietoisuutta väkivaltaisesta ekstremismistä ja sen ilmenemisestä on levitetty kaksi kertaa vuodessa julkaistavalla tilannekatsauksella. Helmikuun tilannekatsaus käsitteli sitä, miten opettajat ovat havainneet väkivaltaiseen ääriajatteluun liittyviä ilmiöitä lukioissa ja ammattikouluissa.

Katsaus perustui 16 suurimmalle kaupungille tehtyyn kyselyyn. Vastaajista (yhteensä 96) 60 prosenttia oli tehnyt havaintoja väkivaltaisesta ääriajattelusta. Eniten sitä opettajien havaintojen mukaan näkyi opiskelijoiden asenteissa, heidän välisissään ristiriitatilanteissa sekä fyysisenä ja henkisenä väkivaltana. Neljännes vastanneista opettajista oli havainnut oppilaissa radikalisoitumista. Huolta herättävän käytöksen ja väkivaltaisen ääriajattelun välinen yhteys oli kuitenkin opettajille epäselvä; he odottivat väkivaltaisen ääriajattelun olevan selvärajaisempaa ja helpommin tunnistettavaa. Mielenterveysongelmien ei nähty liittyvän väkivaltaiseen ääriajatteluun. Usein ajateltiin, että ne pikemminkin sulkevat sen pois. Vastauksista kävi ilmi, että opettajat usein näkivät hyvän poistavan pahan eli että positiiviset asiat kumoaisivat sen seikan, että yksittäiset oppilaat hyväksyivät väkivaltaisen ääriajattelun ja toimivat sen mukaisesti. Kysely oli varsin pieni, mutta se on kuitenkin ensimmäinen, joka antaa tietoa väkivaltaisesta ääriajattelusta oppilaitoksissa. Opetushenkilökunta on ottanut tilannekatsauksen hyvin vastaan ja näyttääkin siltä, että se on edistänyt ehkäisevän työn kehittämistä oppilaitoksissa. Olisi tärkeää, että aiheesta saataisiin jatkossa tutkimukseen perustuvaa tietoa.

Sisäministeriö on valmistellut myös verkkosivustoa, johon tulee tietoa väkivaltaisesta ekstremismistä, sen ilmenemismuodoista ja siitä, miten sitä voidaan ehkäistä ennalta. Sivusto on käytännönläheinen ja tavoitteena on, että se auttaisi esimerkiksi opettajia, sosiaalityöntekijöitä, poliiseja tai järjestöjen työntekijöitä löytämään keinot toimia tilanteessa, jossa he kohtaavat työssään henkilön, joka on radikalisoitunut tai vaarassa radikalisoitua.

Eri toimijoille on järjestetty aiheesta laajasti koulutusta. Helsingin poliisilaitos on kouluttanut koko henkilöstönsä, kaupungin ja myös muiden poliisilaitosten henkilöstöä väkivaltaiseen ekstremismiin liittyvissä asioissa. Tämä koulutus on perustunut pitkälti EU:n COPPRA-hankkeeseen. Myös Poliisiammattikorkeakoulu on järjestänyt useita koulutustilaisuuksia. EU:n radikalisoitumisesta tietoisuutta lisäävän verkoston (RAN) järjestämiin seminaareihin on Suomesta osallistunut ankkuritiimiläisiä, poliiseja, sosiaalityöntekijöitä ja opettajia.

Sanat ovat tärkeitä

Viestinnän merkitys on lisääntynyt. Isiksen ammattitaidolla luotu brändi sekä hyvin suunniteltu ja taitavasti kohdennettu propaganda ovat osoittaneet viestinnän merkityksen rekrytointikeinona. Viranomaisten kyky vastata tähän on melko rajoitettu. Tietoon perustuva viesti on harvoin yhtä vaikuttava kuin tunteisiin ja tarpeisiin vetoava.

Suomi on mukana EU:n tänä vuonna käynnistyneessä SSCAT-hankkeessa, jonka tavoitteena on kehittää strategisen viestinnän osaamista jäsenmaissa. Tämä voi tarkoittaa viranomaisten viestintäkoulutusta esimerkiksi käsitteiden ja sanojen merkityksestä eri kohderyhmille. Myös kansalaisyhteiskunnan kykyä ja viestintäosaamista voidaan lisätä, ja näin luoda edellytyksiä eri kokemusten esille tuomiselle. Esimerkkinä tästä ovat kampanjat, joissa esimerkiksi Syyriaan matkustaneiden taistelijoiden äidit ovat kertoneet siitä, miltä tuntuu kun oma poika tai tytär ennalta arvaamatta lähtee taistelualueille ja kuolee siellä.

Viestinnällä ja käytettävillä käsitteillä voidaan parhaimmillaan vähentää väkivaltaisen ekstremismin vetovoimaa ja pahimmillaan lisätä radikalisoitumista. Sanat ovat tärkeitä, sillä ne luovat yhteisyyttä ja eroja ihmisten välille, jakavat ihmiset meihin ja muihin ja osoittavat, millainen arvo asioilla on. Useissa maissa, esimerkiksi Britanniassa ja Yhdysvalloissa, on ryhdytty yhä tarkemmin linjaamaan sitä, miten viranomaiset kertovat väkivaltaiseen ekstremismiin ja terrorismiin liittyvistä asioista. Jonkin ihmisryhmän leimaaminen terroristeiksi voi tapahtua myös vahingossa, sillä viestin vastaanottajat voivat tulkita sen aivan eri tavalla kuin puhuja on tarkoittanut.

Ohjelmaan liittyen on pidetty tähän mennessä kaksi pyöreän pöydän tapaamista median edustajien kanssa. Ensimmäisen aiheena oli, miten väkivaltaisistä ääriliikkeistä tulisi kirjoittaa mediassa, jotta julkisuus ei houkuttelisi niille lisää kannattajia mutta samalla ihmiset saisivat tietoa näistä liikkeistä. Toisen pyöreän pöydän teemana oli Syyrian ja Irakin taistelualueille matkustaminen. Seuraava keskustelu on elokuussa.

Suomalainen nettipoliisitoiminta on herättänyt kiinnostusta myös kansainvälisesti. Nettipoliisitoiminta eli virtuaalinen lähipoliisitoiminta on tehokas keino myös väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisyssä. Toimenpideohjelmassa päätettiin, että lisätään nettipoliisien valmiuksia reagoida keskusteluihin, joissa levitetään väkivaltaista ekstremismiä.

Toimenpideohjelman päivitys käynnistymässä

Väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisyn toimenpideohjelman päivittäminen käynnistyy lähiaikoina. Hyväksi osoittautunutta työtä jatketaan ja ohjelmaa täydennetään uusilla toimilla, joita tarvitaan toimintaympäristössä tapahtuneiden muutosten johdosta. Yksi tärkeimmistä kysymyksistä jatkossa on, miten saamme taistelualueille matkustavien määrän kääntymään laskuun. Samalla on tärkeää muistaa, että vaikka vierastaistelijakysymykset ovat nyt laajasti esillä, myös muihin väkivaltaisen ekstremismin muotoihin on kiinnitettävä huomiota. Väkivaltaiset ääriliikkeet toimivat samassa ympäristössä ja vaikuttavat toisiinsa. Jonkin liikkeen toiminnan aktivoituminen voi lisätä vastakkainasettelua, joka johtaa myös väkivaltaisiin yhteenottoihin.

Keskeinen tavoite tulevalle toimenpideohjelmalle on osallisuuden ja laajan omistajuuden vahvistaminen. Poikkihallinnollisesta työskentelystä on puhuttu vuosikaudet, mutta edelleen strategisten toimintasuunnitelmien omistajuus jää usein sille taholle, joka on aktiivisin asian käynnistämisessä. Kuitenkin ennaltaehkäisy ja monet muutkin asiat toteutuvat vain, jos niitä toteuttamassa on laaja joukko eri tahoja, jotka aidosti kokevat asian omanaan.

Ohjelman päivityksessä kiinnitetään erityistä huomiota tavoitteisiin ja toimiin, jotka kohdistuvat nuoriin. Nuoret ovat monella tavalla riskiryhmässä joutua väkivaltaan yllyttävien liikkeiden ja ryhmien piiriin. Sellaiset nuoret, joilla itsellään tai joiden perheessä on ongelmia ja joilla on vähän sosiaalisia suhteita tai heikko turvaverkko, ovat suuremmassa riskissä etsiä elämälleen tarkoitusta ja turvaa ääriliikkeiden piiristä. Siinä vaiheessa kun väkivaltaisen ääriliikkeen jäsenyyden ikävät ja vastenmieliset puolet tulevat esille, voi olla jo liian myöhäistä irrottautua ryhmän vaikutuspiiristä. Nuoret itse ovat parhaita asiantuntijoita, kun mietitään, mitä tulisi tehdä, jotta nuoret eivät tuntisi vetovoimaa väkivaltaisiin ääriliikkeisiin.

Väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisyn painopiste on paikallisessa työssä. Vain paikallisesti toimivat asiantuntijat tietävät, millaista väkivaltaista ääritoimintaa alueella on ja mihin ja miten ennalta ehkäisevät toimet tulee kohdistaa. Tarvitaan myös yksilöinterventioita, joilla voidaan estää yksilön osallistuminen väkivaltaiseen toimintaan.

Poliisi kehittää ennalta estävää toimintaa ja väkivaltaisen ekstremismin ehkäisemistä. Esimerkiksi Helsingin poliisilaitos on perustanut ennalta estävän toiminnan linjan, ja myös muut poliisilaitokset pohtivat miten työ tulisi organisoida. Neljällä poliisilaitoksella ennalta estävään toimintaan liittyy myös moniammatillinen Ankkuritiimi. Poliisi on asettanut tavoitteeksi, että jatkossa kaikilla poliisilaitoksilla on Ankkuritoimintaa. Poliisin ennalta estävän toiminta ja Ankkurityö muodostavat valmiit rakenteet väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisylle ja interventioille. Kokonaisuutta on kuitenkin tarpeen täydentää laajemmalla yhteistyöverkostolla, jossa ovat edustettuina kaikki asian kannalta keskeiset tahot, mukaan lukien järjestöt. Näin saadaan kokonaiskuva väkivaltaisen ekstremismin tilanteesta ja kaikki tarvittavat resurssit ovat käytössä sen ennaltaehkäisyyn.

Muiden maiden hyviä malleja käyttöön

Monessa maassa on jo tarjolla väkivaltaisten ääriliikkeiden vaikutuspiiristä irrottautuville palveluja, joita kutsutaan Exit-toiminnaksi. Tavoitteena on, että osallistuja luopuu tai pidättäytyy ääriajatteluun perustuvan väkivallan käytöstä. Tähän pyritään vaikuttamalla henkilön käyttäytymiseen, ei välttämättä ideologiaan. Osallistuminen perustuu yleensä vapaaehtoisuuteen. Exit-toimintaa on käynnistetty yleensä siksi, että on havaittu, että rikosoikeudelliset puuttumiskeinot eivät ole riittäviä vähentämään ektremistisen väkivallan uhkaa muille ihmisille ja yhteiskunnalle. Viranomaiset, tutkijat sekä järjestöjen ja yhteisöjen edustajat laativat maaliskuun seminaarissa yhdessä ehdotukset siitä, millaista Exit-toiminta voisi olla Suomessa. Järjestöt, jotka jo tekevät työtä väkivallan vähentämiseksi, päättivät yhdessä tehdä ehdotuksen Exit-toiminnan kehittämisestä Raha-automaattiyhdistykselle.

Viime vuosina eräät maat ovat kehittäneet yhden luukun periaatteella toimivaa neuvontaa väkivaltaiseen ekstremismiin liittyvissä käytännön kysymyksissä, johon henkilö itse, hänen perheenjäsenensä tai muu lähipiiri sekä viranomaiset voivat ottaa yhteyttä. Esimerkiksi Ranskassa on saatu erittäin hyviä kokemuksia tästä palvelusta, ja viranomaisten mukaan se on auttanut estämään yksilöiden lähdön taistelualueille. Ruotsissa mietitään parhaillaan, miten neuvontakanava voidaan toteuttaa. Suomessa neuvontakanavan toteuttaminen olisi tärkeää, sillä väkivaltaisen ekstremismin erityispalveluja on vain harvoilla paikkakunnilla. Neuvontakanava voisi ohjata tehokkaasti palveluihin sekä jakaa muuta neuvoa ja opastusta koko maan alueella. Haasteena on palvelun järjestäminen niin, että se pystyisi kokoamaan tiedon sekä järjestöjen että viranomaisten tuottamista palveluista niin valtakunnallisesti kuin myös alueellisesti.

Edellä on kuvattu toimia, joita on jo tehty ja joita ollaan käynnistämässä väkivaltaisen ekstremismin ennalta ehkäisemiseksi. Monet toimista kohdistuvat yksilöön. On kuitenkin tärkeää tarkastella myös yhteiskunnan rakenteita ja varmistaa, etteivät ne edistä yksilöiden liittymistä väkivaltaisten ääriliikkeiden toimintaan. Esimerkkinä rakenteellisista kysymyksistä voidaan mainita nuorten työllistyminen ja koulutus.

Kirjoittaja on kehittämispäällikkö sisäministeriössä ja Kansallisen väkivaltaisen ekstremismin ennalta ehkäisyn verkoston puheenjohtaja.

Tilannekatsaukset saatavilla verkossa osoitteessa www.sisainenturvallisuus.fi.


Onko väkivaltainen ekstremismi uhka Suomessa?


Uskonnolliset yhteisöt mukana torjumassa väkivaltaista ääriajattelua



 
Julkaistu 5.6.2015
Sivun alkuun |