Mikael Lohse

Terrorismiturismi

Vierastaistelijailmiö työllistää kansainvälistä terrorismin torjuntaa

Radikaali-islamistisiin ryhmiin, kuten ISIL:iin (Islamic State in Iraq and the Levant) ja ANF:iin (Al-Nusrah Front) on viime vuosina virrannut useita tuhansia vierastaistelijoita ympäri maailman. Suomesta lähteneiden vapaaehtoisten suuri määrä suhteessa muslimiväestöömme on herättänyt kansainvälistäkin huomiota. Syyrian ja Irakin konfliktialueelle matkustaneiden vierastaistelijoiden joukkoon mahtuu seikkailijoita, joista puhutaan myös jihad-turisteina, uskonveljiään puolustavia sunnimuslimeita ja umpifanaattisia ääri-islamisteja. Mobilisaatiota on pitänyt yllä internetissä, sosiaalisessa mediassa ja Sharia4:n kaltaisissa verkostoissa välittyvä radikaali-islamistisen toiminnan ylistys. Euroopasta lähtevien vaellusintoa juuri Syyriaan – eikä esimerkiksi Afganistaniin, Maliin, Somaliaan tai Jemeniin – selittää sinne matkustamisen helppous ja halpuus erityisesti Turkin kautta.

Taistelijavirran volyymi Syyrian ja Irakin konfliktialueelle on herättänyt länsimaissa kasvavaa huolta. Vaikka moni vierastaistelija kuolee tai katoaa, jatkaa globaalijihadistista kampanjaansa taistelusta toiseen tai tulee turvallisuusviranomaisten kiinni ottamaksi, jäljelle jää myös niitä, jotka aikanaan palaavat lähtömaihinsa. On arvioitu, että noin joka kymmenes konfliktista palaava vierastaistelija jatkaisi väkivallan käyttöä lähtömaassaan tai sen tukemista sieltä käsin. Kyse ei ole skenaarioiden kautta ajateltuna yksin kohonneesta terroristihyökkäyksen vaan myös värväämisenä ja rahoittamisena sekä muuna terroristisena edistämisenä piirtyvästä riskistä. Radikalisoitunut mieli yhdistettynä taisteluissa opittuihin taitoihin merkitsee joka tapauksessa kasvanutta väkivallan uhkaa, varsinkin kun näin tahtovia ja kykeneviä on yhä suurempi joukko. Europolin rankingissa palaavia vierastaistelijoita pidetäänkin EU:n turvallisuutta tällä hetkellä eniten uhkaavana terrorismi-ilmiön muotona.

Kansainvälisen järjestelmän reaktio

YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi presidentti Obaman johtamassa huippukokouksessa 24.9.2014 yksimielisesti Yhdysvaltain muotoileman päätöslauselman 2178 terroristisen vierastaistelijailmiön tukahduttamiseksi. Koska turvallisuusneuvosto näkee terroristisissa vierastaistelijoissa rauhan rikkoutumisen uhan, rauhan rikkomisen tai hyökkäysteon olemassaolon, kyseinen päätöslauselma on voitu hyväksyä YK:n peruskirjan VII luvun alaisuudessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että turvallisuusneuvostolle on annettu toimivaltuus päättää jäsenvaltioita sitovasti vierastaistelijailmiön suitsimiseen tähtäävistä toimenpiteistä. Päätöslauselman toimenpideluettelo sisältää muun muassa velvollisuuden padota terroristisiksi vierastaistelijoiksi epäiltyjen virta konfliktialueille riskianalyysin, rajavalvonnan ja tiedonvaihdon keinoin. Instrumentin operatiivisen puolen nyrkkinä voidaan kuitenkin pitää terrorismimotivoituneeseen matkustamiseen, niin sanottuun terrorismiturismiin ulottuvaa kriminalisointivelvoitetta.

Euroopan neuvoston ministerikomitea perusti 21.1.2015 terroristisia vierastaistelijoita ja siihen liittyviä kysymyksiä käsittelevän komitean (COD-CTE) ja antoi sille tehtäväksi valmistella lisäpöytäkirjaluonnos EN:n terrorismin ennaltaehkäisyä koskevaan yleissopimukseen. Lisäpöytäkirja on hyväksytty EN:n jäsenvaltioiden ulkoministerikokouksessa 19.5.2015. Kyseinen pöytäkirja jäsentää päätöslauselmasta 2178 kolme kriminalisointivelvoitetta: 1) matkustaminen ulkomaille terrorismirikoksen tekemistä varten tai sen yrittäminen, 2) sellaisen matkustamisen rahoittaminen ja 3) organisoiminen tai muu tukeminen. Oikeusministeriön rinnan valmisteleman ja 22.5.2015 julkaiseman arviomuistion valossa näyttää selvältä, että Suomessa ryhdytään lainsäädäntötoimiin puheena olevien uusien kansainvälisten kriminalisointivelvoitteiden täytäntöönpanemiseksi rikoslaissa.

Universaalin rikosoikeuden voimaantuminen

Päätöslauselman 2178 mukaan henkilöä, joka terroristisen valmistelun, terroriteon tekemisen tai siihen osallistumisen taikka terroristisen koulutuksen antamisen tai kouluttautumisen tarkoituksessa matkustaa muuhun maahan kuin siihen, minkä kansalainen hän on tai jossa hän vakituisesti asuu, on pidettävä terroristisena vierastaistelijana (foreign terrorist fighter). Mainittua ilmausta yhdistää laittoman vihollistaistelijan (unlawful enemy combatant) termiin rikosoikeuden ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden luova yhdistäminen. Erottava puoli on sitäkin merkittävämpi. Laittomaksi vihollistaistelijaksi nyttemmin jo käytöstä jääneen leimaamisen tarkoituksena oli asemoida subjekti niin rikosoikeuden kuin sodan lakien ulkopuoliseksi hylkiöksi. Terroristista vierastaistelijaa puolestaan ajetaan kansainvälisen rikosoikeuden pihteihin niin sotarikossäännösten kuin terrorismikriminalisointien suunnalta.

Vaikka ISIL:n hirmuteot Syyrian ja Irakin alueella, kuten Jordanialaisen pilotin elävältä polttaminen, jesidien vaino ja Mohammed Emwazin "Jihadi John" suorittamat mestaukset, jäänevät valtaosin rankaisemattomiksi, voidaan näiden tapausten kautta hahmottaa, miten sotarikos- ja terrorismirikosoikeuden vuoropeli toimisi, jos lain koura tavoittaisi tekijät. Jordanian ilmavoimien upseerin polttomurha on ilmeinen sotarikos, koska teko oli kosto Jordanian pommituslennoista eli yhteydessä aseelliseen selkkaukseen, uhri oli sotavanki ja teossa käytettiin kiellettyä sodankäyntimenetelmää. Kymmenientuhansien jesidien karkottaminen kodeistaan Sinjarissa ja saartaminen ruokaa ja juomaa vailla oleviin vuoristo-olosuhteisiin näyttäisi joukkomittaisuutensa vuoksi täyttävän jopa törkeän rikoksen ihmisyyttä vastaan. Siviilipanttivankien mestaamisia on taas pidettävä terroristisessa tarkoituksessa tehtyinä murhina pitäen mielessä, että teoista julkistettujen videoiden tarkoituksena on herättää pelkoa länsimaalaisten keskuudessa ja että niissä vaaditaan Yhdysvaltoja vetämään asevoimansa pois Irakista.

Johtopäätökset

Se, että teko on tehty aseellisen konfliktin aikana ja sen alueella, ei sellaisenaan riitä pitämään tekoa sotarikoksena. Esimerkiksi ISIL:n toteuttamat siviilien mestaamiset eivät ole sotarikoksia, koska näillä teoilla ei ole yhteyttä järjestön sotatoimiin Syyrian tai Irakin hallitusten joukkoja vastaan. Kyse on sitä vastoin terrorismirikoksista, jotka ovat sotarikosten tavoin erittäin vakavia rikoksia. Syyrian ja Irakin poikkeusolosuhteissa tapahtuu siten rinnan sotarikoksia ja sodankäynnin piirteitä omaavia terrorismirikoksia.

Se, minkä rikostyypin tekoihin terroristiset vierastaistelijat konfliktin hornankattilassa syyllistyvät tai jättävät syyllistymättä, jäänee useimmissa tapauksissa pimentoon jo yksin siitä syystä, että sortuneelta valtiolta tai sen jotenkin nilkuttavalta hallinnolta on turha odottaa esitutkintatoimia tai myötämielistä suhtautumista oikeusapupyyntöihin. Konfliktialueen toimijoiden erilaiset tavoitteet vaikeuttavat myös lähtömaissa taistelijavirtaa tukevan toiminnan oikeudellista arviointia: onko kyse terrorismirikoksen edistämisestä, kapinallisten auttamisesta vai humanitaarisen avun antamisesta.


Kuvio 1. Rikostyyppien välinen konkurrenssi.

Päätän kirjoitukseni kahteen väitteeseen. Koska humanitaarisen avun vankkurit nytkähtävät todennäköisemmin liikkeelle kohti aseellista konfliktia kuin terroristista väkivaltaa, siviilien kärsimyksen vähentämisen kannalta on tärkeää nähdä Syyrian ja Irakin operaatioalueet ennen kaikkea sodan näyttämönä. Samalla on tiedostettava, että teko, joka aseelliseen selkkaukseen liittyessään konstituoi sotarikoksen, täyttää normaalioloissa usein terrorismirikoksen tunnusmerkit (ks. kuvio 1). Konfliktialueen sotarikollisesta voi siis paluunsa jälkeen tulla lähtömaataan vastaan hyökkäävä terroristi. Syy tuottaa tilannekuvaa konfliktialueen tapahtumista ja tekijöistä liittyy näin ollen palaavien vierastaistelijoiden muodostamaan terrorismiuhkaan eikä sen – lähes toivottomaan – selvittämiseen, kummalle puolelle sodan ja terrorismin usvaista rajaa riskihenkilöiksi luokiteltujen teot siellä mahdollisesti sijoittuvat.

Kirjoittaja on väitellyt terrorismirikosoikeuden alalta.

 
Julkaistu 5.6.2015
Sivun alkuun |