Tapani Holopainen

Terrorismin rahoittamisen torjunta Suomessa

Keskusrikospoliisissa toimivalla Rahanpesun selvittelykeskuksella on merkittävä rooli jäädyttämispäätösten valmistelussa ja niiden edellytysten selvittämisessä.

Tero Sivula / Kuvatoimisto Rodeo / Lehtikuva

Terrorismi on hivuttautunut viime vuosien aikana yhä lähemmäksi suomalaisten jokapäiväistä elämää. Maailman pienentyminen ilmenee myös siten, että aikaisemmin kaukaiselta tuntuneet konfliktit ovat entistä helpommin saavutettavissa. Joulukuussa 2014 annettiin tuomiot Suomen ensimmäisen terrorismiin liittyvän esitutkinnan seurauksena: Helsingin käräjäoikeus totesi neljän henkilön syyllistyneen terrorismin rahoittamiseen tapauksessa, jossa Afrikan Sarven alueelle tehtiin Suomesta käsin islamilaiseen kulttuuriin liittyvää hawala-rahanvälitysjärjestelmää hyödyntäen useita rahalähetyksiä, joiden vastaanottajien katsottiin kuuluvan alueella vaikuttavaan Harakat al-Shabaab al-Mujahideen -nimiseen terroristijärjestöön. Vaikka al-Shabaabin asema onkin heikentynyt, pysyy se edelleen otsikoissa Keniassa ja Somaliassa tekemiensä terroristi-iskujen seurauksena.

Pakotteet terrorismin rahoittamisen torjunnassa

USA:n johtama koalitio ryhtyi 9/11 tapahtumien jälkeen toimiin, joista käytetään nimitystä "War on Terror". Kampanjaan kuului massiivisten sotilasoperaatioiden lisäksi myös poliittisia ja lainsäädännöllisiä reformeja, jotka tähtäsivät ylikansallisen terrorismin vastaisen taistelun ohjeistamisen legitimointiin ja kansallisten terroristilainsäädäntöjen harmonisointiin. Terrorismin vastaisia talouspakotteita käytettiin jo ennen 9/11-iskuja mm. Talebaneja vastaan, mutta loppuvuodesta 2001 YK:n antama päätöslauselma 1373 (2001) ja sen implementointia koskevat EU:n yhteiset kannat sekä Neuvoston asetus vaikuttivat ratkaisevasti terrorismipakotteiden merkityksen räjähdysmäiseen kasvuun. Pakotteet ovat sittemmin vakiinnuttaneet asemansa osana terrorismin vastaista taistelua, ja niiden avulla pyritään vastaamaan myös ISIL:n ja sen riveissä toimivien vierastaistelijoiden luomaan uhkaan.

Edellä mainittu YK:n päätöslauselma edellyttää, että jäsenvaltioiden tulee jäädyttää terroristiseen toimintaan linkittyvien henkilöiden ja yhteisöjen varat sekä kriminalisoida varojen saattaminen tällaisten tahojen haltuun. OECD:n alaisuudessa toimiva rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjumiseen erikoistunut elin Financial Action Task Force (FATF) totesi vuonna 2007 Suomeen kohdistuneen maatarkastuksen loppuraportissa, että Suomi ei tältä osin ole noudattanut YK:n päätöslauselmaa. FATF:n suosituksen mukaan Suomeen piti perustaa kansallinen mekanismi, jonka avulla voitaisiin hallinnollisesti jäädyttää varat tahoilta, joilla on terrorismiyhteyksiä. Samaan lopputulokseen päätyi seuraavana vuonna YK:n turvallisuusneuvoston alainen terrorismin vastainen komitea. Se piti arviossaan Suomen vallitsevaa lainsäädäntöä riittämättömänä ja vakavana puutteena päätöslauselmaa koskevien velvoitteiden täytäntöönpanossa.

Varojen jäädyttämisjärjestelmä toimii Suomessa

Tilanteen korjaamiseksi otettiin Suomessa käyttöön 1.6.2013 uusi hallinnollinen jäädyttämisjärjestelmä. Varojen jäädyttämisestä terrorismin torjumiseksi annettu laki (325/2013) mahdollistaa terrorismiin liittyvien luonnollisten henkilöiden sekä oikeushenkilöiden asettamisen kansalliselle terroristipakotelistalle. Keskusrikospoliisissa toimivalla Rahanpesun selvittelykeskuksella on merkittävä rooli jäädyttämispäätösten valmistelussa ja niiden edellytysten selvittämisessä.

Lain mukaan Keskusrikospoliisin on jäädytettävä varat seuraavissa tilanteissa:

1) Henkilö tai ryhmä on mainittu EU:n ns. sisäisten terroristien pakotelistalla

2) Henkilöä epäillään, syytetään tai hänet on tuomittu rikoslain 34 a luvussa mainitusta terrorismirikoksesta

3) Ulkomainen toimivaltainen viranomainen lähettää pyynnön varojen jäädyttämiseksi, ja KRP toteaa pyynnön perustelluksi.

Myös sellaisten oikeushenkilöiden varat jäädytetään, joissa tosiasiallista määräysvaltaa käyttää jäädyttämispäätöksen kohteena oleva henkilö.

Varojen jäädyttämispäätös ei ole rangaistus, eikä se vaikuta jäädytettyjen varojen omistussuhteisiin. Tarkoitus on estää päätöksen kohdetta kanavoimasta varojaan terroristiseen toimintaan, minkä johdosta esimerkiksi pankeilla on velvollisuus asettaa päätöksen kohteen tileille tilisulku. Varojen luovuttaminen päätöksen kohteelle tai saattaminen jollain muulla tavalla kohteen hallintaan voidaan katsoa joko terrorismin rahoittamiseksi tai säännöstelyrikokseksi. Samoin kuin kaikkien muidenkin pakotelistojen kohdalla, on varojen luovuttamiskielto asetettu jäädyttämislaissa koskemaan kaikkia. Tämä vaatimus puolestaan edellyttää sitä, että päätökset julkaistaan ja että päätösten kohteet kyetään tehokkaasti identifioimaan. Päätökset julkaistaan Virallisessa lehdessä, minkä lisäksi Keskusrikospoliisin kirjaamosta on saatavilla julkinen luettelo kulloinkin voimassa olevista jäädyttämispäätöksistä.

Keskusrikospoliisin tekemät jäädyttämispäätökset panee täytäntöön ulosottomies ulosottokaarta noudattaen. Jäädyttämispäätökset ovat voimassa toistaiseksi, mutta Keskusrikospoliisin tulee arvioida päätöksen edellytysten olemassaoloa kuuden kuukauden välein sekä aina, kun päätöksen tekoon vaikuttaneet olosuhteet ovat muuttuneet.

YK:n päätöslauselma 1373 (2001) velvoittaa jäädyttämään terroristiseen toimintaan liittyvien henkilöiden ja yhteisöjen varat riippumatta siitä, missä niitä tavataan. Lain esitöiden mukaan ulkoasiainministeriön edustajan tulee ilmoittaa kansallisista jäädyttämispäätöksistä EU:n terrorismin vastaiseen työryhmään sekä YK:n pakotekomiteaan, jolloin kyseisten työryhmien harkittavaksi tulee kansallisen jäädyttämispäätöksen soveltamisen laajentaminen EU:n ja YK:n jäsenmaita velvoittavaksi.

Tätä kirjoitettaessa on jäädyttämispäätöksiä tehty yhteensä 49 kappaletta. Näistä 31 koskee EU:n sisäisiä terroristeja ja yhdeksän henkilöitä, joita epäillään, syytetään tai jotka on tuomittu terrorismirikoksesta. Yhdeksän oikeushenkilön varat on jäädytetty sillä perusteella, että jäädyttämispäätöksen kohteena olevan henkilön on katsottu käyttävän niissä todellista määräysvaltaa.

Kirjoittaja on rikoskomisario, joka työskentelee Keskusrikospoliisissa Rahanpesun selvittelykeskuksessa. Hänen johtamansa toiminnon tehtäviin kuuluu terrorismin rahoittamisen torjuminen.

 
Julkaistu 5.6.2015
Sivun alkuun |