Riikka Kostiainen

Sisäinen turvallisuus murroksessa?

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg. Hänen mukaansa sisäisen turvallisuuden tilannetta haastavat nyt monet ilmiöt. Turvallisuusuhkiin vastaamisessa tarvitaan eri viranomaisten tiiviimpää yhteistyötä, kumppaneita kansalaisjärjestöistä ja yrityksistä, paikallisia ratkaisuja sekä ennen kaikkea ennalta ehkäisevää otetta.

Kun ensimmäinen sisäisen turvallisuuden ohjelma valmistui reilu vuosikymmen sitten, visio oli että, Suomi on Euroopan turvallisin maa vuonna 2015. Silloin tavoiteltiin turvallista, yhdenvertaista ja oikeudenmukaista Suomea. Sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nergin mukaan monella mittarilla arvioituna olemme päässeet eteenpäin.

– Suomi on maa, jossa luottamus viranomaisiin on edelleen erittäin hyvä. Tilanteemme on muihin maihin verrattuna keskimääräistä parempi rikosten määrässä asukasta kohden ja ihmisten kokemassa turvallisuudentunteessa. Mutta väkivallan ja henkirikosten ja tapaturmien määrässä sekä tulipalokuolleisuudessa Suomi ei ole vieläkään saavuttanut hyvää tasoa, hän huokaa.

– Kuluneen vuoden aikana on tapahtunut iso muutos turvallisuuspoliittisessa ympäristössä, mikä on varmasti heikentänyt kansalaisten turvallisuustunnetta. Esimerkiksi Venäjän tilanne, terrorismi-iskut Pariisissa ja Kööpenhaminassa ja Syyrian taistelualueelle lähteminen tuovat epävarmuutta. Myös Suomen huono taloustilanne vaikuttaa turvallisuuteen, sillä kotoperäinen syrjäytyminen on kuitenkin suurimpia turvallisuusongelmiamme. Käsissämme on siis useita ilmiöitä, jotka haastavat voimakkaasti sisäisen turvallisuuden tilannetta Suomessa.

Hän painottaa, että kaiken kaikkiaan sisäinen turvallisuus ja ulkoinen turvallisuus ovat aiempaa kiinteämmin yhteydessä toisiinsa ja kumpaankin vaikuttavat samat tekijät.

Ennaltaehkäisy voimakkaammin turvallisuustyöhön

Päivi Nerg näkee erityisen tärkeäksi panostaa ennalta ehkäisevään työhön. Sisäisessä turvallisuudessa turvallisuusviranomaiset ovat vain yksi toimija. He hoitavat mm. rikos-, kolari- tai tulipalotilanteet, mutta ajattelua ja akuuttitehtäviltä jäävää työpanosta on käännetty entistä enemmän ongelmien ennaltaehkäisyyn ja kumppaneiden hakemiseen tähän työhön.

– Meidän täytyy saada kaikkien sektorien toimijat tekemään yhdessä syrjäytymistä ehkäisevää työtä. Tarvitsemme erilaisia yhteistyökokeiluja sosiaali- ja terveydenhuollon ja opetus- ja kulttuuritoimen kanssa, mutta kumppaneiksi tarvitaan myös kansalaisia itseänsä, järjestöjä ja yrityksiä. Malleissa täytyy lähteä kansalaisten – niin nuorten kuin vanhojen – avuntarpeesta.

Nerg muistuttaa, että eri puolella Suomea tarvitaan erilaisia toimintatapoja. Paikallisesti on pohdittava, miten alueen turvallisuustilanne hoidetaan ja kuinka paljon ja keitä viranomaisia ja muita toimijoita siellä on käytettävissä. Esimerkiksi kun harvaanasutulla alueella Kainuussa tai Lapissa vanhus kaatuu, lähin toimija voikin olla rajavartiolaitoksen partio tai sopimuspalokunta.

– Viranomaisten resursseja ei saisi pienentää niin, että joutuisimme luovuttamaan ja toteamaan, että emme ehdi hakea paikallisia toimintamalleja ja kumppaneita. Myös lainsäädännön pitäisi tukea erilaisia toimintamalleja ja erilaisia kokeiluja pitäisi uskaltaa ennakkoluulottomasti tehdä.

Kansalaiset ovat ottaneet tähän mennessä tehdyt kokeilut hyvin vastaan, mutta heille on tärkeää kaikkialla Suomessa, että poliisi näkyy asuinympäristössä. Tähän tarpeeseen teknologian kehittäminen ei vastaa.

– Toisaalta kansalaiset odottavat sitäkin, että he saisivat olla luvallisesti tekemässä jotain poliisin kanssa, vaikka nuoriso- tai liikuntajärjestön toiminnassa valvontatyötä tai jotakin muuta. Suomalaisilla on edelleen vahva auttamisen halu, varsinkin lasten ja nuorten tukemisessa. Yhteistyö ei tarkoita sitä, että poliisi siirtää omaa työtään kansalaisille.

Nergin mielestä pitäisi nähdä myös se, että ennaltaehkäisyssä suuri ei välttämättä ole parasta. Hän on vaikuttunut moniammatillisista tiimeistä, joissa esimerkiksi opettajat, terveydenhoitajat ja koulupoliisit kokoontuvat yhdessä pohtimaan yhden nuoren tilannetta. Tiimissä nuoren mahdollisuuksiin ja kohtaamiseen saadaan monipuolista näkökulmaa eikä ajatella pelin olevan heti menetetty ja tyrmätä nuorta.

– Vielä olemme sellaisessa tilanteessa, ja haluamme pitää siitä kiinni, että nuoret voivat luottaa viranomaiseen. Poliiseilla ja pelastusihmisillä on tietynlaista auktoriteettia nuoriin, ja tätä pitää hyödyntää esimerkiksi tilanteessa, jossa nuori on tehnyt ensimmäisen rikoksensa. Auktoriteetin, koulun ja terveydenhoidon keinojen sekä tukevan aikuisen yhdistelmästä syntyy hyvää tulosta. Minusta on koskettavaa, kun tiimeissä työtä tekevät poliisit sanovat, että usein nuori ei tarvitsisi muuta kuin yhden kunnon aikuisen rinnalleen. Kun meillä on jo ylisukupolvista syrjäytymistä, vanhemmista ei aina ole nuorille tukea vaan he ovat itsekin avuntarpeessa.

Hän korostaa, että jos koulussa tai sosiaali- ja terveydenhuollossa tehdään vääriä ratkaisuja, se näkyy poliisipuolella viiveellä. Ja sitä kautta se kertautuu oikeuslaitoksen ja rikosseuraamuslaitoksen kentälle. Ketjuajattelu on tärkeää sekä operationaalisen toiminnan että ennaltaehkäisyn kannalta.

Sisäisen turvallisuuden strategiasta uusi väline

Sisäministeriö valmistelee parhaillaan uudenlaista sisäisen turvallisuuden strategiaa, joka korvaa sisäisen turvallisuuden ohjelman ja sisäasianhallinnon konsernistrategian. Taustalla on huoli juuri ennalta ehkäisevästä työstä.

– Ajatuksena on saada sisäisen turvallisuuden kovan ytimen toimijat voimakkaammin mukaan ennalta ehkäisevään työhön. Sisäisen turvallisuuden ohjelman kokonaisuudessa olemme tehneet pioneerityötä poikkihallinnollisten syrjäytymiseen ja turvallisuuteen liittyvien kysymysten ja rakenteiden etsimisessä, mutta oman kenttämme väki ei ole ollut kovin vahvasti työssä mukana. Toinen iso tavoite on saada opetus- ja kulttuuri-, sosiaali- ja terveys- ja oikeushallinnon toimivaltaiset toimijat ottamaan voimakkaammin itse vastuuta. Tähän mennessä liian paljon asioita on tullut sisäisen turvallisuuden rakenteiden hoidettavaksi ja varsinaiset toimijat ovat jääneet vähän ulos, Nerg harmittelee.

– Tavoitteena on myös rakentaa yhdessä ja johdetusti yhteistyömalleja kentälle saakka. Silloin pääsisimme siitä, että välillä annamme täältä valtioneuvostotasolta kentälle vähän ristiriitaisiakin viestejä. Yhteinen tekeminen ja uusien ratkaisumallien etsiminen voi vaatia kipeitäkin ratkaisuja, ja niiden tekemiseen tarvitaan johtajuutta. Tähän meidän kansliapäälliköiden täytyy olla valmiita.

Nergin mukaan sisäisen turvallisuuden strategian valmistelu on lähtenyt hyvin käyntiin. Sisäisen turvallisuuden ohjelman ulkoisessa arvioinnissa käytiin läpi hyvät ja huonot puolet, ja niinpä kehitettävistä asioista ollaan laajalti yhtä mieltä. Jo nyt on nähtävissä hyviä alkuja yhteiseen tekemiseen, esimerkiksi väkivaltaisen ekstremismin ehkäisemiseen Opetushallitus on tullut aktiivisesti mukaan.

Maahanmuuttajien kohtaaminen hakee muotoaan

Päivi Nerg näkee, että väkivaltaisen ekstremismin torjunnassa koulun, sosiaali- ja terveydenhoidon ja turvallisuustoimijoiden on vielä aikaisemmassa vaiheessa tunnistettava ilmiöitä, jotka voivat johtaa siihen. Tarvitaan myös toimintamalleja, joilla väärille poluille lähtenyt nuori ihminen saadaan takaisin. Merkittävää on viranomaisten ja eri uskontokuntien välinen yhteistyö.

– Viranomaiset tekevät yhteistyötä uskontokuntien johtajien kanssa luottamukseen perustuvan toimintamallin rakentamiseksi. Onhan selvää, etteivät kaikki maahanmuuttajat taustansa vuoksi suhtaudu heti positiivisesti ja luottavaisesti suomalaiseen poliisiin. Meidän pitää pystyä pitämään ennakkoluulot mahdollisimman pieninä ja purkamaan niitä. Uskontokuntien johtajat voivat avittaa luottamuksen syntyä ja ymmärrystä oikeusvaltion periaatteista ja siitä, kuinka suomalainen viranomainen toimii.

Väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisemisessä olennainen kysymys on, miten yhteiskunta kantaisi nuoria ihmisiä niin, etteivät sen paremmin maahanmuuttajat kuin kantasuomalaisetkaan radikalisoituisi. Tämä työ kytkeytyy vahvasti hyvinvointivaltioon ja siihen, onko Suomi maa, joka osaa oikealla tavalla monimuotoistua.

– Ihmisten kokema oikeudenmukaisuus on olennainen kysymys. Nyt käydään keskustelua siitä, saavatko kantaväestö ja maahanmuuttajat yhdenvertaiset palvelut vai saako joku enemmän kuin joku toinen. Valitettavasti maahanmuuttajaväestön kotoutuminen ei ole kaikilta osin onnistunut, sillä heidän työttömyytensä on paljon suurempaa ja opiskelemaan pääsemisensä vaikeampaa.

Eri puolilla Suomea maahanmuuttajien määrä on hyvin erilainen ja monikulttuuristumisen osaaminen Nergin mukaan testataan siellä, missä massoja on enemmän. Erilaisista kulttuureista tulevissa ihmisissä on kuitenkin valtava innovaatio, jos heidät osataan ottaa oikein vastaan ja he itse ovat kiinnostuneita Suomen kehittämisestä.

– Toivon hartaasti, että osaisimme välttää Ruotsissa tapahtuneet virheet. Olen kyllä luottavainen, sillä Suomessa maahanmuuttajien määrä on edelleen pieni eikä kasvuvauhti ole suuri. Meillä on aikaa sopeutua ja löytää toimintamuodot – jollei tilanne äkillisesti muutu jostain syystä.

Tietojärjestelmät ovat pullonkauloja

Sisäisen turvallisuuden ja oikeudenhoidon kestohaasteena ovat resurssitarpeet. Niistä parlamentaarinen työryhmä jätti mietintönsä maaliskuussa. Työryhmä katsoi, että näille ydintehtäville on turvattava riittävät resurssit ja peruttava viimeksi tehdyt säästöt mutta samalla toimintatapoja on kehitettävä voimakkaasti. Erityistä huomiota työryhmä kiinnitti tietojärjestelmähankkeiden etenemiseen.

– Sekä oikeus- että poliisihallinnossa on menossa isoja tietojärjestelmäuudistuksia. Uudet järjestelmät mahdollistaisivat sen, että tietoja ei tarvitsisi syöttää moneen kertaan, tietojen siirtyminen viranomaisten välillä toimisi aukottomasti ja kun jokin prosessinvaihe olisi valmis, juttu siirtyisi automaattisesti seuraavalle. Siellä on vielä huikea tuottavuuspotentiaali, Päivi Nerg arvioi.

Työryhmässä nostettiin esille myös rakenteellista näkökulmaa. Tehtyjen uudistusten jälkeen poliisi- ja oikeushallinnon rakenteet tukevat toisiaan, mutta jos niitä edelleen kehitetään, se pitää tehdä yhdessä samanaikaisesti.

– Edelleen kannattaa etsiä rikosprosessiin loppuunsaattamista helpottavia ratkaisuja ja käydä eri ketjuja läpi. Esimerkiksi Rikosseuraamuslaitoksen ja poliisin ketjuissa on tarkastelemista vaikkapa poliisivankiloiden suhteen. Myös ulkomaalaisasioiden käsittelyssä voi löytyä pullonkauloja, joissa asiat seisovat. On puhuttu myös hallinnollisista maksuista ja sakotuskäytäntöjen yksinkertaistamisesta. On paljon pieniä asioita, joissa voimme edelleen tehostaa, mutta osa vaatii lainsäädännön muutoksia.

 
Julkaistu 5.6.2015
Sivun alkuun |