Elina Ruuskanen & Mervi Sarimo

Rikoksen uhrin asemaan parannusta

Uhripoliittinen toimikunta on saanut parivuotisen urakkansa päätökseen. Loppuraportissa esitellään suunnitelma tukipalveluiden rakenteellisista ratkaisuista ja rahoitusmalleista. Lisäksi ehdotetaan laajojen uhripoliittisten kysymysten edistämiseksi jatkotoimia, joilla uhrin asemaa voidaan edelleen parantaa ja uhrin oikeudet turvata käytännössä EU:n uhridirektiivin tavoitteiden mukaisesti. Toimikunta katsoo, että tarvittaisiin vahva poliittinen päätös ja kirjaus rahoitusratkaisuista hallitusohjelman toimintasuunnitelmaan.

Kolmen ministeriön asettama laajapohjainen uhripoliittinen toimikunta aloitti työskentelynsä vuonna 2013 kartoittamalla rikoksen uhrien tukipalveluiden nykytilaa, resursseja ja palveluihin liittyviä ongelmia. Kartoitus osoitti rahoituksen riittämättömyyden ja epävarmuuden olevan suurin ongelma tukipalveluja tarjoavien järjestöjen toiminnassa. Tämä johtaa osaltaan siihen, että eri puolella Suomea asuvilla rikoksen uhreilla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia päästä palveluiden piiriin.

Tukipalveluiden rahoitusongelmat ovat olleet tiedossa jo pitkään. Ratkaisua on yritetty hakea kirjauksilla hallitusohjelmiin ja kansallisten ohjelmien, kuten naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisohjelman ja sisäisen turvallisuuden ohjelman, toimenpiteillä. Etenkin Rikosuhripäivystyksen ja turvakotien toimintaedellytykset ovat aiheuttaneet keskustelua valtion talousarvioehdotusten ja Istanbulin sopimuksen ratifioinnin yhteydessä.

Yleisiin tukipalveluihin rahoitus rikosuhrimaksusta

Väliraportissaan alkuvuodesta 2014 toimikunta esitti, että Suomessa otettaisiin käyttöön rikosuhrimaksu uutena uhrien tukipalvelujen rahoituslähteenä. Järjestelmä osallistaisi myös rikoksentekijän tukipalveluiden rahoittamiseen. Ehdotus sai vahvan poliittisen tuen ja sitä vietiin vauhdilla eteenpäin. Eduskunta hyväksyi rikosuhrimaksua koskevan hallituksen esityksen keväällä 2015 lakivaliokunnan mietinnön mukaisena (HE 293/2014, LaVM 32/2014). Lain on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2016 aikana.

Rikosuhrimaksun vuosituotto, arviolta 4,5 miljoonaa euroa, kattaisi vain osan rikosuhripalveluiden tuottamisesta. Kuten hallituksen esityksestä ilmenee, tuoton jakamisesta valtionavustuksena rikosuhripalveluita tuottaville yhteisöille on tarpeen säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

EU-maissa 16.11.2015 mennessä täytäntöönpantava uhridirektiivi edellyttää, että rikoksen uhreille tarjotaan yleisiä uhrien tukipalveluja, joilla tarkoitetaan tukea, neuvontaa ja tietoa sekä ohjaamista erityistukipalveluihin. Toimikunta on katsonut, että kyse on tältä osin lakisääteisistä palveluista, joiden järjestämis- ja rahoitusvastuu kuuluisi valtiolle, tarkemmin oikeusministeriölle. Näiden palveluiden tuottajana Rikosuhripäivystys on Suomessa ainoa laatuaan. Sen toiminta yleisten tukipalveluiden tarjoajana turvautunee rikosuhrimaksun tuoton kautta.

Erityistukipalveluissa erillisratkaisut tarpeen

Turvakotipalvelujen järjestämis- ja rahoitusvastuu on tämän vuoden alussa siirtynyt valtiolle, tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriölle. Tähän liittyi hallituksen esitys laiksi valtion varoista maksettavasta korvauksesta turvakotipalvelun tuottajalle (HE 186/2014). Eduskunta edellytti, että hallitus seuraa lain toimeenpanoa ja arvioi turvakotitoiminnan järjestämisvastuun ja rahoituksen toimivuutta samoin kuin kriisiavun toimivuutta suhteessa sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmään.

Suomi ratifioi jo vuonna 1986 Yhdistyneiden kansakuntien naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamista käsittelevän CEDAW-sopimuksen. Maaliskuussa 2014 sopimuksen 7. määräaikaisraportissa Suomi sai kritiikkiä siitä, että naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisohjelman toimeenpanoon ei ole osoitettu riittäviä taloudellisia resursseja. Sopimusta valvova komitea suositteli mm. turvakotien riittävän määrän ja resurssien varmistamista, maksuttoman ympärivuorokautisen auttavan puhelimen avaamista sekä Istanbulin sopimuksen ratifioimista. Istanbulin sopimus on nyt ratifioitu Suomessa ja se tulee voimaan 1.8.2015 lukien. Sopimuksen jäsenvaltioiden on järjestettävä naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan uhreille riittävät turvakotipalvelut, ympärivuorokautinen auttava puhelinpalvelu sekä palveluja seksuaalisen väkivallan uhreille.

Turvakotien paikkamäärä on uhripoliittisen toimikunnan mukaan puutteellinen. Määrää tulisi lisätä erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa, missä turvakotipalvelujen tarjonnan kattavuus on tällä hetkellä heikoin. Toimikunta esittää, että turvakotipalvelujen järjestämiseen tulisi varata enemmän rahaa valtion budjettiin. Nykyinen 11,3 miljoonan euron rahoitus on alakanttiin verrattuna toimikunnan väliraportissa esitettyyn arvioon 33 miljoonan euron tarpeesta.

Seksuaalista väkivaltaa kokeneiden palveluissa olennaisimmat puutteet ovat uhrille tarjottavan avun ja tuen vähäisyys. Toimikunnan asiantuntijakuulemisessa ilmeni, että seksuaalisen väkivallan uhreille suunnatut palvelut puuttuvat julkisen puolen sosiaali- ja terveyspalveluista käytännössä kokonaan. Tukinainen ry vastaa tällä hetkellä ainoan Suomessa toimivan raiskauskriisikeskuksen toiminnasta. Vuonna 2012 Tukinainen tarjosi yksilökohtaista kriisityötä 147 asiakkaalle ja vastasi 475 kriisi- ja juristipäivystykseen tulleeseen puheluun. Monien soittajien kanssa käytiin useita keskusteluja, joten puhelujen määrä oli yhteensä noin 2200.

Toimikunta katsoo, että seksuaalirikosten uhreille suunnattuja erityistukipalveluja tulee kehittää vastaamaan paremmin Istanbulin sopimuksen tavoitteita ja että palvelujen riittävästä rahoituksesta tulee huolehtia. Palvelujen kehittämisessä tulee hyödyntää järjestöjen asiantuntemus. Sosiaali- ja terveysministeriö on linjannut, että palvelut järjestetään osana normaaleja sosiaali- ja terveyspalveluita.

Myös naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan uhreille perustettavan auttavan puhelimen järjestämisvastuuta toimikunta esittää sosiaali- ja terveysministeriölle. Palvelua suunnitellaan rahoitettavaksi rikosuhrimaksun tuotoilla. Palvelun tuottaisivat yhteistyössä järjestöt, joilla on jo nyt auttavia puhelimia ja tätä kautta vaadittavaa kokemusta ja osaamista palvelun tuottamisesta.

Käytäntöjä, koulutusta ja viestintää kehitettävä

Uhridirektiivin täytäntöönpanon edellyttämiä lainsäädännön muutostarpeita on tarkasteltu toisessa oikeusministeriön työryhmässä, jonka ehdotus valmistuu hallituksen esityksen muotoon keväällä 2015. Kun lainsäädäntö on kunnossa, rikoksen uhrin aseman parantamisessa keskeistä on tukipalvelujen rahoituksesta ja sisällöistä huolehtimisen lisäksi toimintatapojen ja hyvien käytäntöjen kehittäminen.

Uhripoliittinen toimikunta painottaa uhrille kohdennettavaa ja viranomaisten välistä viestintää, uhrien ohjaamista tarpeenmukaisiin tukipalveluihin, sensitiivistä kohtelua sekä uhrin suojelua. Uhrien erityistarpeisiin tulee kiinnittää huomiota ja osaaminen varmistaa koulutuksella, ohjeilla ja moniammatillisella yhteistyöllä.

Toimikunnassa edustettuina olleiden järjestöjen mukaan iso osa uhreista jää edelleen tukipalveluiden ulkopuolelle niihin ohjaamista koskevasta poliisin omasta ohjeistuksesta huolimatta. Toimikunta pitääkin tärkeänä, että poliisien ja muiden rikoksen uhreja kohtaavien viranomaisten vastuuta ohjata uhrit tukipalveluihin vahvistettaisiin. Tällä hetkellä palveluihin ohjataan selkeästi eniten naisia, jotka ovat joutuneet lähisuhdeväkivallan ja seksuaalirikosten uhriksi.

Toimikunta ehdottaa loppuraportissaan, että uhridirektiivin tavoitteiden mukaisten uhrin oikeuksien turvaamiseksi tulisi perustaa poikkihallinnollinen työryhmä, joka toimisi oikeusministeriön johdolla ja jossa olisivat edustettuina muut keskeiset ministeriöt hallinnonaloineen sekä keskeiset järjestöt. Työryhmän tehtävänä olisi mm. luonnostella suositukset hyvistä käytännöistä ja koulutuksesta. Valmistelutyö työryhmän asettamiseksi on oikeusministeriössä jo aloitettu.

Uhridirektiivi edellyttää, että jäsenvaltioilla on käytössään keinoja arvioida sitä, minkälaisia erityistoimenpiteitä uhrin suojelemiseksi asiaa esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä käsiteltäessä mahdollisesti tarvitaan. Suomessa tämä edellyttää uudentyyppisen suojelutarpeen arviointimenetelmän kehittämistä. Tähän kehittämistyöhön toimikunta on esittänyt sisäministeriön vastuulle omaa työryhmää.

Oikeusministeriön johdolla toimineessa uhripoliittisessa toimikunnassa olivat oikeusministeriön lisäksi edustettuina sisäministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, valtiovarainministeriö, Kuntaliitto, Raha-automaattiyhdistys, Rikosuhripäivystys, Ensi- ja turvakotien liitto ry, Tukinainen ry sekä Monika-Naiset liitto ry. Työskentelynsä aikana toimikunta kuuli laajasti uhrin aseman kehittämisessä mukana olevia sekä uhrien auttamiseksi toimivia tahoja. Kirjoittavat toimivat toimikunnan sihteereinä.

 
Julkaistu 5.6.2015
Sivun alkuun |