Riikka Kostiainen

Rangaistuskäytännöt vaihtelevat suuresti Euroopassa

Suomen Kriminalistiyhdistys juhlisti 80. toimintavuottaan seminaarilla huhtikuussa Helsingissä. Yhdistyksen puheenjohtaja Ville Hinkkanen kertoi, että toiminnan juuret ovat 1930-luvulla järjestetyssä rikollisuuden vastustamisen teemaviikossa, joka oli reaktio rikollisuuden kasvuun. Keskusteluaiheet ovat pysyneet samoina: rikollisuus sosiaalisena ongelmana, haittojen vähentäminen ja kansalaisyhteiskunnan merkitys rikollisuuden vastaisessa taistelussa; tosin kuolemanrangaistuksesta ei enää keskustella.

Tilaisuuden pääpuhujana oli Euroopan kriminologiyhdistyksen (ESC) puheenjohtaja, professori Frieder Dünkel Greifswaldin yliopistosta Saksasta. Hän piti eurooppalaisen kriminaalipolitiikan positiivisimpana ilmiönä Venäjän vankilukujen laskua 2000-luvulla; vuonna 2000 vankeja oli yli 700 sataatuhatta asukasta kohden, nykyään 467. Vankien määrän vähentymiseen ovat vaikuttaneet useat tuomiot Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta. Venäjä on aktiivisesti kehittänyt nuorisorikosoikeutta ja ottanut käyttöön uusia rangaistusmuotoja. Vieläkin isompi muutos suhteellisesti on tapahtunut Latviassa, jossa vankiluku on lähes puolittunut 2000-luvulla. Edelleen Itä-Euroopan vankiluvut ovat moninkertaisia lähteen verrattuna.

Dünkel otti esille, että vankiluvut ja tuomitsemisluvut eivät kulje käsi kädessä eivätkä runsaat tuomiot kerro ankarasta kriminaalipolitiikasta. Esimerkiksi Suomessa annetaan Euroopan huippumäärä tuomioita sataatuhatta asukasta kohden, mutta vankiluku on varsin pieni, Virossa tilanne on päinvastoin. Suomen tilannetta selittää merkittävästi liikennerikoksista annetut sakkotuomiot; monissa maissa liikennerikokset hoidetaan hallinnollisessa prosessissa. Lisäksi ehdottomien vankeusrangaistusten osuus ja se mistä rikoksista niitä tuomitaan vaihtelevat suuresti Euroopassa. Yksityiskohtana Dünkel kiinnitti huomiota, että Suomessa vain joka neljäs tuomitaan raiskauksesta ehdottomaan rangaistukseen, mikä on eurooppalaisittain melko poikkeuksellista.

Eri ongelmat, eri ratkaisut

Vankeudelle vaihtoehtoisten rangaistusten käyttö vaihtelee myös. Professori Dünkel kertoi, että Pohjoismaissa, Saksassa ja Englannissa sakkoja käytetään yleisesti, mutta Itä-Euroopassa melko vähän. Sakkovankiongelma on erityisen paha Saksassa, Sveitsissä ja Hollannissa, kun taas monissa maissa keino ei ole käytössä ollenkaan. Saksassa on käynnistetty sakkovankien määrän vähentämiseksi kokeiluja, joissa käytetään vankeuden sijaan yhdyskuntapalvelua ja yhdistetään rangaistukseen päihdehoitoa. Kustannus-hyöty on ollut kokeiluissa huomattava. Useissa maissa yhdyskuntapalvelua käytetään enemmän kuin ehdotonta vankeutta; näin ei ole Suomessa.

Uusien seuraamusten suhteen Dünkel olisi varovainen. Tekninen kehitys on innostanut monia maita ottamaan käyttöön sähköistä valvontaa eri tarkoituksiin. Hän näkee sille sijaa vain vaarallisten vapautuneiden vankien valvonnassa. Sen sijaan hän suosittelee lämpimästi restoratiivisten menetelmien kehittämistä, joiden vaikuttavuus on tutkimusten mukaan hyvä.

Emeritusprofessorit Per Ole Träskman ja Raimo Lahti kommentoivat Dünkelin esitystä ja kertasivat pohjoismaisen ja suomalaisen kriminaalipolitiikan vaiheita yhdistyksen toiminta-aikana. Esitykset herättivät vilkkaan keskustelun kriminaalipolitiikan näkymistä.

 
Julkaistu 5.6.2015
Sivun alkuun |