Riikka Kostiainen

Muslimiyhteisöt toimivat väkivaltaa vastaan

Suomen Islamilaisen Yhdyskunnan imaami ja Suomen Islamilaisen Neuvoston (SINE) puheenjohtaja Anas Hajjar sanoo, että uskonnonopetus on avainasemassa väkivaltaisen ääriajattelun ehkäisemisessä. Lisäksi resursseja tarvittaisiin erityisesti nuorisotyöhön.

Imaami Anas Hajjar pitää tärkeänä, että väkivaltaisesta radikalisoitumisesta puhuttaessa käytetään tarkkoja oikeita termejä. Erityisesti tämä on mediakeskustelun ongelma. Hän vertaa, että esimerkiksi lainsäädännössä määritellään ensin termit ja sitten vasta pohditaan, miten ongelmat korjataan. Väkivaltaisen ekstremismin käsite kuvaa ongelmaa paremmin kuin radikalismi.

– Väkivalta on se ongelma, johon pitää puuttua, sen sijaan ajatuksia ei voi rajoittaa. Ja kun puhutaan rikollisesta tai väkivaltaisesta ääriajattelusta, ei aina pidä sotkea uskontoa siihen. Äärioikeistolaisuuden ja anarkismin piirissä esiintyy myös väkivaltaa. Eikä uskonnollinen väkivaltainen ääriajattelu liity nimenomaisesti islamiin; Keski-Afrikka ja Burma ovat tästä ajankohtaisia esimerkkejä. Kaikkialla maailmassa uskonnon retoriikalla houkutellaan nuoria ja muita väkivaltaan. Olennaista on tunnistaa uskonnon hyväksikäyttö poliittisiin tarkoituksiin ongelmaksi, johon pitää puuttua.

Lisäksi Hajjar muistuttaa, että jos käytetään islamiin liittyviä termejä, se ikään kuin voimaannuttaa väkivaltaan ryhtyneitä muslimeja. Esimerkiksi jihad-sanaa käytetään islamissa puolustussodasta, kun on kyseessä oma yhteisö ja oma maa. Kun sitten väkivaltaisia ryhmiä kutsutaan jihadisteiksi, heidän toiminnalleen annetaan oikeutus, vaikka he eivät toimi oikealla tavalla.

– Termien kysymys on myös rajanveto väkivaltaisen ekstremismin ja terrorismin välillä; niille on olemassa tarkat määritelmät. On epäoikeudenmukaista, jos terroristi-sana varataan muslimeille. Ei IRA:stakaan puhuttu väkivallan aikoina katolilaisena vaan pohjoisirlantilaisena terroristijärjestönä.

Hajjar kertoo, että ilmapiiri on ollut kireä kevään aikana Suomessakin ja muslimit tuntevat elävänsä paineen alla Charlie Hebdon tapauksen jälkeen. Julkisessa keskustelussa helposti kaikki muslimit leimataan pienten ryhmien teoista.

– Maailmassa puolitoista miljardia muslimia ja heidän tavoitteenaan on hyvä, oikeudenmukainen ja vauras elämä, lasten kasvattaminen ja mahdollisuus harjoittaa uskontoaan rauhassa kuten kaikilla muillakin.

Nuoren identiteettiä pitää vahvistaa

Hajjarin mukaan on tärkeää, että islamilainen yhteisö tunnistaa väkivaltaisen ekstremismin ongelmaksi ja ryhtyy korjaamaan asioita omalta puoleltaan kykyjensä mukaan. Työssä on paljon haasteita.

– Monesti ne, jotka lähtevät väkivaltaiseen ekstremismiin, eivät kulje meidän yhteisöjemme kautta vaan ovat saaneet oppinsa esimerkiksi internetin välityksellä. Opettaminen on todella tärkeä kysymys. Sen sijaan että vähennetään islamin oppia, pitää lisätä nuorten tietoa omasta uskonnostaan – vahvistaa siten sekä nuorten että muiden identiteettiä. Kun nuoret tietävät, keitä he ovat ja mitä heidän uskontonsa todella sanoo näistä asioista, he pystyvät vastaamaan houkuttelijoille, Hajjar sanoo.

¬– Muslimien uskonoppineet ovat jo pitkään puuttuneet ääriajatteluun ja vastanneet oikeita todisteita käyttäen. Monet ovatkin muuttaneet mieltään ja perääntyneet tällaisesta uskonnollisesta ääriajattelusta, kun asiat on selvitetty. Vaikeus saada nuori takaisin on siinä, että houkuttelijat pyrkivät eristämään nuoren omasta perheestään ja yhteisöstään, jotta tämä olisi kokonaan heidän vallassaan. Lahkomentaliteetti tulee esiin tässä kysymyksessä. Avoimuus keskustelussa on tärkeää, jotta tunnistetaan ongelma ja lähdetään korjaamaan sitä. Yksin ei voi toimia, vaan se vaatii yhteistyötä kaikkien tahojen kanssa.

Hajjar korostaa, että opetustyö on uskontolähtöistä: kukaan muu ei voi kertoa, mitä teidän uskontonne sanoo, vaan muslimien on itse tehtävä tätä työtä. Islamin kunnollisesta opettamisesta on käyty keskustelua eri yhteyksissä ja uskonnonopetuksen tukemiseen on löytymässä mahdollisuuksia. Se edellyttää resurssien lisäksi, että yhteisöstä löytyy myös halukkaita opetukseen koulutettavia.

Päivitys some-aikaan

Väkivaltaan houkuttelijat tavoittavat nuoria internetissä ja sosiaalisessa mediassa, ja tähän vastaaminen on Suomen islamilaisten yhteisöjen suuri haaste, Anas Hajjar myöntää. Viestintää tarvitaan enemmän. Hän kuvaa sosiaalista mediaa uuden sukupolven omaksi maailmaksi, joka tuntuu vähän vieraalta vanhemmalle sukupolvelle, joka ei ole ollut siellä mukana alusta lähtien.

– Oikea viestintätapa on nykymaailmassa hyvin tärkeää. Uskonnolliset ääriryhmät ovat pystyneet käyttämään sosiaalista mediaa vahvasti. On tunnettua, että ne ovat pystyneet houkuttelemaan ihmisiä, jotka eivät ole koskaan käyneet yhdessäkään moskeijassa. Käytännössä sosiaalinen media pystyy saavuttamaan paljon ihmisiä verrattuna yhteen saarnaan. Jos saarna moskeijassa pysyy kahdensadan hengen piirissä, niin yksi viiden minuutin YouTube-pätkä saavuttaa tuhansia, jopa miljoonia.

Hän kertoo, että yhteisössä on kuitenkin nuoria, jotka toimivat internetissä ja sosiaalisessa mediassa ja pystyvät antamaan siellä niitä toisia näkökulmia. On tärkeää, että nuoriin vaikutetaan ympäristössä, jossa he pitkälti elävät.

Hajjar oli mukana suomalaisten väkivaltaisen ekstremismin torjujien opintomatkalla Yhdysvalloissa huhtikuussa. Siellä häneen teki vaikutuksen moskeijoiden yhteydessä olevat toimintakeskukset koripallokenttineen. Sellaisista Suomessa voi vain haaveilla, mutta olisi tärkeää, että moskeijoilla olisi täälläkin tarjota nuoria paikalle houkuttelevaa toimintaa ja aktiviteettejä, jotka pitävät pois huonoilta ja rikollisuuteen johtavilta teiltä.

– Nuoret haluavat, että asiat tapahtuvat nyt ja he tuntevat turhautumista siitä, että kukaan ei tee mitään. Epäoikeudenmukaisuuden kokeminen tuo ääriajatuksia. Toki tulosta on vaikea odottaa kärsivällisesti, kun ihmiset kuolevat jossain päin maailmaa. Meillä on kuitenkin paljon tehtävää nuortemme eteen täällä Suomessa – yhteisö tarvitsee heitä ja heidän voimavarojaan täällä eikä muualla. Nuorille on tarjottava mahdollisuuksia toimia.

Resurssien vähyys haittaa toimintaa

Imaami Anas Hajjar kertoo, että muslimiyhteisö pääsee nykyään aika hyvin vaikuttamaan ja tuomaan näkökulmiaan esiin erilaisissa neuvottelukunnissa ja työryhmissä. Esimerkiksi Helsingin kaupungilla on ollut vuoden aikana kiitettävästi työtä väkivaltaisen ekstremismin torjunnan eteen sekä sisäministeriön ja oikeusministeriön eri työryhmillä. Myös lausuntopyyntöjä tulee paljon ja välillä niin tiukassa aikataulussa, etteivät voimavarat riitä vastaamaan niihin kunnolla. Hän toivookin lausunnonpyytäjien varaavan hieman enemmän vastausaikaa kuin usein on tilanne.

Suurimmat toiveet yhteiskunnan tuesta liittyvät voimavarojan lisäämiseen koulutukseen, muun toiminnan rahoitukseen ja toimitiloihin.

– Ylipäätään uskonnollisilla yhteisöillä Suomessa ei ole riittäviä tuloja paitsi kirkolla. Uskonnon piirissä toimivat järjestöt eivät saa riittävästi tukea. Tukihakemus hylätään heti, kun jossain kohtaa mainitaan uskonto. Tämä käytäntö täytyy muuttaa, sillä uskonnollisissa yhteisöissä tehdään paljon sosiaalista, nuoriin ja lapsiin kohdistuvaa työtä ja estetään heitä päätymästä äärijärjestöihin. Nuorisotoiminta vaatii enemmän rahoitusta. Välillä meidän imaameilta ja moskeijoilta vaaditaan enemmän kuin kykenemme antamaan, koska voimavarat ovat todella vähäisiä. Tulot riittävät yleensä hädin tuskin tiloihin ja imaami joutuu tekemään palkkatyötä jossain muualla elääkseen.

Islamilaisten seurakuntien verotusoikeutta on pohdittu yhtenä mahdollisuutena. Hyväntekeväisyyden puolella islamiin kuuluu tätä käytännössä vastaava Zakrat, joka on 2,5 prosenttia varakkaiden säästöistä. Hajjar uskoo, että melko nopeassakin aikataulussa sitä varten voidaan tehdä järjestelmä.

Hän haluaisi nähdä Suomen islamilaisten yhteisöjen voimaantuvan Yhdysvaltain Minneapolisin esimerkin tapaan. Siellä muslimiyhteisö johtaa itse toimintaansa, neuvoo päättäjiä ja valvoo kansalaisoikeuksien toteutumista. Eri virastoissa, poliisissa, tullissa ja maahantulossa on töissä paljon muslimitaustaisia amerikkalaisia. Somaliyhteisö on toiseksi koulutetuin ryhmä osavaltiossa ja he ovat hyvin aktiivisia kaupanteossa – yhteisö on perustanut Minneapolisiin kaksi yli 400 kaupan kauppakeskusta. Hän huomauttaa, että Yhdysvaltain lainsäädäntö tukee enemmän yrittäjyyttä kuin Pohjoismaissa, mikä on täällä yksi ongelma maahanmuuttajien kotoutumisessa.

 
Julkaistu 5.6.2015
Sivun alkuun |