Iina Sahramäki & Terhi Kankaanranta

Ympäristörikollisuuden tutkinta Suomessa ja Ruotsissa

Sekä Suomessa että Ruotsissa suurimman osan ympäristörikollisuudesta on arveltu olevan piilorikollisuutta. Ruotsissa poliisin tietoon tulee kuitenkin huomattavasti enemmän ympäristörikoksia.

Suomessa mm. rikoslain 48 luvun mukaisia ympäristön turmelemisia ja törkeitä ympäristön turmelemisia ilmoitetaan poliisille vuosittain alle 200, kun Ruotsissa vastaavien ympäristörikosepäilyjen lukumäärät esimerkiksi vuosina 2008–2012 vaihtelivat 1000 ja 1700 ilmoituksen välillä.

Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksessa analysoitiin, millaisia eroja ja yhtäläisyyksiä Suomen ja Ruotsin ympäristörikosten torjunnassa ja tutkinnassa on. Vertailu pohjautui tilastotietoihin, lainsäädäntöön, aiempien tutkimusten tuloksiin sekä viranomaisten haastatteluihin. Tässä artikkelissa tarkastellaan ympäristörikosepäilyjen ilmoittamiskäytänteitä, torjunnan ja tutkinnan organisointia sekä ympäristörikostutkijoille tarjolla olevaa koulutusta. Tulosten valossa ympäristörikollisuuden torjuntaa ja tutkintaa voisi Suomessa kehittää.

Eroja ilmoittamisvelvollisuudessa

Ympäristörikosepäilyt tulevat esitutkintaviranomaisten tietoon pääsääntöisesti ympäristövalvontaviranomaisten kautta. Tällöin valvontaan käytettävät resurssit vaikuttavat merkittävästi ympäristörikollisuuden ilmituloon. Ympäristörikosten torjunnan ja tutkinnan kannalta suurin ero Suomen ja Ruotsin välillä koskee kuitenkin velvollisuutta ilmoittaa teoista esitutkintaviranomaiselle. Ruotsissa ympäristökriminalisoinnit ilmenevät vuonna 1999 voimaan tulleesta ympäristökaaresta, jonka mukaan ympäristövalvontaviranomaisilla on velvollisuus ilmoittaa kaikki ympäristörikosepäilyt esitutkintaviranomaiselle. Suomessa ympäristönsuojelulain 94 §:ssä on määritelty, että valvontaviranomaisen tulee tehdä ilmoitus esitutkintaviranomaiselle, mikäli ympäristönsuojelulaissa säädettyjä pykäliä on rikottu. Ilmoitusta poliisille ei kuitenkaan tarvitse tehdä, mikäli "tekoa voidaan olosuhteet huomion ottaen pitää vähäisenä eikä yleisen edun katsota vaativan syytteen nostamista".

Ruotsissa ehdoton ilmoittamisvelvollisuus on johtanut siihen, että rikosprosessi on kuormittunut vähäisempien ympäristörikosepäilyjen tutkinnan vuoksi. Tällöin ympäristörikollisuuden tutkinnan painopiste on alkanut siirtyä kohti pienempiä ympäristörikoksia, vaikka strategisena painopisteenä on pidetty vakavan ympäristörikollisuuden paljastamista. Myös nämä ilmoittamisvelvollisuuden kielteiset vaikutukset ympäristörikollisuuden torjunnan ja tutkinnan kannalta tulisi ottaa Suomessa huomioon, kun lainsäädäntöä kehitetään.

Hallinnolliset ja rikosoikeudelliset sanktiot olivat molemmissa maissa verrattain samanlaiset. Suurin ero oli hallinnollisen sanktion määräytymisessä ja yhteisösakon määräämisessä. Ympäristörikoksista ei juurikaan ollut tuomittu vankeuteen kummassakaan maassa, vaan useimmiten seurauksena oli sakkorangaistus. Sekä Suomessa että Ruotsissa ympäristörikoksista langetetut rangaistukset on koettu melko pieniksi.

Torjunnan ja tutkinnan organisointi

Suomessa ja Ruotsissa ympäristörikollisuuden torjunta ja tutkinta on organisoitu eri lailla sekä strategisella että käytännön tasolla. Ruotsissa valtakunnallinen ympäristörikosstrategia sisältää suosituksia siitä, miten torjuntaa ja tutkintaa tulisi kehittää käytännön tasolla. Suomessa vastaavaa linjausta ei ole tehty, mutta suosituksia on koottu kansallisen ympäristörikosseurantaryhmän raportteihin. Lisäksi ympäristörikollisuuden torjunta on nostettu yhdeksi teemaksi Valtioneuvoston periaatepäätöksessä hallituksen toimintaohjelmaksi talousrikollisuuden ja harmaan talouden vähentämiseksi vuosille 2012–2015.

Suomessa vakavia ympäristörikoksia tutkivat talousrikostutkijat. Ruotsissa ympäristörikollisuutta ei ole liitetty yhtä vahvasti talousrikostutkintaan, vaikka taloudellisen hyödyn tavoittelu nähdäänkin molemmissa maissa ympäristörikollisuuden taustalla vaikuttavaksi tekijäksi. Ruotsissa ympäristörikoksia tutkitaan työympäristöön liittyvän rikostutkinnan rinnalla. Lisäksi torjuntaa on yhä enemmän pyritty liittämään osaksi rajat ylittävän ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa.

Ruotsissa ympäristörikollisuuden torjuntaan ja tutkintaan on panostettu organisaatiotasolla enemmän kuin Suomessa. Ruotsissa toimii valtakunnallisesti noin 70 ympäristö- ja työympäristörikostutkijaa, kun taas Suomessa ympäristörikollisuuden tutkinta hoidetaan pääsääntöisesti päivittäisrikostutkinnan tai talousrikostutkinnan osana. Ruotsin syyttäjänvirastossa ympäristörikosten syyttämisestä valtakunnallisesti vastaa erillinen 20 ympäristö- ja työympäristörikosten syyttäjästä koostuva ryhmä. Ruotsissa syyttäjä on myös tutkinnanjohtaja. Suomessa toimii viisi ympäristörikosten avainsyyttäjää muiden työtehtäviensä ohella. Huolimatta erilaisista tavoista organisoida ympäristörikollisuuden torjunta ja valvonta, molemmissa maissa resurssit koettiin riittämättömiksi.

Asiantuntijuus

Ympäristörikosten torjunnan, valvonnan ja tutkinnan tehostamisen on nähty molemmissa maissa vaativan asiantuntijuuden lisäämistä kaikilla viranomaistahoilla. Suomessa ympäristörikoksia tutkivilla poliiseilla on mahdollisuus osallistua vuosittain Poliisiammattikorkeakoulussa järjestettävälle kahden opintopisteen kurssille. Ruotsissa ympäristörikostutkijoita koulutetaan Uppsalan yliopistossa 12 opintopistettä tuottavalla kurssilla, jonka jälkeen he voivat osallistua vielä 1,5 opintopisteen jatkokurssille. Suomessa tulisikin pohtia, miten tutkinnanjohtajia voidaan kannustaa täydennyskoulutukseen. Lisäksi ympäristörikollisuuden torjuntaa ja valvontaa tulisi tarkastella koko viranomaisprosessin näkökulmasta, jolloin myös muiden viranomaisten kuin poliisin lisäkoulutuksen tarve tulisi selvittää.

Ympäristörikollisuuden torjunnan ja valvonnan viranomaistoimintaan liittyviä tutkimuksia on julkaistu verrattain vähän niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Jotta asiasta saataisiin syvällisempi ymmärrys ja prosesseja voitaisiin edelleen kehittää, aihepiirin tutkimusta tulisi lisätä.

Sahramäki työskentelee tutkijana ja Kankaanranta erikoistutkijana Poliisiammattikorkeakoulussa.

Artikkeli pohjautuu julkaisuun: Iina Sahramäki & Terhi Kankaanranta (2014): Vihreämpää rajan toisella puolella? Vertaileva tutkimus ympäristörikollisuuden torjunnasta ja tutkinnasta Suomessa ja Ruotsissa. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 108.

Muita viimeaikaisia PolAMK:n julkaisuja ympäristörikollisuudesta:

Iina Sahramäki & Terhi Kankaanranta (2014) Ympäristörikollisuuden torjunta ja valvonta Suomessa – kohti vihreämpää viranomaisyhteistyötä? Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksia 42.

Iina Sahramäki & Terhi Kankaanranta (2014) Ympäristörikollisuus yhteisenä ongelmana – viranomaisyhteistyöstä käytännössä. Poliisiammattikorkeakoulun katsauksia 4.

 
Julkaistu 6.6.2014
Sivun alkuun |