Jyri Paasonen

Yleisötilaisuuksien turvallisuustyössä kehitettävää

Erilaisten yleisötilaisuuksien turvallisuus on herättänyt viime vuosina runsaasti keskustelua. Suomessa yleisötilaisuuksien järjestämistä ja turvallisuustoimintaa ohjaa suuri määrä lainsäädäntöä. Olipa kyse urheilutapahtumasta, rockfestivaalista tai pienimuotoisemmasta tilaisuudesta, niiden järjestäjät joutuvat panostamaan turvallisuuteen aikaisempaa enemmän, mistä aiheutuu huomattavia kuluja.

Yleisötilaisuuksien järjestämiseen liittyy monenlaisia turvallisuusriskejä, joista yksi merkittävimmistä on yleisön häiriökäyttäytyminen. Erityisesti jalkapallossa ja muissa palloilulajeissa kannattajat ovat aiheuttaneet eriasteisia ongelmia ympäri maailmaa. Viime vuosina jalkapalloon liittyvästä väkivallasta ja sen kitkemisestä on keskusteltu entistä enemmän myös Pohjoismaissa.

Yleisötilaisuuksien turvallisuustoiminnasta on tehty yllättävän vähän tutkimusta. Tieteellinen tutkimus kannattajien väkivaltaisuudesta on tuottanut vähän tietoa mm. itse aiheen ongelmallisuuden takia. Esimerkiksi toisinaan kannattajien harjoittama väkivalta on selkeästi suunniteltua ja joskus se taas ilmenee spontaanisti. Väkivalta koostuu fyysisestä väkivallasta ja verbaalisista hyökkäyksistä, mikä nostaa esille kysymyksen, ovatko tulkinnat ilmiöstä samanlaisia.

Myös ottelumanipulaatio eli ottelutulosten järjestäminen (match-fixing) on ollut esillä paljon viime aikoina, ja aihe herättää myös tutkimuksellista kiinnostusta. Järjestäytynyt rikollisuus on levinnyt laajasti erityisesti Aasian pimeille uhkapelimarkkinoille ja kymmenen viime vuoden aikana myös esimerkiksi Euroopan jalkapallokentille ja moniin muihin lajeihin. Järjestäytyneen rikollisuuden lisäksi ottelutulosten järjestämisessä on usein kyse rahanpesusta ja korruptiosta.

Lakiuudistus vaikuttaa turvallisuusjärjestelyihin

Yksityisen turvallisuusalan sääntelyn lakiuudistus on parhaillaan vireillä Suomessa. Lakiuudistus tulee vaikuttamaan myös yleisötilaisuuksien turvallisuustoimintaan, kun vartijan ja järjestyksenvalvojan toimenkuvia ja toimivaltuuksia uudistetaan. Lakiuudistukseen liittyneissä kuulemistilaisuuksissa on nostettu esiin yleisötilaisuuksissa tapahtuvat järjestyshäiriöt, jotka rasittavat järjestyksenvalvojien ja poliisin työtaakkaa.

Keskusteluissa on todettu, että nykyinen lainsäädäntö ei anna riittäviä keinoja järjestyshäiriöiden torjuntaan erityisesti urheilutapahtumissa. Sisäministeriö asettikin elokuussa 2012 esiselvitystyöryhmän pohtimaan, onko Suomessa tarvetta ja edellytyksiä yleisötilaisuuksia koskevalle porttikieltojärjestelmälle ja -rekisterille. Yksityisen turvallisuusalan lakiuudistuksen hallituksen esitys on annettu keväällä eduskunnalle ja porttikieltotyöryhmä on luovuttanut raporttinsa ministerille.

Lajiliitot tarvitsevat yhtenäisiä toimintamalleja

Itä-Suomen yliopiston empiirisen turvallisuustutkimuksen tutkimusryhmä teki kyselytutkimuksen eri palloilulajien toimitus- tai toiminnanjohtajille sekä turvallisuuspäälliköille tai turvallisuudesta vastaaville henkilöille. Heiltä tiedusteltiin näkemyksiä seurojen nykyisestä turvallisuustoiminnasta ja kehittämistarpeista.

Kyselytutkimus lähettiin jalkapallo-, jääkiekko-, koripallo-, pesäpallo-, salibandy-, jääpallo- ja lentopalloseuroille. Vastaukset kerättiin 1.11.2012–31.3.2013. Kyselyyn vastasi yhteensä 126 henkilöä. Vastaajat jakautuivat melko tasan toimitusjohtajiin (48 %) sekä turvallisuuspäälliköihin (52 %). Jääpalloseuroilta vastauksia ei saatu siinä määrin, että niitä olisi voitu hyödyntää tutkimuksessa. Salibandyliitto ei puolestaan osallistunut tutkimukseen.

Kyselytutkimuksen mukaan turvallisuustoiminnan seuraamisen säännöllisyys vaihtelee lajeittain. Vastaajat olivat montaa mieltä turvallisuustoimintaan käytettävien resurssien riittävyydestä. Yleisötilaisuuksien turvallisuuden kehittämisessä olennaista on toiminnan koordinointi ja yhteistyö, joissa tutkimustulosten perusteella on kehittämisen varaa. Erityisesti seurojen, lajiliittojen ja viranomaisten tulisi tehdä säännöllistä yhteistyötä ja sopia valtakunnallisesti yhdenmukaisista menettelytavoista. Eri lajiliitoissa on selkeästi eroja siinä, kuinka koordinoitua turvallisuustoiminta on. Tärkeää yhteistyössä on huomioida myös kannattajat ja kutsua heidän edustajansa mukaan turvallisuuspalavereihin, kuten esimerkiksi Palloliitto toimii Suomen Maajoukkueen Kannattajien (SMJK) kanssa.

Vuonna 2010 perustettiin valtakunnallinen liikunta- ja urheiluorganisaatio Valo, jonka jäseninä on huomattava määrä eri lajiliittoja ja aluejärjestöjä. Valo on luonut yhteisen johtamisjärjestelmän ja pyrkii tehostamaan koko liikunnan järjestökentän toimintaa. Olisi suositeltavaa ja luontevaa integroida myös turvallisuustoiminta ja riskienhallinta osaksi johtamisjärjestelmää, koska yksittäisen seurojen ja lajiliittojen on vaikea lähteä itsenäisesti ratkaisemaan kaikkia turvallisuusongelmia jo pelkästään rajallisten resurssien takia. Lisäksi turvallisuusosaaminen on hyvin rajallista koko liikuntakentässä. Valo voisi toimia esimerkkinä siitä, kuinka liikunnassa ja urheilutapahtumissa on huomioitu turvallisuusasiat ja tarjottu yksittäisille seuroille valmiita toimintamalleja. Tämä yhtenäistäisi ja kehittäisi koko liikuntakentän turvallisuustoimintaa ja toimisi esimerkkinä myös muille yleisötilaisuuksien järjestäjille.

Valtakunnallisesti yhteneväisillä toimintamalleilla olisi vaikutusta myös viranomaisten toimintaan, koska viranomaistenkin toimintatavoissa on alueellisia eroja. Esimerkiksi alueellisilla pelastuslaitoksilla on hyvin kirjavat käytännöt antaa palautetta yleisötilaisuuksien pelastussuunnitelmista. Järjestäjät eivät välttämättä aina tiedä, onko suunnitelma asianmukainen vai kaipaisivatko turvallisuusjärjestelyt joitakin tarkennuksia. Pelastuslaitokset voisivat ottaa mallia poliisin yleisötilaisuuspäätösprosesseista. Paikallinen poliisi tekee heille toimitetuista turvallisuusdokumenteista selkeän hallinnollisen päätöksen, joka ohjaa sekä informoi järjestäjää. Järkevää olisi myös yhtenäistää dokumenttien pelastusviranomaisille ja poliisille toimittamisen aikataulut. Näin järjestäjä velvoitettaisiin aloittamaan tilaisuuden turvallisuussuunnittelu hieman aiemmin ja viranomaisille jäisi enemmän aikaa tutustua aineistoon sekä korjata yhdessä järjestäjän kanssa puutteita.

Tutkimuksen mukaan lajien turvallisuustoimintaa ohjaava sääntely koetaan pääsääntöisesti selkeäksi. Laissa on ollut riittävät toimivaltuudet ja koulutusvaatimukset järjestyksenvalvojille. Ongelmia on aiheuttanut lähinnä omaisuuden vartiointi yleisötilaisuuksissa, koska tapahtuma-ajan ulkopuolella omaisuutta saavat vartioida vain vartioimisliikkeen palveluksessa olevat vartijat. Erityisesti pienemmissä tilaisuuksissa ei ole usein resursseja palkata vartijoita, joten lakia on kierretty. Poliisi on puuttunut joillakin paikkakunnilla asiaan, mutta ei valtakunnallisesti ainakaan kovin aktiivisesti.

Kannattajien aiheuttamat ongelmat lisääntyneet

Suomalaisessa katsomokulttuurissa katsojien epäasiallinen käytös vaikuttaa olevan erityinen ongelma. Tutkimuksen jalkapallo- ja jääkiekkovastaajista noin neljä viidestä ilmoitti, että epäasiallista käytöstä oli ilmennyt vuoden 2012 aikana. Erilaiset kannattajien aiheuttamat ongelmat ovatkin lisääntyneet erityisesti jalkapallossa ja jääkiekossa. Ongelmana on, että rikoslaissa ei ole sellaista rangaistavaksi säädettyä tekoa, jolla voitaisiin tehokkaasti puuttua esimerkiksi kentälle ryntäämiseen ja esineiden heittämiseen katsomosta.

Järjestäjät ovat kokeneet häiriötekojen aiheuttavan heille ongelmia ja useissa tapauksissa saaneet sanktioita lajiliitoilta, mutta itse häiriön aiheuttajille ei ole tullut rangaistusäännösten puuttuessa minkäänlaisia seuraamuksia. Ennalta ehkäisevän vaikutuksen tehostamiseksi ja mahdollisen korvausvastuun takia olisi suositeltavaa, että häiriön aiheuttajille määrättävistä seuraamuksista olisi säädelty.

Esimerkiksi Tanskan ja Ruotsin välisessä jalkapallon MM-karsintaottelussa vuonna 2007 kannattaja ryntäsi kentälle, minkä vuoksi Tanskan jalkapalloliitto tuomittiin sakkoihin ja joukkue pelaamaan kaksi seuraavaa kotiottelua lähes puolet pienemmällä stadionilla Århusissa. Tanskan jalkapalloliitto vaati haasteessa kannattajalta lähes kahden miljoonan kruunun (noin 250 000 euron) korvauksia. Perusteena olivat menetetyt lipputulot ja UEFA:lle (Euroopan jalkapallon kattojärjestölle) maksettavat sakot. Kööpenhaminan käräjäoikeus tuomitsi kannattajan lopulta maksamaan korvauksia yhteensä 900 000 kruunua (noin 120 000 euroa). Käräjäoikeus puolitti korvausvaatimuksen, koska katsoi jalkapalloliitolla olleen suuren vastuun tapahtuman järjestäjänä stadionin turvallisuuden ja järjestyksen takaamisesta. Suomessa vastaavassa tilanteessa olisi hyvin epävarmaa, voitaisiinko kannattaja tuomita korvausvastuuseen.

Porttikieltojärjestelmä käytössä Euroopassa

Sisäministeriön työryhmä ehdotti huhtikuussa, että Suomeen tulisi perustaa urheilutilaisuuden järjestäjän ja asiakkaan väliseen sopimussuhteeseen perustuva porttikieltojärjestelmä. Kyselytutkimuksen vastaajista useampi kuin joka kolmas oli täysin sitä mieltä, että porttikieltojärjestelmälle olisi tarvetta. Se sai kannatusta lähinnä jalkapallon ja jääkiekon osalta. Toimitusjohtajista järjestelmää kannatti joka kolmas, turvallisuuspäälliköistä kuusi kymmenestä.

Porttikieltojärjestelmä on varsin kattavasti käytössä Euroopan maissa, joissa kokemukset ovat olleet hyviä. Porttikieltojärjestelmä on tehokas keino estää väkivaltaisten kannattajien tai muiden häiriötä aiheuttavien sisäänpääsy stadioneille. Samalla järjestelmän nähdään estävän ennakolta häiriökäyttäytymistä eurooppalaisessa jalkapallossa. Esimerkiksi UEFA näkee porttikieltojärjestelmän merkityksen yhtenä ottelutapahtumien turvallisuustekijöistä niin suurena, että on sisällyttänyt sen hakukriteereihin vuoden 2020 EM-lopputurnauksen järjestäjämaaksi. UEFA:lle ei siis riitä, että turvallisuusjärjestelyt ovat kunnossa, vaan järjestäjämaan lainsäädännöstä täytyy löytyä myös toimiva porttikieltosäännöstö, jolla pystytään estämään häiriökannattajien matkustaminen turnausmaihin tai pääsy ottelustadioneille.

Suomessa ongelmat eivät kuitenkaan ole samoissa mittasuhteissa kuin monissa muissa Euroopan maissa. Toisaalta urheiluseuroille asetettava vastuu kannattajien toiminnasta on oikeudellista ja käytännön näkökulmasta perusteltua, vaikka tähän liittyy ongelmia mm. kannattajien tunnistamisen ja seuroihin nähden ulkopuolisen aseman vuoksi. Vastuun asettaminen seuroille voidaan katsoa perustelluksi ankaran vastuun edellytysten täyttyessä ja sopimusvapauden myötä. Vastuun asettaminen edesauttaakin yleisötilaisuuksien turvallisuuden ja järjestyksen ylläpitämistä. On kuitenkin tärkeää huomata, että kokoontumislain tarkoitus on perustuslaissa säädetyn kokoontumisvapauden turvaaminen.

Yleisötilaisuuden turvallisuusjärjestelyt tulisikin suunnitella ja mitoittaa siten, että ne eivät hidasta tai haittaa toimintaa vaan tuottavat lisäarvoa, jotta osallistujat voisivat nauttia tapahtumasta. Järjestäjille turvallisuuden ei tulisi enää olla erillinen toiminto, kustannus tai välttämätön paha vaan osa niiden toimintaa. Tämä edellyttää turvallisuusasiantuntemusta ja esimerkiksi urheilussa ymmärrystä kannattajakulttuurista, missä meillä on myös paljon kehittämisen varaa. Suomessa huomio kiinnittyy liian usein siihen, mikä kannattajien toiminnassa on vikana. Sen sijaan olisi tärkeää pohtia, miten toimintaa ja palveluita voitaisiin kehittää, jotta katsomoihin saataisiin lisää väkeä. Tunnelmahan luo puitteet yleisötilaisuuksille ja tekee niistä unohtumattomia.

Artikkeli perustuu julkaisuun Yleisötilaisuuksien turvallisuus. Jyri Paasonen (toim.). Tietosanoma Oy 2014.

 
Julkaistu 6.6.2014
Sivun alkuun |