Juha Kääriäinen

Verkon vaarat ja mahdollisuudet

Perinteinen viestintä, jota Haaste-lehtikin edustaa, perustuu yhdensuuntaiseen tiedonkulkuun. Lukijat saavat eteensä säännöllisin väliajoin valmiin tietopaketin, joka jaetaan lukijoille, katselijoille tai kuulijoille. Viestintävälineiden kehittyessä on kuitenkin nopeasti syntynyt aivan uudenlainen tilanne, jossa tiedonkulku ei ole enää yhdensuuntaista vaan verkostomaista: media on sosiaalista. Sosiaalisen median kehittyminen ei ole kuitenkaan merkinnyt perinteisen median alasajoa vaan päinvastoin sitä, että lehdistö, tv tai radio hyödyntävät sähköisen ja sosiaalisen median mahdollisuuksia. Esimerkiksi isojen uutistapahtumien ympärille syntyy välittömästi keskusteluryhmiä, joissa mediakuluttajat ottavat kantaa tapahtumien kulkuun ja osallistuvat tiedon tuottamiseen.

Sosiaalisen median ja ylipäätään tietoverkkojen huima kehittyminen on tuonut mukanaan aivan uudenlaisia uhkia ja mahdollisuuksia kansalaisten turvallisuuden näkökulmasta. Kuten Robin Lardot ja Klaus Kaartinen kirjoittavat oheisessa artikkelissaan, tietoverkot ja sosiaalinen media mahdollistavat monenlaisia uusia rikollisuuden muotoja. Esimerkkinä voidaan mainita erilaiset petokset ja huijaukset, joita usein johdetaan ulkomailta ja joissa hyödynnetään tietoverkoista ongittuja yksilöjä koskevia tietoja. Viranomaisten kannalta tällaisten rikosten selvittäminen on haastavaa ja edellyttää kansainvälistä yhteistyötä. Toisena esimerkkinä voidaan mainita sosiaalisen median blogikirjoituksissa ja keskustelupalstoilla leviävät epäasialliset kirjoitukset, jotka voivat saada äärimmäisiä muotoja ja johtaa epäilyihin kunnianloukkauksista tai viharikoksista.

Toisaalta sosiaalinen media voi tarjota uusia keinoja rikosten ennaltaehkäisemiseksi ja selvittämiseksi. Nettipoliisitoiminta on osoittanut tarpeellisuutensa jo muutaman vuoden aikana tarjoamalla kansalaisille mahdollisuuden olla yhteydessä poliisiin sosiaalisen median välityksellä. Poliisin on oltava läsnä ja tavoitettavissa kaikkialla siellä, missä ihmiset toimivat, myös sosiaalisessa mediassa. Kuten Terhi Kankaanranta, Kari Pylväs ja Laura Hokkanen kirjoittavat, sosiaalisen median vuorovaikutuksellisuutta voitaisiin hyödyntää nykyistä enemmän viranomaisten ja kansalaisten välisessä vuorovaikutuksessa esimerkiksi erilaisissa hätätilanteissa. Yksisuuntaisen viestinnän rinnalle tarvitaan entistä monipuolisempia keinoja, joilla kansalaiset voivat kertoa vaaratilanteista ja niiden kehittymisestä suoraan tapahtumapaikoilta verkoissa, joissa myös viranomaiset ovat mukana. Kun jotain poikkeuksellista tapahtuu, ihmiset eivät tänä päivänä turvaudu pelkästään viranomaisilta tulleisiin "hätätiedotteisiin" vaan etsivät tietoa ja myös tuottavat tietoa samanaikaisesti monissa sähköisissä medioissa. Yhteisöt ovat yhä enemmän myös verkkoyhteisöjä ja niissä myös turvallisuusviranomaisten on oltava mukana.

 
Julkaistu 6.6.2014
Sivun alkuun |