Heikki Lauha

Sosiaalinen media nuorisotyössä

Nuorisotyötä on jo pitkään tehty aktiivisesti eri sosiaalisen median ympäristöissä. On ymmärretty, että työtä pitää tehdä siellä missä nuoretkin ovat. Toisaalta, aihetta hehkutukseen ja ylpistelyyn ei nuorisotyössä ole. Kyvyttömyys reagoida teknologiseen kehitykseen ja etenkin verkkovälineistön käyttöä koskeviin muutoksiin ovat aiheuttaneet sen, että verkkonuorisotyö laahaa menetelmällisesti ja välineellisesti auttamattomasti jäljessä eikä siten vastaa riittävästi nuorten nykyisiin tarpeisiin. Nuorisoalalla tarvitaankin lisää rohkeutta tutustua ja kokeilla uusia teknologioita sekä toimintamuotoja – yhdessä nuorten kanssa.

Suomalaisessa nuorisotyössä on hyödynnetty uuden median tai teknologian ominaisuuksia ja ilmiöitä usein hyvin nopeasti niiden ilmestymisen jälkeen. 1980-luvulta lähtien pelikonsolit ovat olleet enemmän tai vähemmän nuorisotalojen vakiokalustoa biljardipöydän ohella. Siinä missä 1990-luvulla rakennettiin nuorisotyössä verkkosivustoja tiedottamista varten, siirryttiin 2000-luvun puolella työskentelemään niihin verkkoyhteisöihin, missä nuoretkin olivat. Vuoden 2005 jälkeen alkoi sosiaalisen median murros näkyä nuorisotyössä, ja etenkin kunnallisessa nuorisotyössä Facebookista tuli pitkälti synonyymi verkkonuorisotyön tekemiseen.


Internetin käyttö nuorisotyössä

Kuntaliiton huhtikuussa julkaiseman selvityksen perusteella nuorisotoimen voidaankin sanoa olevan kuntien organisaatioista aktiivisin sosiaalisen median käytössä. Tulosten mukaan 80 prosentissa kuntien nuorisotoimista käytetään sosiaalisen median kanavia, kun vastaavasti esimerkiksi kuntien sosiaali- ja terveystoimista vain alle viidesosassa hyödynnetään sosiaalisen median kanavia. Verkkonuorisotyön valtakunnallinen kehittämiskeskus Verken keväällä 2013 tuottaman selvityksen mukaan yli 90 prosenttia kuntien ja järjestöjen nuorisotyöntekijöistä käyttää internetiä nuorten parissa tehtävässä työssä. Useimmiten sitä käytetään tiedottamiseen ja markkinointiin sekä yhteydenpitoon nuorten kanssa. Nuorisotyöntekijöiden mukaan internet koetaan erityisesti hyvänä keinona tavoittaa niitä nuoria, joita perinteinen nuorisotyö ei muuten tavoittaisi. Keskeistä on myös mahdollisuus tarjota internetin kautta nuorille matalan kynnyksen paikkoja keskustella ja osallistua. Toisaalta internet mahdollistaa työntekijöille samalla väylän seurata nuorten elämää ja tarvittaessa reagoida erilaisiin nuoria koskeviin ilmiöihin.

Ylivoimaisesti käytetyin sosiaalisen median palvelu nuorisotyössä on Facebook, jota käyttää noin 85 prosenttia nuorisotyöntekijöistä. Facebookin lisäksi nuorisotyössä hyödynnetään aktiivisesti organisaation omia verkkosivustoja, etenkin nuorten tieto- ja neuvontatyössä. Lisäksi nuorisotyötä tehdään IRC-Gallerian ja goSupermodelin kaltaisissa yhteisöpalveluissa sekä blogien ja mediapalveluiden (esim. YouTube) avulla, mutta näiden palvelujen käyttö on selvästi vähäisempää ja toiminta enemmän järjestövetoista.

Keskeisimpinä ongelmakohtina internetin käytössä työntekijät pitävät välineistön, työajan ja oman osaamisen riittämättömyyttä. Verken selvityksen mukaan esimerkiksi vain alle viidesosalla kuntien nuorisotyöntekijöistä on työkäytössään älypuhelin, ja 45 prosenttia ilmoitti, ettei heillä ole lainkaan resursoitua työaikaa internetin käyttöön. Työntekijöiden mukaan myös huonot verkkoyhteydet sekä kuntien tietohallinnon asettamat palomuurit estävät hyödyntämästä niitä palveluja ja sovelluksia, joita nuoret itse aktiivisesti käyttävät. Työn organisointia hankaloittavina tekijöinä pidettiin lisäksi sosiaalisen median ohjeistusten sekä työn laadun arviointia koskevien mittarien puuttumista. Lähes 45 prosenttia työntekijöistä totesi, ettei heidän organisaatiossaan ole laadittu työntekijöille sosiaalisen median ohjeistusta. Lisäksi yli puolet kuntien nuorisotyöntekijöistä ilmoitti, ettei omassa organisaatiossa ole asetettu mittareita tai tunnuslukuja verkkopalvelujen kävijämäärille tai verkossa kohdattujen määrille, ei myöskään nuorten tyytyväisyydelle tai kiinnostukselle verkkopalveluita kohtaan.

Viime vuosina nuorille suunnattujen verkkopalvelujen tarjonta on monimuotoistunut. Toisaalta verkkotyön tekemisen tavoissa kehitys laahaa auttamattomasti perässä. Kärjistetysti voidaan sanoa, että vaikka nuorten käyttämät sosiaalisen median palvelut ja internetin käyttötavat ovat olennaisesti muuttuneet, perustuu verkkonuorisotyö edelleen sellaiseen chat-pohjaiseen kommunikaatioon, jota toteutetaan samoissa toimintaympäristöissä kuin kymmenen vuotta sitten. Tämä kytkeytyy tiiviisti verkkonuorisotyön toiseen keskeiseen ongelmaan, mikä liittyy verkkonuorisotyön tavoitteisiin. Valtaosa nykyisistä nuorille suunnatuissa verkkopalveluista on tavoitteiltaan ja lähtökohdiltaan auttavia palveluita, ja ne perustuvat yksilölliseen tukeen ja neuvontaan, eli kysymykseen “mitä kuuluu?". Nuorisotyön keskiössä on kuitenkin myös nuorten toiminta, omaehtoisuus ja yhdessä tekeminen. Olisikin tärkeää, että erilaisten tukipalvelujen rinnalle kehitettäisiin enemmän nuorten omista toiveista lähteviä toiminnallisia verkkonuorisotyön palveluja ja toimintamuotoja, jotka perustuisivat kysymykseen “mitä tehtäisiin?". Näistä hyviä esimerkkejä ovat vaikkapa Tampereen seurakuntien järjestämät bittileirit nuorten suosimassa Minecraftissa, Turun Tyttöjen Talon ryhmäblogitoiminta tyttötyössä sekä Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksessa toimivan Pelitalon järjestämä pelinkehityskerho digitaalisten pelien tekemisestä kiinnostuneille nuorille.


Teknologinen kehitys haastaa työn ja työntekijän

Viimeisten vuosien aikana verkkokulttuurissa on eletty seuraavaa murroskautta, jossa erilaiset yhteisöpalvelut ja sosiaalisen median välineet ovat vakiintuneet osaksi arkitodellisuuttamme. Mobiilien mediapäätelaitteiden, kuten kannettavien- ja taulutietokoneiden sekä älypuhelinten, määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Kansainvälisten arvioiden mukaan internetiä käytetään muutaman vuoden sisään huomattavasti enemmän mobiililaitteilla kuin perinteisillä pöytäkoneilla. Samanaikaisesti verkossa tapahtuva toiminta, kuten esimerkiksi pelaaminen, on siirtymässä pöytäkoneilta ja konsoleilta mobiileille laitteille, joiden perusominaisuuksiin kuuluvat internet ja erilaiset sosiaalisen median työkalut. Tämä tulee väistämättä merkitsemään reaalisen ja virtuaalisen maailman tiivimpää yhteenkietoutumista. Paljon puhutaan myös laajennetusta todellisuudesta (augmented reality) sekä esineiden internetistä (Internet of things).

Nuorisotyön näkökulmasta teknologinen kehitys asettaa monenlaisia kysymyksiä ja vaateita. Toisaalta kyse on teknisestä kehityksestä, joka liittyy esimerkiksi uudenlaisten verkkovälineiden omaksumiseen ja niiden hyödyntämiseen nuorisotyössä: Mitä lisäarvoa verkon käyttö tuo nuorisotyöhön? Voidaanko nuorten tavoitettavuutta tai osallisuutta parantaa verkon avulla? Toisaalta kyse on laajemmasta kulttuurisesta muutoksesta, joka liittyy identiteettiin, sosiaalisten suhteiden ja vuorovaikutuksen, jopa valta-asetelmien uudelleenmuotoutumiseen: Mitä on nuoren kohtaaminen verkossa? Miten verkossa voidaan järjestää ja tukea nuorten omaehtoista toimintaa? Miten työntekijän ammatillinen identiteetti muuttuu verkossa? Erityisen haasteellisen tästä tilanteesta tekee se, että joudumme pohtimaan näitä kysymyksiä ammatillisesta näkökulmasta samanaikaisesti, kun itsekin vasta opettelemme ymmärtämään muutosta, rakentamaan omaa henkilökohtaista verkkoidentiteettiämme sekä luovimaan reaali- ja verkkomaailman välimaastossa.

Verkottunut ja interaktiivinen media tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia niin nuorisotyössä kuin monella muullakin sektorilla. Kyse ei ole kasvokkaisen työn ja verkossa tehtävän työn vastakkainasettelusta, vaan näiden kahden toimintamuodon yhteensovittamisesta. Nuorisotutkija Tomi Kiilakoskea lainatakseni, kysymys nuorisotyön ja verkkotoiminnan suhteesta ei ole vain ohimenevä muoti tai jokin arjesta irrallinen teknologia-hihhulointi, vaan perustavaa laatua oleva kasvatuksellinen haaste tässä ajassa ja tässä maailmassa. Tähän haasteeseen meidän on vastattava, halusimmepa tai emme.

Kirjoittaja työskentelee projektisuunnittelijana Verkkonuorisotyön valtakunnallinen kehittämiskeskus Verkessä. Verke on yksi opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämistä nuorisotyön valtakunnallisista palvelu- ja kehittämiskeskuksista, ja sen toimintaa koordinoi Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus. Lisätietoa verkkonuorisotyöstä ja Verken toiminnasta löytyy osoitteesta www.verke.org .

 
Julkaistu 6.6.2014
Sivun alkuun |