Markku Heiskanen, Elina Kervinen & Anni Lietonen

Naisten kokema väkivalta EU:ssa

Euroopan Unionin perusoikeusviraston (FRA) syksyllä 2012 tekemän haastattelututkimuksen tulokset julkistettiin maaliskuussa. Suomalaisesta näkökulmasta huomio kiinnittyi siihen, että Suomi sijoittui Euroopan kärkeen naisten kokeman väkivallan yleisyydessä.

Suomalaisista naisista 47 prosenttia ilmoitti kokeneensa 15 vuotta täytettyään fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Luku ei ole yllätys, sillä se on sama kuin vuonna 2005 tehdyn suomalaisen naisuhritutkimuksen tulos (Piispa ym. 2006). Kiinnostavaa on, miten yleistä väkivalta on Suomessa verrattuna muihin EU-maihin. Kuviossa 1 esitetään kahdeksan väkivaltaan liittyvää osoitinta, jotka ulottuvat lapsuudessa koetusta väkivallasta väkivallan pelkoon. Se kuvaa Suomen tilannetta suhteessa EU-keskiarvoihin. Kuvion sisempi kehä kuvaa 28 EU-maan keskiarvoa; sen ulkopuolelle sijoittuva vertailumaan tieto kertoo, että väkivaltaa on vertailumaassa EU-keskiarvoa enemmän. Vastaavasti EU-keskiarvoa pienempi arvo sijoittuisi kuvion sisäpuolelle.

Kuvio 1. Naisten kokema väkivalta ja pelko Suomessa ja EU-maissa keskimäärin 2012.


Mistä väkivaltaerot maiden välillä johtuvat?

Suomessa kaikki väkivallan muodot ovat EU-keskiarvoa yleisempiä. Vastaavat profiilit löytyvät Ranskasta ja Tanskasta. Suomessa korostuvat lapsuudessa koettu väkivalta ja muiden kuin kumppanin tekemä väkivalta. Lisäksi nykyisen kumppanin fyysinen ja seksuaalinen väkivalta olivat yleisiä. Yleinen väkivaltaa koskeva havainto on, että maissa, joissa parisuhdeväkivalta on yleistä, myös muuta väkivaltaa oli koettu keskimääräistä yleisemmin.

FRA tarjoaa selityksiä maiden välisille väkivaltaeroille. Väkivallasta saatetaan puhua joissakin maissa avoimemmin, joissakin verhotummin: esimerkiksi Espanjassa kaikki kuvion 1 väkivallan piirteet olivat EU-keskiarvoa matalampia ja erityisesti näin oli nykyisen kumppanin väkivallan kohdalla. Suurempi tasa-arvo sukupuolten välillä lisää tietoisuutta väkivallasta ja halukkuutta puhua siitä. Kuviosta 2 havaitaan että korkean tasa-arvon maissa (Gender Equality Index, 2014) väkivaltaa esiintyy yleisemmin kuin vähemmän tasa-arvoisissa maissa. Korkean tasa-arvon maita ovat Pohjoismaat ja Alankomaat. Yhtenä väkivallan selittäjänä FRA mainitsee liikkumisen ja toiminnan kodin ulkopuolella; esimerkiksi seksuaaliselle häirinnälle altistuvat tietyissä ammateissa työskentelevät naiset. Erot maiden rikollisuustasossa voivat johtua kaupungistumisen kehityksestä ja muista yhteiskunnallisista muutostekijöistä, joita ei FRA:n tutkimuksessa selvitetty. Edelleen maiden väkivaltaeroihin saattavat liittyä juomatavat; alustavia havaintoja on tehty kumppanin runsaan alkoholinkäytön yhteydestä parisuhdeväkivaltaan. FRA korostaa, etteivät yllä mainitut tekijät riitä selittämään kattavasti eroja väkivallan tasossa eri maiden välillä.

Kuvio 2. Naisten kokema fyysinen ja seksuaalinen väkivalta 15 vuotta täytettyä (%) ja tasa-arvoindeksi EU27-maissa (ilman Kroatiaa).


Seksuaalisen häirinnän uusi piirre kyberhäirintä

Seksuaalinen häirintä on yleistä kaikissa EU-maissa. Joka toinen nainen EU:ssa on kokenut seksuaalista häirintää vähintään kerran 15 vuotta täytettyään ja joka viides tutkimusta edeltäneiden 12 kuukauden aikana. Tekijä oli usein uhrin työympäristöstä, kuten työkaveri, esimies tai asiakas. Suomessa seksuaalista häirintää ilmoitti kokeneensa ainakin kerran elämänsä aikana 71 prosenttia vastaajista ja viimeisen 12 kuukauden aikana joka neljäs nainen (23%).

Tutkimuksessa selvitettiin uusien teknologioiden osuutta seksuaalisessa häirinnässä. Kyberhäirinnäksi luokiteltiin kaksi seksuaalisen häirinnän muotoa – ei-toivotut, selkeästi seksuaaliset sähköpostit tai tekstiviestit, jotka vastaajat ovat kokeneet loukkaaviksi sekä sopimattomat ja loukkaavat lähestymisyritykset sosiaalisessa mediassa kuten Facebookissa tai internetin chat-sivustoilla. Kyberhäirintään ei tässä ole liitetty kybervainoamista, mutta siitäkin kysyttiin haastattelussa.

EU:ssa kyberhäirintää elämänsä aikana on kokenut kymmenesosa naisista ja viimeisen 12 kuukauden aikana ennen tutkimusta joka kahdeskymmenes nainen. Suomessa 14 prosenttia vastaajista ilmoitti kokeneensa kyberhäirintää joskus elämänsä aikana. FRA:n mukaan kyberhäirintä on sitä yleisempää, mitä enemmän internetiä käytetään kommunikointivälineenä. Erityisesti nuoret naiset (18–29-vuotiaat) ovat alttiita kyberhäirinnälle, sillä he käyttävät internetiä sekä sosiaalista mediaa useammin kuin heitä vanhemmat. EU:ssa samoin kuin Suomessa joka viidettä 18–29-vuotiasta naista on lähestytty sopimattomasti sosiaalisessa mediassa tai he ovat saaneet seksuaalissävytteisiä sähköposteja tai tekstiviestejä. Tekijä jää useimmiten tuntemattomaksi. Uusien teknologioiden lisääntyneen käytön myötä kyberhäirinnän voidaan nähdä yleistyvän tulevaisuudessa.


Yli puolet suomalaisista naisista kokenut lapsena väkivaltaa

Suomessa 53 prosentilla vastaajista oli kokemuksia joko fyysisestä, seksuaalisesta tai psykologisesta väkivallasta ennen 15 vuoden ikää. Luku on 18 prosenttiyksikköä suurempi kuin EU:n keskiarvo. Suomen lisäksi muissa EU:hun kuuluvissa Pohjoismaissa, sekä Virossa, Ranskassa että Saksassa, luvut ovat EU:n keskiarvoa korkeammalla. Nuoret naiset raportoivat vähemmän lapsuudessa koettua väkivaltaa kuin vanhemmat ikäluokat. Syitä tähän ei FRA:n tutkimuksessa selvitetty, mutta yksi oletettava tekijä on, että nuoremmat sukupolvet ovat omaksuneet vanhempiin verrattuna kielteisemmän asenteen väkivaltaa kohtaan.

Oletusta tukee Lastensuojelun Keskusliiton tutkimus, jonka mukaan Suomessa lapsiin kohdistuvaan kuritusväkivaltaan suhtaudutaan yhä kielteisemmin. Vuonna 1981 lähes puolet suomalaisista hyväksyi kuritusväkivallan käytön, mutta vuonna 2012 enää 17 prosenttia. Lapsitalouksissa asuvista 10 prosenttia hyväksyi ruumiillisen kurituksen. (Sariola 2012.)

FRA:n tutkimuksen mukaan lapsuudessa yleisintä oli fyysinen väkivalta, joka ilmeni läimäytyksinä, tukistamisina tai kipua aiheuttaneina lyönteinä. Fyysisen väkivallan tekijä oli yleensä isä tai äiti. Suomalaisen lapsiuhritutkimuksen (vuodelta 2007) mukaan lievän väkivallan muodot ovat yleisiä. 65 prosenttia alle 14 -vuotiaista suomalaisista nuorista on kokenut joskus lievää väkivaltaa, jolla tarkoitettiin tukistamista, läimäytyksiä, piiskaamista ja tönimistä. (Ellonen et al. 2007.)

Aikuisten välinen väkivalta heijastuu usein lapsiin, sillä lähes kolme neljästä parisuhdeväkivaltaa kokeneista naisista EU:ssa kertoi heidän luonaan asuneen lapsen olleen tietoinen väkivallasta.

Noin joka kymmenes EU:ssa asuvista naisista oli joutunut seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi ennen 15 vuoden ikää. Suomessa seksuaalinen hyväksikäyttö oli hieman EU-keskiarvoa harvinaisempaa. Fyysisen ja seksuaalisen väkivallan eroina on, että lähes kaikki seksuaalinen väkivalta oli miesten tekemää. Joka toinen seksuaalista väkivaltaa kokeneista kertoi tekijän olleen heille ennalta tuntematon. Joka neljännes uhreista kertoi tekijän olleen miespuolinen tuttava.

Naiset, jotka kokivat lapsuudessaan fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa, kokivat sitä todennäköisemmin myös aikuisena. Esimerkiksi lähes kolmannes (30%) niistä naisista, jotka olivat kokeneet joko nykyisessä tai edellisessä parisuhteessaan seksuaalista väkivaltaa, oli kokenut sitä myös lapsuudessaan. Naisista, jotka eivät olleet kokeneet seksuaalista parisuhdeväkivaltaa, 10 prosenttia oli kokenut seksuaalista väkivaltaa lapsuudessaan.


Puolet naisista EU:ssa pelkää

Rikoksen pelkoon ja turvattomuuden tunteeseen vaikuttavat paikka ja aika sekä ihmisen ikä, elämäntilanne ja aikaisemmat väkivaltakokemukset. Pelolla on merkittäviä seurauksia naisten elämänlaatuun sekä ulkona liikkumiseen. Puolet naisista EU:ssa välttää toisinaan tiettyjä tilanteita tai paikkoja pelätessään joutuvansa fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi.

Suomessa ja Ruotsissa pelättiin seksuaalisen tai fyysisen väkivallan kohteeksi joutumista eniten EU-maista.

Tutkimuksesta käy myös ilmi, että pelko ei kulje käsi kädessä väkivallan riskin kanssa. Naiset kohtaavat useimmiten väkivaltaa tutun toimesta kotona tai työpaikalla. Kuitenkin he pelkäävät eniten vieraan tekemää väkivaltaa julkisilla paikoilla, kuten kadulla tai puistossa. Tilan fyysiset ominaisuudet eivät ole ainoa pelkoa määrittävä tekijä, sillä iän myötä naisten pelko julkisia tiloja kohtaan vähenee, kun taas pelon tunne kotia tai työpaikkaa kohtaan kasvaa.


Palveluille on kysyntää

Väkivallan uhreille suunnattuja palveluja tarjoavat niin julkinen terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut kuin myös järjestöjen ylläpitämä uhripäivystys ja turvakodit. EU:ssa joka kolmas nainen hakeutui tukipalvelujen piiriin koettuaan fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa parisuhteessaan ja joka neljäs koettuaan muun kuin kumppanin tekemää väkivaltaa. Kaksi kolmasosaa parisuhdeväkivaltatapauksista ja kolme neljäsosaa tuntemattoman tekemästä väkivallasta ei tullut minkään uhreja auttavan palveluntarjoajan tietoon.

FRA:n tutkimuksen mukaan naiset hakeutuivat palvelujen piiriin useammin seksuaalista kuin fyysistä väkivaltaa koettuaan. Yleisimmin he kävivät lääkärissä tai sairaalassa hoidattamassa vammojaan, minkä jälkeen he ilmoittivat tapauksesta poliisille. Suomessa joka kymmenes parisuhdeväkivaltatapaus ja joka kuudes muu väkivaltatapaus johti poliisille ilmoittamiseen.

Tutkimuksesta käy myös ilmi, että väkivallan uhrit kaipaavat kuuntelijaa ja moraalista tukea. Yhteydenotot turvakoteihin olivat tutkimuksen mukaan harvassa. Matalan kynnyksen tukipalveluille, jotka tarjoavat kuuntelevaa korvaa ja käytännön apua näyttää olevan kysyntää.

Kirjoittajat työskentelevät YK:n yhteydessä toimivassa Euroopan kriminaalipolitiikan instituutissa HEUNIssa.

Lähteet saa kirjoittajilta.

 
Julkaistu 6.6.2014
Sivun alkuun |