Riikka Kostiainen

Hyvä naapuruus tuo turvallisuutta

Yhteisöllisyyden ja naapuriavun lisääminen on parhainta rikoksentorjuntaa. Turvallisuudentunne syntyy ensisijaisesti luottamuksesta ja vuorovaikutuksesta, ei piikkilangoista eikä valvontakameroista. Näin toteaa Euroopan naapuripäivänä toukokuussa suosituksensa julkaissut Naapuriapu-työryhmä.
Naapuriapu-työryhmä järjesti työnsä julkistamistilaisuuden Helsingin City-Centerissä POP UP ILOssa. Kuvassa keskellä neuvottelevat työryhmän sihteeri Regina Järg-Tärno, rikoksentorjuntaneuvoston puheenjohtaja Marita Ruohonen Suomen Mielenterveysseurasta ja työryhmän puheenjohtaja Pentti Lemmetyinen Setlementtiliitosta.


Rikoksentorjuntaneuvoston asettama työryhmä on koonnut suosituksia ja keskeisiä havaintojaan naapuriavusta, lähidemokratiasta ja osallisuudesta. Lisäksi kerrotaan esimerkkejä siitä, miten asukkaat itse voivat vaikuttaa oman asuinalueensa viihtyisyyteen ja turvallisuuteen.

– Turvallisuudentunne lisääntyy, kun omat naapurit tunnetaan eikä heitä tarvitse pelätä. Apua saa tarvittaessa ja osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia voi toteuttaa omassa lähiympäristössä. Ei se ole sen monimutkaisempaa, työryhmä toteaa.

Silloin, kun asuinympäristö koetaan epäsiistiksi tai turvattomaksi, käännytään usein ainoastaan viranomaisten puoleen tai ollaan vain piittaamattomia. Ei huomata, mitä itse henkilönä tai yhteisönä voitaisiin tehdä sekä ennakoivasti että korjaavasti. Toimiva yhteisö ennaltaehkäisee rikoksia.

Työryhmän mukaan naapuriapu voi olla jokapäiväistä toisen huomioimista tai järjestäytyneempää vapaaehtoistoimintaa. Mitä helpommaksi eritasoinen osanottaminen on tehty, sitä varmemmin jokainen löytää oman mahdollisuutensa osallistua.

Organisoituminen luo vapaaehtoistoiminnalle pysyvyyttä ja luottamusta. Tiloja tarvitaan asukkaiden yhteiseen toimintaan. Yhteistoiminta edellyttää suunnittelua ja helposti saavutettavia kohtaamispaikkoja. Verkostoitumista tulee vahvistaa. Asuinalueilla on jo luonnostaan monta toimijaa: asukkaat, kunta, viranomaiset, seurakunta, asunto-osakeyhtiöt, järjestöt ja paikalliset yritykset. Usein nämä toimivat toisistaan tietämättä.

Työryhmän mukaan kansalaisille tulee myös antaa konkreettinen mahdollisuus vaikuttaa oman asuinalueensa kehittämiseen esimerkiksi osallistavan budjetoinnin kautta. Kuntalaki antaa jo nyt mahdollisuuden kansalaisten kuulemiseen ja osallistamiseen. Lain tulkintaa työryhmä terävöittäisi kuntia velvoittavaksi. Koottu tieto paikallisista vaikuttamismahdollisuuksista tulee olla helposti saatavilla.

Hyväntahtoista rikoksentorjuntaa

Rikoksentorjuntaneuvoston puheenjohtaja Marita Ruohonen Suomen Mielenterveysseurasta oli julkistamistilaisuudessa vaikuttunut Naapuriapu-työryhmän työstä. Hänen mielestään työryhmän tunnuslauseet "turvallisuus syntyy luottamuksesta eikä valvontakameroista" sekä "hyvää tekemällä paha pienenee" ovat tärkeitä tämän päivän Suomessa. Hän korosti sosiaalipolitiikan merkitystä rikoksentorjunnassa ja sosiaalisen markkinoinnin mahdollisuuksia.

– Amsterdamissa työmatkalla huomasin oven pielessä kyltin "Kiss and go", millä haluttiin kieltää tupakointi. Positiivisilla viesteillä voitaisiin saada yhteiskunnasta paljon turvallisempi, hän uskoo.

Naapuriapu-työryhmän puheenjohtaja Pentti Lemmetyinen piti Ruohosen hyväntahtoisen rikoksentorjunnan ideasta. – Sana voi kuulostaa naiivilta, mutta ilman hyväntahtoisuutta yhteisöllisyyttä ei synny. Etsimme turvallisuudentunteen kannalta olennaisia asioita jalkautumalla kentälle kahden vuoden ajan ja oli hienoa huomata, miten paljon hyvää ja turvallisuutta edistävää kansalaistoimintaa Suomessa jo tehdään. Vielä kun muutamat lainsäädäntöasiat saadaan kuntoon, kansalaistoiminnan mahdollisuudet paranevat entisestään.

Naapuriapu-työryhmän suositukset lyhyesti

1. Kansalaisiksi ryhtyminen

Kansalaisuus on myös kokemus osallisuudesta ja olemassaolon merkityksestä. Tätä kokemusta vahvistavat osallistuminen kansalais- ja vapaaehtoistoimintaan.

2. Jokainen osaa jotakin ja yhdessä mitä vain

On tuhlausta olla hyödyntämättä inhimillisiä resursseja. Yksilöillä on monenlaisia tietoja ja taitoja. Toisaalta asuinalueella toimivilla organisaatioilla ja työpaikoilla on resursseja ja osaamista. Yritykset voivat tukea yhteisöjä muutenkin kuin sponsoreina, esimerkiksi tarjoamalla osaamistaan, tilojaan, laitteitaan ja henkilöstöään. Työryhmä esittää, että työttömien mahdollisuuksia osallistua kansalais- ja vapaaehtoistoimintaan tulee edistää. Tämä tulee tehdä niin, ettei se vaaranna työttömän toimeentuloa.

3. "Tänään autan, huomenna pyydän ja saan itse apua"

Avun tarjonnan ja kysynnän kohtaamiseen on olemassa erilaisia keinoja. Luontaisen tiedonkulun ja perinteisen naapuriavun lisäksi on olemassa järjestäytynyttä vapaaehtoisen avun välittämistä.

4. "Yhden rikoksen torjuntaan tarvitaan koko kylä"

Silloin, kun asuinympäristö koetaan epäsiistiksi tai turvattomaksi, käännytään usein viranomaisten puoleen tai ollaan vain piittaamattomia. Epäkohtiin puuttuminen on kuitenkin tärkeää naapuriapua ja osoitus yhteisövastuusta. Toimiva yhteisö ennaltaehkäisee rikoksia. Välinpitämättömyys ja laiminlyönnit vähenevät kun ilmoittamiskynnys ja kiinnijäämisriski madaltuvat. Työryhmä esittää, että tietoa ja taitoa kaikenikäisten kansalaisten omista oikeuksista puuttua epäkohtiin tulee aktiivisesti tarjota. Se esittää myös, että puolueetonta naapurisovittelutoimintaa tulee edistää.

5. Tukirakenne on organisoituneen vapaaehtoistoiminnan onnistumisen edellytys

Vapaaehtoistoiminnalla on sosiaalisen rikoksentorjunnan näkökulmasta merkittävä yhteiskunnallinen tehtävä. Tämä edellyttää rakenteita ja resursseja. Vapaaehtoistoiminta on edullista, mutta ei ilmaista. Organisoituminen luo vapaaehtoistoiminnalle pysyvyyttä ja luottamusta. Tarvitaan koordinoijia, jotka tuottavat vapaaehtoistoimijoille työnohjausta, vertaistukea ja koulutusta. Riskien ja vastuukysymysten liiallinen korostaminen saattaa toisaalta johtaa toimintakynnyksen nousemiseen.

6. Tiloja tarvitaan asukkaiden yhteistoimintaan

Yhdessä tekeminen hyödyttää enemmän kuin saman asian tekeminen eri tahoilla erikseen. Yhteistoiminta edellyttää suunnittelua ja helposti saavutettavia kohtaamispaikkoja. Työryhmä esittää, että julkisten tilojen omistajuutta tulee ajatella uudella, yhteisöllisyyttä ja asukastoimintaa mahdollistavalla tavalla: "Kunnan tilat ovat kuntalaisten tiloja."

7. Yhteisöllisyyden edistämiseen tarvitaan joskus "yhteisötalkkareita"

Talon isännöinti, huolto ja puhtaanapito voivat olla kunnossa, mutta kenelläkään ei ole vetovastuuta sosiaalisesta yhteistoiminnasta ja yhteisöllisyydestä. Yhteisöllisyys ei synny pelkistä tiloista, etenkään jos tiloilla on monia erilaisia käyttäjiä. Tilalla olisi hyvä olla kasvot. Tehtävä voidaan antaa esimerkiksi asukkaista valittavan taloisännän tai kylätalkkarin suoritettavaksi, mahdollisesti korvausta vastaan. Työryhmän mielestä yhteisten tilojen yhteyteen tulisi nimetä toimija edistämään yhteisöllisyyttä.

8. Verkostoyhteistyön vahvistaminen − toimijat verkostoitumaan!

Asuinalueilla on jo luonnostaan monta toimijaa: asukkaat, kunta, viranomaiset, seurakunnat, asunto-osakeyhtiöt, järjestöt ja paikalliset yritykset. Usein nämä toimivat toisistaan tietämättä. Onnistuneen yhteistyön edellytyksiä ovat luottamus, kunnioitus, avoin ja läpinäkyvä yhteistyö toimijoiden kesken sekä samalla puolella työskentelemisen asenne.

9. Lainsäädäntöä on muutettava kansalaisyhteiskuntaa vahvistavaksi ja yhteisöllisyyteen kannustavaksi

Nykyinen lainsäädäntö ei tunnista uudenlaisen kansalaistoiminnan ideaa. Naapuriaputyöryhmä kannattaa vapaaehtoistyön esteiden ja ongelmakohtien selvittämistä. Lisäksi työryhmä kannattaa vapaaehtoistoiminnalle omaa lakia ja aikapankkitoiminnalle verovapaata selvitysaikaa hyvinvointia edistävän toiminnan mahdollistamiseksi ja yhteiskunnallisten vaikutusten arvioimiseksi. Työryhmä esittää myös, että kansallinen rikoksentorjuntaohjelma Turvallisuustalkoot (1999) päivitetään tämän päivän kansalaisuutta ja kansalaisyhteiskuntaa palvelevaksi.

10. Viranomaistyön ja kansalaistoiminnan rajapintojen tunnistaminen

Julkisen vallan tehtävien ja kansalaistoiminnan välinen raja on pidettävä selvänä edistettäessä kansalaisaktiivisuutta rikoksentorjunnassa. Haja-asutusalueidenkin turvallisuuspalvelut tulee järjestää viranomaisvoimin. Näitä tehtäviä ei tule siirtää kansalaisyhteiskunnalle, vaan sen voima on muualla.

 
Julkaistu 6.6.2014
Sivun alkuun |