Hyvä hoitopolku mahdollistaa toipumisen työväkivallasta

Työpaikalla tapahtuvan väkivallan vähentämiseksi tarvitaan laaja-alaisia ja monella tasolla tapahtuvia toimia. Sankaritekoja suosiva kulttuuri ja uhrin kokemusten vähättely eivät edistä väkivaltaa työssään kokeneen uhrin toipumista. Esimiehillä ja työyhteisön muilla jäsenillä ei aina ole tietoa väkivallan seurauksista uhrille eikä siitä, että oireet ilmenevät usein vasta pitkän ajan kuluttua, korostaa rikoksentorjuntaneuvoston väkivaltajaosto.

Rikoksen uhrin tukeminen ja haittojen minimointi on keskeinen osa rikoksentorjuntaa. Väkivaltajaosto järjesti toukokuussa vuorovaikutteisen tilaisuuden "Väkivalta työpaikalla – uhrista selviytyjäksi. Oikeusministeriön kansliapäällikkö Tiina Astola toi avauspuheessaan esiin työpaikkaväkivallan nousevan trendin, kun taas muu väkivalta on ollut laskussa.

– Väkivallan kustannukset väkivallan uhrille ja yhteiskunnalle ovat mittavia. Väkivalta aiheuttaa työkyvyttömyyttä, fyysisiä vammoja, inhimillistä kärsimystä, pelkoa ja turvattomuuden tunteita. Näiden määrää on vaikea mitata rahassa. On tärkeää muistaa, että uhrin kriisi voi heijastua myös uhrin lapsiin ja perheeseen. Aivan keskeistä onkin varmistaa, että uhri ei jää uhriksi vaan hänestä tulee selviytyjä. Siksi on erittäin tärkeää, että työpaikalla väkivaltaa kokenut henkilö saa tarpeellisen tuen, hän pääsee toipumaan ja hänestä tulee selviytyjä, joka pystyy kokemuksesta toivuttuaan jatkamaan elämäänsä ja palautumaan töihin.

Uhria ei pidä vähätellä

Työterveyspsykologi Nina Lyytinen kertoi väkivallan seurauksista työntekijälle, kriisiterapian mahdollisuuksista ja tukipolun rakentamisen tärkeydestä.

– Pahinta työpaikkaväkivallan jälkihoidossa on uhrin vähättely. Emme reagoi vain siihen, mitä tapahtui vaan myös siihen, mitä olisi voinut tapahtua. Ihmisillä on hyvin monenlaisia tapoja reagoida uhka- tai väkivaltatilanteen jälkeen. Toisissa tilanne voi aiheuttaa pelkotiloja, toisissa taas kiukkua. Yleisiä ovat mm. keskittymis- ja univaikeudet.

Lyytisen mukaan on tärkeää saada matalan kynnyksen ensiapua työpaikalla, lähiesimieheltä tai vaikka työkavereilta. Tärkeää on, ettei uhriksi joutunutta jätetä yksin ja häntä kuunnellaan. Kriisituen periaatteet ovat avun oikea ajoitus, avun aktiivinen tarjoaminen, oikean lähestymistavan käyttö, ajoitus ja annostelu ja tukea pitäisi saada oikeilta henkilöiltä. Tärkeää olisi saada ohjeita aina myös kirjallisena.

Tilaisuudessa tuotiin esille mm. lastensuojelun, kaupan alan ja poliisin hyviä käytäntöjä tuen tarjoamisessa, työterveydenhuollon roolia ja rakennettiin mallia uhkatilanteiden jälkihoitoon: mitä täytyy tehdä samana päivänä, mitä 2–4 päivän kuluessa ja mitä lähiviikkojen aikana. Lisäksi keskusteltiin erityyppisten työpaikkojen erilaisista tarpeista. -RK

 
Julkaistu 6.6.2014
Sivun alkuun |