Anna Vuorelainen & Henrik Elonheimo

Nuorten vastikkeellinen seksi pääkaupunkiseudulla

Tuore tutkimus kertoo nuorten parissa työskentelevien havainnoista. Ero kaupallisen seksin, seksuaalisen hyväksikäytön ja normaalin seksuaalisuuden välillä on häilyvä.

Nuorten vastikkeellinen seksi, eli seksuaalisten palvelusten vaihtaminen rahaan tai muuhun etuun, on viime vuosina herättänyt keskustelua. Vuoden 2011 kouluterveyskyselyn mukaan seitsemälle prosentille tytöistä ja kolmelle prosentille pojista oli ehdotettu seksiä korvausta vastaan. Vielä ei kuitenkaan ole tehty tutkimusta siitä, kuinka yleisiä suomalaisnuorten kokemukset vastikkeellisesta seksistä ovat, joten ilmiön todellisesta laajuudesta ei ole tietoa.

Seksipalveluiden osto alaikäiseltä kriminalisoitiin 1999. Rangaistusasteikko vaihtelee sakosta kahden vuoden vankeusrangaistukseen. Seksin ostona pidetään sukupuoliyhteyttä tai muuta seksuaalista tekoa, josta annetaan korvaus. Korvauksen ei välttämättä tarvitse olla rahaa, vaan se voi olla myös jokin tavara, päihdeannos tai aineeton lupaus kuten suositus. Seksin ostosta alaikäiseltä annettujen tuomioiden määrä on jäänyt vähäiseksi: tuomiotilastojen mukaan syyksi luettuja rikoksia on ollut enintään kymmenisen tapausta vuodessa.

Ruotsissa ja Norjassa nuorten kokemuksia vastikkeellisesta seksistä on kartoitettu koululaiskyselyissä. Viimeisimmän ruotsalaistutkimuksen julkaisi Ungdomsstyrelsen syksyllä 2009. Sen mukaan 1,7 prosenttia pojista ja 1,2 prosenttia tytöistä vastasi joskus harrastaneensa seksiä korvausta vastaan. Tulokset ovat yhteneväisiä muiden 2000-luvun ruotsalaistutkimusten kanssa. Kaikissa pohjoismaisissa tutkimuksissa pojat ovat vastanneet myyneensä seksiä selvästi tyttöjä useammin, mikä on siinä mielessä ymmärrettävää, että heillä muunkinlaiset poikkeavan käyttäytymisen muodot ovat tyttöjä yleisempiä.

Tutkimuksen toteutus

Anna Vuorelainen tutki viime vuonna Turun yliopiston oikeussosiologian ja kriminologian maisteriohjelman tutkielmassaan nuorten vastikkeellista seksiä Helsingin, Espoon ja Vantaan alueella. Tutkimusaineisto koostui 13 seksuaaliterveyden, lastensuojelun tai etsivän nuorisotyön ammattilaisen teemahaastatteluista. Lisäksi hän haastatteli yhtä aikuista naista, jolla oli omakohtaista kokemusta seksin myymisestä nuoruudessaan.

Tarkoituksena oli kuvata, millaisena nuorten harjoittama vastikkeellinen seksi nuoriso- ja sosiaalialan ammattilaisille näyttäytyy. Haastateltujen asiakkaina oli ollut alaikäisiä nuoria, joiden tiedettiin tai epäiltiin harjoittaneen vastikkeellista seksiä. Nuoret oli lähetetty haastateltujen vastaanotoille nimenomaan vastikkeelliseen seksiin liittyvän huolen takia. Myös useimmat lastensuojelulaitoksissa ja nuorisotoimessa työskentelevät haastateltavat olivat kohdanneet nuoria, jotka olivat mukana vastikkeellisen seksin määritelmän täyttävässä toiminnassa. Kaikissa tapauksissa ei välttämättä ollut kyse tietoisesta seksikaupasta vaan tavallisempaa oli, että nuorilla oli ollut aikuisia miesystäviä, joilta he saivat lahjoja, päihteitä tai majapaikan.

Kaduille jalkautuvaa etsivää työtä tekevillä oli melko vähän ensikäden tietoa vastikkeellisesta seksistä. He olivat kuulleet tapauksista yhteistyötahoiltaan, mutta heidän omassa työssään se ei juuri näkynyt. Työntekijät olivat kyllä havainneet joitakin epäilyttäviä tilanteita aikuisten ja nuorten välillä, mutta niihin oli hankala puuttua. He tiesivät myös joitakin nuoria, joille ajoittain ilmestyi kalliita tavaroita ja suuria summia rahaa. Haastateltavien mukaan hyväksikäyttö- tai seksinmyymisepäilyjä on vaikea ottaa puheeksi. He kokivat kontaktinsa nuoriin olevan niin pintapuolinen, ettei seksuaalisuuteen liittyvistä kysymyksistä voinut keskustella.

Seksinmyynnin riskitekijät

Nuorisoalan asiantuntijoiden näkemykset vastikkeellista seksiä harjoittavien nuorten taustoista vaihtelivat. Ruotsissa on todettu, että lastensuojelulaitoksiin sijoitetut nuoret harjoittavat vastikkeellista seksiä paljon muita nuoria useammin. Myös osa Vuorelaisen haastateltavista koki, että seksinmyynti on vahvasti keskittynyt huono-osaisimpaan väestönosaan. Kuitenkaan kaikkien mielestä sosioekonomisella asemalla ei ollut juurikaan merkitystä vastikkeellisen seksin piiriin ajautumisen kannalta, vaan pikemminkin vanhempien poissaolo ja sitä kautta valvonnan puute voi madaltaa kynnystä päätyä harjoittamaan vastikkeellista seksiä. Haastateltujen mukaan myös vanhempien ja lasten liian kaverillinen suhde näyttää vaikuttavan samalla tavalla kuin vanhempien kyvyttömyys asettaa rajoja nuorille.

Aiemmissa tutkimuksissa vastikkeellista seksiä harjoittavien nuorten on todettu elävän korostuneen seksualisoitunutta elämää. He ovat aloittaneet yhdynnät muita nuoria aikaisemmin ja heillä on ollut enemmän myös muita seksipartnereita. Myös pornografian suurkulutuksen on todettu olevan yhteydessä seksinmyymiseen erityisesti pojilla. Yliaktiivisen seksuaalikäyttäytymisen lisäksi kokemus aiemmin elämässä tapahtuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai kaltoinkohtelusta näyttää olevan kytköksissä vastikkeellisen seksin harjoittamiseen. Vastentahtoiset seksuaaliset kokemukset voivat madaltaa kynnystä lähteä mukaan toimintaan eri mekanismien kautta: itsemääräämisen tunteen rikkoutuminen voi aiheuttaa vaikeuksia pitää kiinni oman kehon rajoista, ja toisaalta sietämättömät kotiolot voivat johtaa siihen, että nuori viettää enemmän aikaa valvomattomissa olosuhteissa ja on muita alttiimpi ajautumaan paha-aikeisten aikuisten seuraan.

Kuinka kontakti seksikauppaa varten syntyy?

Vastikkeellisen seksin aloitteellinen osapuoli voi olla joko nuori itse tai ostaja; nuoret sekä tarjoavat palvelujaan itse että ottavat tarjouksia vastaan. Ruotsalaistutkimuksen mukaan suurin osa vastikkeellista seksiä harjoittavista nuorista löytää ostajat internetin välityksellä, ja kadulla seksiä myyvät lähinnä vakavasti syrjäytyneet ja päihdeongelmaiset nuoret. Vuorelaisen aineistossa oli esimerkkejä sekä kaupunkitilassa että netissä syntyneistä kontakteista. Useimmat haastateltavat tiesivät nuorten saaneen suoria ehdotuksia keskustelupalstojen, chattien ja kuvagallerioiden välityksellä. Tapauksia, joissa nuori olisi oma-aloitteisesti netissä ilmoittanut tarjoavansa seksipalveluja korvausta vastaan, ei asiantuntijahaastatteluissa tullut ilmi. Omakohtaisesta kokemuksestaan puhunut haastateltava sen sijaan kertoi seksinostajien ottaneen yhteyttä hänen internetin treffipalstailmoituksensa perusteella.

Julkisessa tilassa kontakti nuoren myyjän ja aikuisen ostajan välillä syntyy useimmiten nuorten suosimissa paikoissa kuten ostoskeskuksissa ja liikenneasemilla. Tyttöjen kohdalla on yleistä, että samanikäiset pojat kutsuvat heidät illanviettoihin, joissa yllättäen on myös aikuisia miehiä, jotka ehdottavat seksipalveluiden ostamista päihtyneille nuorille. Vastaava kontaktin syntymisen muoto on todettu myös ruotsalaistutkimuksissa. Perinteisillä kaupallisen seksin areenoilla, kuten prostituutiokaduilla tai thaihieromoissa, ei poliisivalvonnan ansiosta sen sijaan alaikäisiä yleensä tavata.

Korvausten rooli nuorten seksikaupassa

Nuorten harjoittama seksuaalinen kaupankäynti eroaa aikuisten välisestä seksikaupasta siinä suhteessa, että jälkimmäisessä seksuaalipalvelu ja siitä saatava korvaus on tavallisesti ennalta määritelty, kun taas nuorten tapauksessa ero kaupallisen seksin, seksuaalisen hyväksikäytön ja normaalin seksuaalisuuden välillä on usein häilyvä. Toiminta tapahtuu niin arkisissa tilanteissa, etteivät osapuolet välttämättä tiedosta vaihtosuhteen kaupallista elementtiä. Korvaus seksistä saattaa olla myös abstrakti, kuten lupa viettää aikaa jossakin paikassa tai kuulua tiettyyn joukkoon. Seksin ostaja voi olla myös toinen nuori.

Vuorelaisen aineistossa seksi näyttäytyi vahvasti myös avaimena johonkin yhteisöön; sen kerrottiin olevan eräänlainen pääsyvaatimus niin aikuisten päihde- ja rikostaustaisten miesten suosioon kuin lastensuojelulaitoksessa asuvien tyttöjen sisäpiiriinkin. Tutkimus vahvisti myös aiemmin saatua kuvaa siitä, että tytöt myyvät seksiä usein yhdessä. Lastensuojelulaitoksessa vastikkeellisen seksin harjoittaminen saattaa nostaa tyttöjen statusta muiden nuorten silmissä, vaikka muissa yhteyksissä toiminnan ei haluttaisikaan paljastuvan. Tällaisissa tapauksissa yhteenkuuluvuuden tunne ja muiden nuorten hyväksyntä saattavat olla vastikkeelliseen seksin tarjoamisen perimmäiset syyt.

Yhdysvaltalaisessa ja brittiläisessä tutkimuskirjallisuudessa seksinmyynnin yhteys huumeidenkäyttöön on vahva. Myös kaikissa Vuorelaisen haastatteluissa mainittiin, että päihteet toimivat korvauksena seksistä. Lienee universaali ilmiö, että kovien huumeiden käyttöä rahoitetaan prostituutiolla, ja tämä näkyi aineistossa jonkin verran. Suomalaisnuorille tuntuu kuitenkin olevan luonteenomaisempaa se, että seksiä vaihdetaan alkoholiin ja tupakkaan. Haastatteluista välittyi kuva, etteivät seksiä alkoholiin vaihtavat nuoret ole varsinaisesti päihderiippuvaisia, vaan kyse on pikemmin huvittelusta ja arkisen tylsyyden pakoilusta. Alkoholin kertakulutusmäärät ovat kuitenkin mittavia, ja päihteitä käytetään usein myös arkisin ja keskellä päivää.

Julkisessa keskustelussa syitä vastikkeellisen seksin harjoittamiselle on etsitty painostavasta kulutuskulttuurista ja tarpeesta rakentaa imagoa merkkituotteiden avulla. Myös erityisesti aasialaisessa tutkimuskirjallisuudessa nuorisokulttuurin kulutuspainotteisuus näyttää olevan tärkein selitys vastikkeellisen seksin harrastamiselle; ulossulkeminen kulutuskulttuurista voi olla vahingollisempaa nuoren sosiaaliselle statukselle kuin kyseenalainen seksuaalinen maine.

Vaatteet, kengät ja elektroniikka tulivat esimerkkeinä esiin vastikkeellisesta seksistä saatavasta korvauksesta myös Suomessa. Ei kuitenkaan näytä siltä, että suomalaisnuorten täytyisi hankkia merkkivaatteita hinnalla millä hyvänsä ulossulkemisen tai kiusaamisen pelossa. Tavara voi olla näennäinen syy suostua vastikkeelliseen seksiin, ja taustalla voivat vaikuttaa myös monisyisemmät psykososiaaliset tarpeet. Tutkimuksen perusteella voidaan arvioida, ettei suhteellisen tasapainoinen, hyvän turvaverkon omaava nuori ole vaarassa ajautua vastikkeellisen seksin pariin, vaikka hänellä ei olisikaan varaa viimeisimmän muodin mukaisiin merkkivaatteisiin.

Vuorelainen työskentelee erikoissuunnittelijana Etelä-Suomen rikosseuraamusalueen arviointikeskuksessa ja Elonheimo on kriminologian dosentti Turun yliopistossa.

 
Julkaistu 14.6.2013