Kimmo Nuotio

Nuoren velkaantuminen haittaa rikoskierteen katkaisua

Nuorten rikosvelat ovat jääneet hankalasti katveeseen, kun lainsäädäntöä on uudistettu.

Suomessa ja Pohjoismaissa on perinteisesti pidetty lastensuojelun tukitoimet ja rikosoikeudelliset seuraamukset selvästi toisistaan erillään. Kehitetyn nuorisorikosprosessin myötä tätä yhteyttä on pyritty vahvistamaan. Matti Marttunen kuvasi väitöskirjassaan hyvin kehityksen pitkän linjan. Nuorisorangaistus on uudehko rikosoikeudellinen seuraamus, mutta suurta merkitystä on edelleen muillakin rangaistuslajeilla. Nuorten rikosprosesseissa pyritään varhaisessa vaiheessa eri viranomaisten hyvään keskinäiseen yhteistyöhön nuoren tilanteen selvittämiseksi ja sen varmistamiseksi, että rikosprosessi pikemmin tukee kuin haittaa nuoren pärjäämistä jatkossa. Olennaista on, että nuori motivoituisi selvittämään omaa tilannettaan ja ottaisi eri tavoin vastuuta toiminnastaan. Monelle tämä merkitsee myös ponnistelua kohti koulutuksen ja ammatin hankkimista sekä päihteetöntä elämää. Elämäntilanteen hallinta on aivan ratkaisevan tärkeää tiellä aikuistumiseen ja rikoksettomaan elämään.

Voi monella tapaa olla ylpeä siitä, miten nuorten rikosoikeudellista seuraamisjärjestelmää on pitkäjänteisesti kehitetty. Rikossovittelu on ollut aktiivisessa käytössä. Erilaisilla hankkeilla ja kampanjoilla on vuosien varrella koetettu kehittää toimintamalleja nuorten hyväksi. Ehdotonta vankeutta on jo pitkään pyritty aktiivisesti välttämään. Nuorisorangaistus on haasteellinen, koska moni siihen tuomittava on vaikeassa elämäntilanteessa, eikä aina uskoa parempaan tulevaisuuteen ole riittävästi jäljellä. Tuo rangaistus vaatii paljon sekä sitä toteuttavilta viranomaisilta että nuorilta itseltään.

Nuorten rikosoikeudellisten seuraamusten kehittely on ollut tyypillistä hyvinvointivaltiollista rikosoikeuspolitiikkaa, minkä lisäksi kansalaisyhteiskunnan toimijat ovat olleet aktiivisia. Sosiaalipuolella 1990-luvun alun lama merkitsi isoja julkisen sektorin leikkauksia, jotka kohdistuivat erityisesti lapsiin ja nuoriin, koulujen iltapäivätoimintaan, erityisnuorisotyöhön jne. Aivan ilmeisesti näitä säästöjä ei ole myöhemminkään kurottu kiinni, mikä lienee yhtenä taustana korkeissa huostaanottoluvuissa. Professori Matti Mikkola huomautti vastikään jäähyväisluennossaan Helsingin yliopistolla 16.5.2013 siitä, että nämä säästöt ovat käyneet todella kalliiksi.

Velkajärjestely ei koske nuorten rikosvelkoja

Lama tuotti meillä uudet velkajärjestelymenettelyt sekä yrityksille että yksityisille. Oli merkittävä uutuus, että velkaantumista ei enää pidetty sinänsä moraalisesti vääränä, vaan korostettiin yhteiskunnan etua minimoida vahingot ja pelastaa hyödyllinen toiminta. Maksukyvyttömyydestä tuli voida vapautua vaikka sitten velkojien edun kustannuksella, jos ponnisteli aikansa kuitenkin heidän hyväkseen ja osoitti vastuullisuutta velallisena.

Niin pitkälle uusi ajattelu ei sentään mennyt, että rikoksentekijä olisi voinut tulla rikosvelkoineen lain mukaiseen velkajärjestelyyn. Nuorten kohdalla rikosvelat ovat jääneet hankalasti katveeseen lainsäädäntöä uudistettaessa, sillä joko asiaa ei ole huomattu tai sitten se on ollut liian hankala kysymys otettavaksi esiin. Nuorisoprosessia uudistettaessa kysymystä ei ole juurikaan käsitelty. Tämä asiakokonaisuus olisi joka tapauksessa edellyttänyt myös laajempaa tarkastelua ja velkojatahojen mukaan ottamista. Velkajärjestelyn uudistamisessa, joka on taas vireillä, on kyse muista asioista. Rikossovittelu on ollut hyvä varaventtiili, mutta sekään ei auta kuin niitä nuoria, jotka tuossa vaiheessa aktivoituvat. Hankalassa tilanteessa ovat ne nuoret, joilla kokonaisuus on jo lähtenyt hallinnasta, mitä velkoihin tulee, niiden perusteesta riippumatta. Rikossovittelussa käsitellään joka tapauksessa vain yksittäiseen rikokseen liittyviä asioita, joten yleiseen velkavastuiden selvittelyyn siitä ei helposti ole.

Ylivelkaantuminen pitää nuoren syrjäytymisen polulla

Ongelmana on siten, että nuoren totaalinen ylivelkaantuminen muodostaa helposti lamauttavan pattitilanteen, joka estää kaikenlaisten hyvää tarkoittavien muiden toimenpiteiden vaikutusta. Nykyelämässä on vaikea motivoitua hoitamaan asioitaan vastuullisesti, jos ylivelkaantuminen muistuttaa joka päivä ja joka hetki siitä, että peli on menetetty. Asiaa ei ole helpottanut se, että ylimalkaan työtehtäviä vähän koulutetuille on huonosti saatavilla. Syrjäytymisen riski jo pelkästään koulutuksen puuttumisen vuoksi olisi todellinen.

Aivan viime aikoina on ollut uudenlaista yritystä tehdä jotain näille ongelmille. Etsivä nuorisotyö on tavoittanut apua tarvitsevia nuoria. Arvellaan, että jopa 20 000 nuorta on menettänyt taloutensa hallinnan. Tasavallan presidentin käynnistämä lasten ja nuorten syrjäytymistä ehkäisevä "Ihan tavallisia asioita" -hanke on ollut merkittävä tekijä uusien ideoiden kehittelyssä ja saamisessa käytäntöön. Sen piirissä on pyritty saamaan aikaan uudenlaista yhteistyötä eri tahojen kesken. Useat pankit (Danske Bank, Nordea, OP-Pohjola ja LähiTapiola) ovat vapaaehtoisesti tarjonneet talousneuvontaa syrjäytymisestä irti pyrkiville nuorille. Pankkien henkilökuntaa on ollut työajallaan tekemässä tätä työtä nuorten hyväksi. Tämä on valtavan hieno avaus, joka kertoo näiden pankkien todellisesta yhteiskuntavastuusta.

Uutta näkökulmaa nuorten rikosvelkojen selvittelyyn

Tulosten saaminen edellyttää tietysti vielä talousneuvonnan ohella, että myös ongelmiin voidaan puuttua ja että velkojatahot tulevat aidosti vastaan, jotta vastuut voidaan sovittaa kohtuullisiksi ja päästä uuteen alkuun. Ensimmäinen askel on kuitenkin, että jonkun osaavan aikuisen kanssa asiaan voidaan yksilöllisesti paneutua. Kunnalliset velkaneuvojatkin varmasti tekevät parhaansa, mutta ilmeisesti heidän resurssinsa ovat hyvin rajalliset eikä edes ajan saaminen tapaamiseen velkaneuvojan kanssa ole helppoa.

Rikosvelkoja tulisi koettaa selvitellä samasta näkökulmasta, käytännöllisesti ja ilman moralisoivaa lähtökohtaa. Mahdollisesti ainakin jokunen on voinut jo saada apua pankkien vapaaehtoisen talousneuvonnan avulla. Julkisyhteisöjen toivoisi olevan joustavia ja hyväksyvän keveitä velan suoritustapoja. Esimerkiksi "Stop töhryille" -projektissa on kehitetty tällaisia toimintamalleja.

Vakuutusyhtiöt ovat usein velkojatahoina nuorten rikosperusteisissä korvausveloissa, koska niille siirtyy suoraan lain nojalla oikeus periä saatavansa rikosvahingon aiheuttaneelta. Olisi tärkeää, että vakuutusalalla otettaisiin mallia pankkialasta ja etsittäisiin keinoja edistää vieläkin aktiivisemmin nuorten korvausvelkojen sovittelua kohtuulliseksi. Jo tätä nykyä vakuutusyhtiöt osallistuvat jossakin määrin rikossovitteluun, mutta selvästi enemmän olisi tehtävissä. Olisi tarkasteltava myös kysymystä valtion näiltä nuorilta olevista korvaussaatavista, sillä myös valtio maksaa korvauksia rikosten uhreille. Ja tietysti nuorilla on velkoja suoraan myös rikosten uhreille.

Nuorten asemaa ei voi ajatella edistettäväksi siten, että rikosten uhrit joutuisivat luopumaan heidän hyväkseen tuomituista korvauksista. Mutta jokaisen tulisi kuitenkin kantaa kortensa kekoon, jotta nuori, joka olisi motivoitunut työskentelemään oman taloudellisen itsenäisyytensä eteen, saisi tähän mahdollisuuden. Rikoskierteen katkaisu ja uuden hyvän kierteen alulle paneminen olisi kaikkein tärkein yhteinen tavoite, koska rikoskierteen jatkuminen tuottaa eniten haittaa ja murhetta kaikille tahoille – oli sitten kyse yksityisistä tai julkisista ihmisistä ja toimijoista.

Kirjoittaja on rikosoikeuden professori Helsingin yliopistossa.

LÄHTEET:
Marttunen, Matti: Nuorisorikosoikeus – Alaikäisten rikosten seuraamukset kriminaalipoliittisesta ja vertailevasta näkökulmasta. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos 2008.

www.tavallisia.fi

Ylen uutinen 5.4.2013

Mielipidekirjoitus HS 18.3.2013

 
Julkaistu 14.6.2013