Juha Kääriäinen

Koulu

Viime vuosina suomalainen koulu on ollut otsikoissa niin hyvässä kuin pahassakin. Kaikilla on tiedossa suomalaislasten hyvät oppimistulokset ja se, että suomalaisesta koulusta halutaan ottaa oppia muuallakin maailmassa. Monia asioita on siis tehty oikein, ainakin jos mittana käytetään oppimistuloksia.

Koulu voisi kuitenkin tehdä paljon nykyistä enemmän lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistämiseksi. Esimerkiksi YK:n lapsen oikeuksien komitea on kehottanut selvittämään syitä suomalaislasten huonoon kouluviihtyvyyteen. Kehotuksesta otettiin vaarin ja selvitys valmistui viime vuoden lopulla. Siinä tutkijat Päivi Harinen ja Juha Halme kävivät läpi varsin monipuolisesti ja kattavasti tutkimuksia, joissa tarkasteltiin suomalaisten lasten ja nuorten kouluhyvinvointia. Yksi tutkimuksen havainnoista on, että koulussa "viihtymisen" luotettava vertailu saattaa olla haasteellinen tehtävä. Astetta konkreettisempi onkin kysymys työrauhasta, joka ei myöskään mairittele suomalaiskouluja: lapset kokevat hälinää ja epäjärjestystä tunneilla enemmän kuin ikätoverinsa useimmissa muissa maissa. Hälinänkin keskellä he kuitenkin tuntuvat oppivan oikein hyvin. Tässäkin tullaan varmasti lähelle kysymystä yhteiskuntien välisistä kulttuurieroista, jossa opettajan auktoriteetti, kurinpidon normit sekä oppilaiden oikeudet ja velvollisuudet saavat eri yhteiskunnissa erilaisen aseman. Tämänkaltaisista kysymyksistä toki joudutaan jatkuvasti käymään keskustelua omassakin maassamme, kuten Alppilan koulun tapaus osoittaa. Peruskoululakiin ollaan myös parasta aikaa tekemässä muutoksia, joilla työrauhaongelmiin pyritään puuttumaan.

Kysymys kouluväkivallasta on paljon laajempi kuin Jokelan tai Kauhajoen tapaukset, jotka ovat valitettavasti vain jäävuoden huippu. Lapsiin ja nuoriin kohdistuu enemmän väkivaltaa kuin mihinkään muuhun ikäryhmään. Erityisesti poikiin kohdistuneesta väkivallasta ja uhkailuista suurin osa tapahtuu koulussa tai koulumatkalla. Siksi koulu on ensiarvoisen tärkeässä asemassa pohdittaessa keinoja, joilla lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa väkivaltaa voidaan vähentää. "Kasvupotentiaalia" tällä saralla riittää, kun tiedämme, että vain varsin pieni osa lasten koulussa kokemasta väkivallasta tulee opettajien tai muun kouluhenkilökunnan tietoon. Lapset tietävät enemmän kuin aikuiset haluavat nähdä.

Onneksi meillä kuitenkin jo on hyviä ohjelmia ja hankkeita, joilla väkivaltaan pyritään koulujen tasolla puuttumaan. Haaste-lehden tämänkertaisessa numerossa esittelemme niistä muutamia ajankohtaisimpia.

 
Julkaistu 14.6.2013