Riikka Kostiainen

Etsivä nuorisotyö luotsaa nuoria eteenpäin

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana johtaja Georg Henrik Wrede opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisoyksiköstä. Hän näkee etsivän nuorisotyön tärkeäksi keinoksi ehkäistä nuorten syrjäytymistä. Osa nuorista tarvitsee selvästi etsivän nuorisotyön kaltaista tukea ja kanssakulkemista. Kriminaalipolitiikassa on hänen mukaansa samantyyppistä ajattelua: yritetään ennaltaehkäistä mahdollisimman paljon ja sopeuttaa sopivalla tavalla yhteiskuntaan.

Georg Henrik Wreden melkein jokaisessa työssä on ollut nuorisotyön elementtejä. Hän tuli opetus- ja kulttuuriministeriöön (OKM) viime hallituskaudella Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointi -politiikkaohjelman vetäjäksi ja sai sen jälkeen nuorisoyksiköstä johtajan viran. Ministeriötä ennen Wrede on työskennellyt mm. kansanterveysjärjestö Folkhälsanissa ja Mannerheimin lastensuojeluliitossa. Hän tavallaan siirtyi saman pöydän eri puolelle, tuen hakijasta sen myöntäjäksi ja toiminnan toteuttajasta sen ohjaajaksi. Kansalaisjärjestöjen kautta ministeriöllä on suora tuntuma nuoriin ja siihen mitä kentällä tapahtuu, mikä on ensiarvoista. Kentän näkökulmaa tarjoaa nyt myös etsivä nuorisotyö, sillä kuntien hakemukset käsitellään nuorisoyksikössä.

Etsivän nuorisotyön voittokulku

Etsivä nuorisotyö auttaa alle 29-vuotiaita nuoria, jotka ovat koulutuksen tai työmarkkinoiden ulkopuolella tai jotka tarvitsevat tukea palvelujen saamiseksi. Etsivä nuorisotyö alkoi vuonna 2008 hankkeena ja sittemmin se on saatu vakiinnutettua lähes koko maahan. Nykyään jopa 96 prosenttia 15–28-vuotiaista asuu kunnassa, jossa on etsivää nuorisotyötä. Viime vuonna etsivä nuorisotyö tavoitti yli 20 000 (aikuisten mielestä) kadoksissa olevaa nuorta.

Georg Henrik Wrede arvioi huolen nuorten syrjäytymisestä ratkaisevaksi tekijäksi etsivän nuorisotyön nopeassa etenemisessä. Tosin syrjäytymiskeskustelu ei aina ole ollut niin hyvää.

– Syrjäytymisen määritteleminen on hankalaa: kuka on syrjäytynyt ja paljonko termi syrjäyttää. Tässä on kriminaalipolitiikan kanssa paljon yhteistä: millä tavalla vetää raja normaaliuden ja muun välille. Nuorten koetaan jollain tavoin suurena massana uhkaavan yhteiskuntaamme – etenkin jos he syrjäytyvät. Todellisuudessa on enemmän kysymys yksilöistä, jotka eivät löydä omaa polkuaan. Etsivä nuorisotyö on yksilöllistä ohjaamista ja siten vastaus tähän, hän selittää.

Wrede löytää toiseksi perusteluksi siitä saadut hyvät tulokset. Ministeriö on vaatinut raportointia ja seurannut tarkasti etsivän nuorisotyön tuloksia. Saatavilla on runsaasti tietoa siitä, mistä nuoret tulevat ja minne he menevät sekä lukuja siitä, paljonko nuoria tavoitetaan ja ohjataan eteenpäin. Tällaisella tiedolla on merkitystä, kun arvioidaan toiminnan tehokkuutta.

– Kolmas asia etsivän nuorisotyön menestyksen takana on tietenkin se, että kunnat ovat lähteneet hakemaan siihen tarkoitettuja avustuksia. Valtio on lisännyt rahoitusta, mutta se on ollut vapaaehtoista kunnille. Resurssiohjata ei voi, jos kukaan ei resurssia hae, hän hymähtää.

Kasvukivut kuuluvat asiaan

Wrede myöntää, että etsivällä nuorisotyöllä on kuitenkin ollut kasvukipuja - kuten kaikella nopeasti kasvavalla toiminnalla. Hän kertoo, että kentällä käydään keskustelua siitä, mitä etsivä nuorisotyö oikeastaan on sekä mitä vaatimuksia ja hyviä ja huonoja käytäntöjä siinä on. Etsivän nuorisotyön määrittelyn lisäksi kysymyksiä herättävät raja- ja yhteistyöpinnat.

– Aina kun joku uusi toimija tulee, kentällä on paljon muita toimijoita ennestään. Etsivän nuorisotyö ohella syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kanssa työskentelevät esimerkiksi koulu ja kouluterveydenhuolto, kuraattorit, opettajat, sosiaalityö, poliisi, työ- ja elinkeinokeskukset ja monet muut toimijat. Työnjako vaatii aina pohdintaa, mutta yleisesti ottaen on mennyt oikein hyvin, hän arvioi.

Lisäksi Wreden mukaan on ollut huolta tiedonkulusta. Salassapitoasioista käytiin paljon keskustelua, kun etsivä nuorisotyö otettiin lainsäädäntöön vuoden 2011 alusta. Käytännössä salassapitoasiat eivät ole aiheuttaneet suuria ongelmia, ehkä perusteellisen ennakkopohdinnan vuoksi.

– Ministeriön näkökulmasta vähän pohdituttaa, onko joissain kunnissa kiusaus kutsua jotain muuta nuorisotyötä etsiväksi nuorisotyöksi, kun siihen saa rahoitusta. Siinä meidän täytyy olla tarkkoja. Jos lisäresurssi on annettu uudelle asialle, on tärkeää, että sitä käytetään siihen eikä vain muuteta nimekkeitä ja jatketa vanhan tekemistä. Toisaalta on ymmärrettävää, että työote ja menetelmät ovat erilaisia eri ympäristöissä Suomessa.

Syrjäytymisen ehkäisyssä kolme kärkeä

OKM:n nuorisoyksiköllä on kolme kärkeä syrjäytymisen ehkäisyssä: etsivä nuorisotyö, työpajat ja monialainen yhteistyö. Nämä ovat tarkoitettu "ulkopuolella" oleville nuorille. Kaikki muu nuorisotyö ja -politiikka on ennaltaehkäisevää. Wreden mukaan on tärkeää, että nuorille on tiloja ja toimintaa, jotka kiinnittävät heitä yhteiskuntaan. Perusnuorisotyöllä on ensiarvoinen merkitys nimenomaan ennaltaehkäisyn näkökulmasta.

Työpajoja tarvitaan, koska koulutus- ja työpaikkoja ei riitä kaikille. Työpajat ovat nuorille hyviä paikkoja elämäntaitojen kehittämiseen, aikuistumiseen, yhteisölliseen kasvuun ja työssäoppimiseen. Työpajojen rahoitus jakautuu monen tahon välillä, opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää ELY-keskusten kautta nuorten työpajoille perusrahoituksen.

Wrede haluaa korostaa monialaista yhteistyötä, koska se on toimintamuodoista näkymättömin, mutta käytännössä tärkein. Aina täytyy myös miettiä, miten asiat vaikuttavat toisiinsa, sillä yksi toimenpide voi hyvinkin huonontaa jonkin toisen tehokkuutta.

– Monialaiset yhteistyöryhmät ovat hyvä apuväline siihen, ettei kukaan pääsisi putoamaan väliin. Kunnat ovat kiitettävästi tarttuneet ryhmien perustamiseen, ohjausta ja neuvoa on tarjottu ELY-keskusten nuorisotoimen järjestämissä koulutuksissa. Kun työnjaosta sovitaan, on erityisesti katsottava siirtymät; nuoren siirtyessä palvelusta toiseen ei saa syntyä katvealueita ja katkoksia. Tämä koskee erityisesti niitä moniongelmaisia nuoria, jotka ovat syrjäytymisuhan alla tai jo syrjäytymisen ytimessä. Asiat aina linkittyvät toisiinsa: jos on esimerkiksi asunnoton, on vaikea hakea opiskelu- tai työpaikkaa.

Nuorisotakuu on poliittinen lupaus

Tällä hetkellä keskustellaan paljon nuorisotakuusta ja sen toteuttamisesta nykyisessä talous- ja työllisyystilanteessa. Nuorisotakuulla tarkoitetaan, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, työkokeilu- opiskelu, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Nuorisotakuuseen liittyy koulutustakuu, joka takaa jokaiselle peruskoulun päättäneelle koulutuspaikan.

Wrede kuvaa, että nuorisotakuu on sateenvarjo monille toimille ja poliittinen lupaus. Nuorisotakuu ei esimerkiksi tuo mukanaan uutta nuorisotakuulakia, mutta se on tuonut joukon uusia yksittäisiä toimenpiteitä kuten etsivän nuorisotyön tai työpajatoiminnan resurssien lisäämisen ja nuorten aikuisten osaamisohjelman. Eri hallinnonalojen toimenpiteitä on koottu Nuorisotakuu.fi-sivuille.

– Paljon on kysymys siitä, että yritetään yhdessä hallinnonalojen yli miettiä, mitä voidaan tehdä syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Yksi ongelma tosin on juuri syrjäytymisen määrittely. Silloin kun ollaan jo poliisin ja pahimmassa tapauksessa vankeinhoidon toimenpiteissä, se on tietysti ilmiselvää. Yhteiskuntamme on yrittänyt välttää tätä ja pitää kaikki mukana.

Ennaltaehkäisy on nuorisotyön ydin

OKM:n nuorisoyksikön johtaja Georg Henrik Wrede ei usko syrjäytymiskeskustelun vaikuttavan niin että nuorisotyön painopisteitä olisi jo paineita muuttaa.

– On tosin näkynyt huolta siitä, onko nuorisotyö liian korjaavaa ja muistetaanko muuta työtä. En itse näe sitä nuorisoalalla isona ongelmana. Kyse on lähinnä siitä, että kun joku saa enemmän huomiota, toiset ovat vähän huomionkipeitä.

Erityisnuorisotyö on tietenkin enemmän korjaavan puolella tai vähemmän ennaltaehkäisevää - riippuen näkökulmasta. Wrede muistuttaa, että yhden sektorin korjaava työ voi olla toisen sektorin ennaltaehkäisevää työtä. Ennaltaehkäisyn merkitys tunnustetaan yhteiskunnassa hyvin, mutta silti ennaltaehkäisyä on vaikeampi resurssoida kuin ongelman hoitoa. Myös nuorisotyössä asioita mieluummin tehtäisiin ennaltaehkäisevästi.

Perusnuorisotyössä suurin panostus on lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaan, joka velvoittaa kaikkia sektoreita. Nuorisosektori antaa tämän hallituskauden aikana veikkausvoittovaroista 12 miljoonaa euroa tukea niin kuntien kuin järjestöjen ohjelmaan liittyville hankkeille.

Muita nuorisopolitiikassa isoja asioita ovat Wreden mukaan esimerkiksi EU:n rahoituskanavien ja ohjelmien uudistukset. Kansalaisten sitoutuminen järjestöelämään on muuttunut ja siksi joudutaan pohtimaan, miten tukijärjestelmiä voidaan kehittää niin, että uudet nuoria kiinnostavat toimintamuodot saavat jalansijaa kuitenkin unohtamatta olemassa olevaa hyvää toimintaa. Myös nuorisotiedotuspuolella ja nettimaailmassa tapahtuu paljon.

Nuorisotyön muuttuvat areenat

Eniten viime aikoina on kuitenkin askarruttanut kysymys siitä, missä nuorisotyötä tulee tehdä. Perusidea luonnollisesti on tehdä sitä siellä, missä nuoretkin ovat.

– Koko ajan tulee enemmän puolijulkisia tiloja, kauppakeskuksia ja muita, joissa toimii vartiointifirmoja ja jotka ovat yleisölle avoimia tiloja, mutta joiden tarkoitus on jokin muu kuin olla julkinen paikka. Nuoret liikkuvat tällaisissa paikoissa paljon. Miten suhtautua liiketilan käyttöön nuorisotyöhön – olipa se kauppakeskus kaupungissa tai huoltoasema maaseudulla – ja mikä on rajanveto julkisen ja yksityisen välillä ja kuka tekee mitä millä pelisäännöillä? Mikä on painotus perinteisen nuorisotyön ja uusien areenojen välillä? Kysymykset eivät välttämättä ole vaikeita ratkaista, mutta niistä pitää olla tietoinen, Georg Henrik Werede kertoo.

– Uudet areenat eivät ole vain fyysisiä kuten kauppakeskukset vaan myös netissä olevia areenoja. Myös kirjastojen muuttuminen monimuotoisemmiksi tiloiksi ja koulun nuorisotyö ovat esimerkkejä perusnuorisotyön monista areenoista. Toisissa paikoissa rajoista ollaan hyvin tietoisia kuten kauppakeskuksessa ja toisissa paikoissa rajat ovat huomaamattomampia kuten sosiaalisessa mediassa.

Nuorisotyöllä on Wreden mukaan aina myös se haaste, että itsehän nuoret keksivät, mitä he haluavat tehdä, ja se ei välttämättä ole organisoitua toimintaa. Ainakin tukijärjestelmissä helpottaa, jos "paperit ovat kunnossa" eikä mikä tahansa sosiaalisen median ryhmä pystyisikään hallinnoimaan hankkeita. Mutta se ei tarkoita, etteikö tällainen toiminta olisi hyvää.

Myös kansainvälistyminen tuo uuden näkökulman nuorisotyöhön. Länsimaiset yhteiskunnat ovat entistä monikulttuurisempia.

– Toisaalta on kyse angloamerikkalaisen kulttuurin, yhden tavan ajatella ja yhden kielen, englannin, ylivallasta ja toisaalta nuorisokulttuurissa on koko ajan pirstaloitumista ja paikallisesti tulee yhä enemmän pienten erityisryhmien näkökulmaa. Nuoret saavat vaikutteita molemmista suunnista ja myös nuorisotyössä pitää olla valmiutta pohtia asioita eri näkökulmista. Esimerkiksi syrjäytymisen ehkäisyssä puhutaan kotouttamisesta ja integraatiosta ja toisaalta yhdenvertaisuudesta ja pienten ryhmien kohtaamisesta.

 
Julkaistu 14.6.2013
Sivun alkuun |