Matti Laine

Massavankeuden loppu?

Kriminologia-palstalla käsitellään Yhdysvaltain kriminaalipolitiikkaa. Yhdysvaltain vankiluku ylitti 1980-luvulla päivittäisen yhden miljoonan vangin rajan. Jo tuolloin monet kotimaiset ja kansainväliset asiantuntijat katsoivat, että tien päähän on tultu. Mutta toisin kävi.

Vankiluku jatkoi kasvuaan ja päätyi viimein lähelle 2,5 miljoonaa. Tämän lisäksi noin 5 miljoonaa aikuista on päivittäin vapaudessa tapahtuvan valvonnan kohteena. Ensimmäiset merkit viittaavat nyt siihen, että suuri muutos saattaa olla tapahtumassa. Tällöin on erityisesti kiinnitetty huomiota Kalifornian tapaukseen.

Vuonna 2009 kolmihenkinen oikeusistuin teki Kaliforniassa päätöksen, jossa se totesi vankilaolosuhteet perustuslain vastaisiksi ja määräsi vankimääriä vähennettäväksi. Osavaltio vetosi ylempiin, mutta silti Yhdysvaltain korkein oikeus toukokuussa 2011 päätti pitää tuon päätöksen voimassa (äänin 5–4, Brown v. Plata). Oikeus katsoi, että kyseessä ei ole vain yksilöön kohdistuva julmuus, vaan kyse on järjestelmästä, joka ylläpitää epähumaania ja alentavaa rankaisemista ja jonka ei voida luottaa uudistavan itse itseään. Oikeus toteaa:

Yliasutuksen lisäksi Kalifornian vankiloiden epäonnistumisen asianmukaisen sairaan- ja mielenterveyshoidon takaamisessa voidaan todeta johtuvan kroonisista ja pahenevista budjettialijäämistä, poliittisen tahdon puutteesta tehdä uudistuksia, puutteellisista laitoksista ja systemaattisista hallinnollisista epäonnistumisista.

Tämän perusteella on arvioitu, että korkeimman oikeuden päätös ei kohdistunut vain huonoihin olosuhteisiin vaan koko siihen järjestelmään, joka on tuottanut nykyisen massavankeuden. Oikeus viittasi myös siihen, että on väärin ajatella, että vankilat täyttyvät lähinnä "nuorista, voimakkaista, aktiiveista rikollisista". Yhä useampi vanki on ohittanut keski-iän tai on jo vanhus, kroonisesti sairas ja samalla vakavan lisäsairastumisriskin kohteena vankilassa.

Poikkeuksellisella tavalla oikeus liitti päätökseensä myös kuvallista aineistoa Kalifornian vankiloista. Kuvissa tuhansia vankeja oli kaoottisesti sullottu kerrossänkyihin vankilatiloihin, jotka alun perin oli tarkoitettu työ-, kuntoutus- tai sairaanhoitotiloiksi. Suurinta huomiota herättivät kuvat "kuivista selleistä", häkkimäisistä kaapeista, joissa psykoottisia tai itsemurha-alttiita vankeja on pidetty viikkoja tai kuukausia odottamassa siirtoa vähiin hoitopaikkoihin. Oikeuden tuomari Kennedy ei kavahtanut käyttää sanaa "kidutus" näiden dramaattisten hallinnollisten epäonnistumisten kohdalla. Oikeus katsoi vankien vapauttamisen perustelluksi siitäkin syystä, että nykyinen järjestelmä on rikollisuutta tuottava ja ylläpitävä eikä sitä vähentävä.2

xxx

Korkeimman oikeuden ratkaisun jälkeen on alkanut myös tapahtua. Näitä tapahtumia ja niihin liittyviä haasteita esitteli kuuluisa rikosseuraamusten tutkija Joan Petersilia Kansallisen oikeusinstituutin (NIJ) konferenssissa kesäkuussa 2012. Hänen mielestään Amerikan vankimäärien pienentämisestä voi muodostua mahtava onnistuminen tai katastrofaalinen epäonnistuminen.3 Petersilian mukaan menossa on suurin rikosoikeudellinen kokeilu, mitä koskaan on Amerikassa toteutettu, ilman että ihmiset ovat tajunneet sen tapahtuvan. "Kun kerron Kaliforniassa ihmisille, että pelkästään viime vuonna vapautettiin ennenaikaisesti 30 000 vankia ja 60 000:n ehdonalaisvalvonta on lakkautettu, he eivät usko tätä". Osavaltiot eivät vain pienennä vankiloita, vaan lakkauttavat niitä kokonaan.

Petersilia myöntää vaikeudet. Ne ovat samanlaisia kuin yrityksissä supistaa armeijaa. On voimakkaita eturyhmiä, mm. ammattiliittoja. Aluepolitiikka vaikuttaa, sillä vankila voi olla merkittävä työllistäjä pienellä paikkakunnalla. Yksityinen liike-elämä on lähinnä kiinnostunut sähköisten valvontajärjestelmien rakentamisesta, jolloin rahaa jää vähemmän toimiville hoito-ohjelmille. Petersilia listasi kolme merkittävää muutosta, jotka uusi Kalifornian "julkisen turvallisuuden uudelleenjärjestämisen lainsäädäntö" on aikaansaanut:

1. Muutokset rikostuomioissa: Pienempiin rikoksiin syyllistyneitä ei lähetetä enää osavaltion vankiloihin. Useimmat pieniin omaisuusrikoksiin, autovarkauksiin, perheväkivaltaan, rattijuopumuksiin tai huumerikoksiin syyllistyneet voivat suorittaa tuomionsa piirikunnan vankiloissa (county jail).4

2. Muutokset ehdonalaisessa vapauttamisessa (parole): Aiemmin Kalifornia oli ainoa osavaltio, jossa kaikki vangit määrättiin ehdonalaiseen valvontaan, muualla keskiarvo oli 40 prosenttia. Nyt vain vakavimpiin, mm. seksuaalirikoksiin syyllistyneet määrätään osavaltion valvontaan. Muita valvotaan tarvittaessa piirikuntatasolla, silloinkin enintään kuusi kuukautta. "... siksi, tietenkin, että kenelläkään ole sellaisia rahoja, että heitä voitaisiin valvoa," sanoo Petersilia. Ennen Kaliforniassa vankilaan palautettiin jopa 70 000 ehdonalaisvalvottavaa vuosittain pelkkien teknisten rikkomusten vuoksi. Nyt palautus tapahtuu vain uuden rikoksen seurauksena.

3. Muutokset piirikuntien rahoituksessa: Jokainen piirikunta saa nyt puolet siitä rahasta, jonka osavaltio aiemmin käytti tuon piirikunnan vankien ylläpitoon. Ja piirikunnat saavat itse määrätä tuon rahan käytöstä. Tässä on viitteitä "vankien kunnallistamisajatuksesta", joka Suomessakin on aika ajoin esiin nostettu. Petersilian mukaan tähän liittyvät piirikuntien päätökset pitkälti määräävät sen, onnistuuko tämä rikosseuraamusten "uudelleenjärjestely" vai ei.5

xxx

Petersilia muistutti yleisöään myös siitä, että on pidettävä mielessä ne kokemukset, jotka saatiin uusien, tiukempien (intermediate) yhdyskuntaseuraamusten epäonnistumisesta 1980–1990-luvuilla. Niitä käytettiin pitkälti henkilöihin, jotka muutenkaan eivät olisi vankilaan joutuneet. Petersilia totesi lisäksi:

Se, mikä niissä useimmiten toimeenpantiin, oli tämä kontrolliin liittyvä osa – huumetestaus ja sähköinen valvonta. Perimmältään, koska nämä vaihtoehdot havaittiin riittämättömäksi, ne enemmänkin kasvattivat kuin vähensivät kunkin osavaltion vankimääriä. Todellisuudessa Tiukemmat yhdyskuntaseuraamukset -liikkeen epäonnistuminen tuotti polttoainetta, jonka kautta saatiin rahoitus vankilan käytön kasvattamiselle useissa osavaltioissa.

Vaarana on nyt taas, että yhdyskuntaseuraamusten mahdollisuuksia ylimainostetaan ja näin toistetaan samat virheet kuin 1980–1990-luvuilla. Kontrollielementillä on niissä aina yleensä taipumus voittaa. Petersilian mukaan haastavin ja vaikein asia tässä suuressa vankilajärjestelmien pienentämisessä on se, miten pystytään hankkimaan rahoitus toimivien jälkihuoltojärjestelmien (re-entry) suunnittelulle ja ylläpidolle. Nämä järjestelmät ja ohjelmat ovat hänen mukaansa harvoin valtiollisia keskustason tuotoksia, vaan lähiyhteisössä tapahtuvia, jopa minimaalisilla budjeteilla toimeenpantavia. Petersilia myöntää myös sen, että vieläkin tiedämme hyvin vähän, mikä todella toimii ja mikä ei. Suuri ongelma on valtion budjettisupistukset. Kun ehdonalaisvalvonta jonkun kohdalla lopetetaan, niin samalla voidaan ottaa häneltä pois kaikki edut, joita siihen on liittynyt (asunto yms.).

Petersilia ei pidä mahdottomana, että tämä suuri yhteiskunnallinen kokeilu epäonnistuu. Riski tähän on erityisen suuri silloin, jos ei ole luotu mitään järjestelmää, joka ottaa vastaan nämä kymmenet ja sadat tuhannet vangit. Historia tuntee tällaisia epäonnistumisia ja on turha kuvitella, että niitä voisi tapahtua vain "hullussa Amerikassa" tai Neuvostoliitossa. Vankeinhoitolaitoksen ylijohtajana vuosina 1945–1969 toiminut Valentin Soine totesi 80-vuotissyntymäpäivähaastattelussaan Helsingin Sanomissa kesäkuussa 1982 seuraavaa: "Tärkeintä rikollisuuden vastustamisessa on vapautuneen vangin jälkihuolto. Kaikki muu on sen rinnalla kriminaalipoliittista näpertelyä." Tuulisina öinä herää kysymys, onko meillä toimiva jälkihuoltojärjestelmä, vai olemmeko mekin hiukan näperrelleet viime vuosikymmeninä.

LÄHTEITÄ:

Brown v. Plata, No. 09-1233, United State Supreme Court, May 23, 2011, http://www.supremecourt.gov/opinions/10pdf/09-1233.pdf

Simon, Jonathan: Editorial: Mass incarceration on trial. Punishment & Society 13 (2011):3, 251–255.

Petersilia, Joan: Looking back to see the future of prison downsizing in America. Speech at NIJ Conference, June 19, 2012, Washington, D.C., http://nij.ncjrs.gov/multimedia/video-nijconf2012-laub-petersilia.htm

1) Vankimäärien kehitystä, sen syitä ja vaikutuksia rikollisuuteen on käsitelty Haasteen aiemmissa numeroissa 4/2003, 3/2005 ja 3/2010, joten niihin ei tässä palata.

2) Vähemmistöön jääneet tuomarit olivat toki eri mieltä. Esimerkiksi tuomari Alito turvautui ajatukseen, jonka mukaan jopa perustuslain vastaiset olosuhteet ovat hyväksyttäviä, kun ne toimeenpannaan kansalaisten rikollisuudelta suojelemisen nimissä. Alito viittasi myös siihen, että alkuperäisen oikeuspäätöksen mukainen noin 46 000 vangin vapauttaminen vastaisi noin kolmea maavoimien divisioonaa.

3) Eroista huolimatta tilanne muistuttaa Neuvostoliiton GULAG-järjestelmän purkamista Stalinin kuoleman jälkeen. Ks. siitä "Kylmä kesä 1953" (Haaste 1/2011).

4) Niissä suoritetaan pääsääntöisesti lyhyehköt, alle vuoden vankeustuomiot.

5) Kalifornian piirikuntiin palautetaan 2 mrd dollaria. Näyttää siltä, että vain 10 % siitä käytetään varsinaiseen kuntoutukseen.

 
Julkaistu 14.6.2013
Sivun alkuun |