Regina Järg-Tärno

Yhteisöllisyyden virittämistä maalla ja kaupungissa

Jos ihmiset toimivat yhdessä viihtyvyyden eteen ja välittävät lähiympäristöstään ja naapureistaan, asuinalueella ei tarvitse edes ajatella rikoksentorjuntaa tai jopa linnoittautumista. Maalaiskylässä yhteisöllisyys löytyy ehkä helpommin, muttei sen luominen kaupungissakaan mahdotonta ole. Artikkelissa vertaillaan asukasosallistumista kolmessa eri paikassa ja annetaan asukasliikkeille käytännönläheisiä vinkkejä.

Hyvä Kasvaa Järvenpäässä -liike järjesti tammikuussa asukasliikkeistä luentotilaisuuden, josta se haki ideoita oman toimintansa kehittämiseen. Yhteisöllisyydestä, asuinalueella viihtymisestä ja alueen ongelmakohtien korjaamisesta keskusteltiin maalaiskylän ja ison kaupungin esimerkkien avulla. Kylää edusti Kontiolahden Jakokoski. Siellä kyläyhdistyksen perustamiseen yli 30 vuotta sitten johti huoli kylän kuihtumisesta, kun ihmiset alkoivat muuttaa pois ja palvelut hävitä. Yhteisöllisyyden muodostumista kaupungissa tarkasteltiin puolestaan Lahden Ostari-hankkeen kautta, jossa huoli liittyi lähiöiden rakennuskannan ikään ja ostoskeskusten huonokuntoisuuteen. Tavoitteet olivat molemmissa paikoissa samat: panostaminen yhteisöllisyyteen, yhteishenkeen ja viihtyvyyteen, mutta lähtökohdat, kuten asukasmäärä ja asukkaiden henkilökohtainen tunteminen, olivat hyvin erilaisia.

Hyvä Kasvaa Järvenpäässä -asukasliike puolestaan syntyi noin vuosi sitten Kyrölän kaupunginosaan. Liikkeen synnyssä tärkein rooli oli paikallisilla ihmisillä, jotka olivat tyytymättömiä omaan kotiympäristöönsä ja löysivät toisensa sitä kautta. Kritiikki kohdistui erityisesti Kyrölän keskustan lähikaupan ja sen viereisen kierrätyspisteen ympäristöön.

Asukasliikkeen lähtökohdat voivat olla erilaisia

Jakokoskella Pohjois-Karjalassa yhteistyö on ollut asukaslähtöistä. Kokemusten perusteella hyvät yhteistyökumppanit on erityisen tärkeitä hankkeen onnistumisessa. Jakokosken kyläpäällikkö Pentti Seutu neuvoo asukasyhdistyksiä listaamaan kaikki mahdolliset yhteistyökumppanit. Niitä löytyy yllättävän paljon: kunta, yrityksiä, järjestöjä, urheiluseuroja, partiolaiset, martat jne. Seudun mukaan esimerkiksi kunnan kanssa onnistuu paremmin, kun ei kerjää vaan "tarjoaa porkkanaa" – esimerkiksi ehdottaa, mitä yhdistys on valmis tekemään talkootyönä, jos kunta vastaavasti hoitaa jotain.

Kaikki asukkaat ovat olleet tervetulleita kyläyhdistykseen, iästä tai mielipiteistä riippumatta. Seutu painottaa erityisesti naisten merkitystä toiminnan voimavarana. Lapsilla ja nuorilla on puolestaan parasta asiantuntemusta heitä koskevissa asioissa ja päätöksissä. Kyläyhdistyksen tapahtumissa ja talkoissa on usein mukana kolmen sukupolven edustajia. Jopa hankkeiden pahimmat vastustajat otettiin mukaan kyläyhdistykseen. Kun he saivat osallistua ja vaikuttaa, lopulta koko vastustus unohtui ja tulokset koettiin hyväksi jutuksi.

Usein maaseudun ikärakenne on toisenlainen kuin kaupungeissa, mutta Jakokoskelle on kyläyhdistyksen ansiosta muuttanut paljon nuoria perheitä. Ikärakenne on huomattavasti aiempaa nuorempi ja asukasluku on jopa moninkertaistunut (vähimmillään 230, nyt 700) aktiivisen tonttipörssitoiminnan kautta.

Tutkija Suvi Konsti-Laakso puolestaan kertoi asukasliikkeen käynnistämisestä aivan erilaisin keinoin. Lahdessa lähti liikkeelle kaupunki ja vastuun kantoi suurelta osin projektiryhmä, mutta myös monipuolinen uudenlainen yhteistyö lähiöiden asukkaiden kanssa koettiin ratkaisevaksi onnistumisessa. Yhteistyötä varten käynnistettiin alueellisia Facebook-ryhmiä (Entistä parempi Riihelä, Entistä parempi Metsäkangas ja Entistä parempi Tonttila). Ryhmiin saatiin mukaan asukkaiden lisäksi kaavoittajia, Lahden ympäristöpalvelut, alue- ja virkamieskummeja, poliitikkoja, kaupungin nuorisotoimi, järjestöjä, alihankkijoita, vihersuunnittelijoita jne. Sitä, miten ryhmät vaikuttivat asukkaiden aktivoitumiseen ja aktiivisuuden pysymiseen, on vaikea arvioida. Ainakin alueelliseen identiteettiin ja me-henkeen panostettiin onnistuneesti. Myös Lahdessa lasten ja nuorten osallistuminen koettiin tärkeäksi.

Kyrölässä puolestaan yhdistyivät kaksi erilaista tapaa lähteä liikkeelle: samoin kuin Jakokoskessa paikalliset ihmiset olivat itse aloitteellisia ja samoin kuin Lahdessa huoli painottui ympäristöön ja keskeistä oli uuden median hyödyntäminen.

Kartoittaminen ja suunnittelu tärkeää

Jakokoskella tehtiin heti alussa kyläsuunnitelma. Kaikki saivat ehdottaa, mitä tulisi tehdä eikä kenenkään ehdotusta mitätöity. Esimerkkinä Pentti Seutu kertoi, että alkuvuosina listalle tuli liikuntasali, mikä pienessä kylässä tuntui mahdottomalta tavoitteelta. Jos ehdotus olisi tyrmätty, sen esittäjä olisi varmaan lähtenyt toiminnasta. Liikuntasali pysyi siis listalla ja sen eteen tehtiin yhdessä paljon työtä, 25 vuotta meni ja miljoonia maksava liikuntasalihanke toteutui.

Suunnitelmien toteutus vaati ihmisilta paljon sitoutumista, toivoa ja uskoa. Lahden hankkeessa tuli voimakkaasti esille se, että tuloksia halutaan heti, mikä ei ole mahdollista. Ihmiset kaipaavat ainakin vakuutusta siitä, että hänen kertomallaan tai ehdotuksellaan vaikka Facebookissa on aidosti merkitystä. On tärkeää, että muutoksia myös tapahtuu, esimerkiksi että rikkinäisestä penkistä tehty ilmoitus johtaa penkin korjaamiseen. Lahdessakin tehtiin suunnitelmia muutoksista vuoteen 2025 asti ja asukkaille annettiin mahdollisuus vaikuttaa oman asuinalueensa ja ostoskeskuksen fyysisiin muutoksiin.

Kuka tekee?

Kaikkien puhujien viesti oli, että oman ympäristön kehittämisessä on varmaa vain se, mitä itse tekee; yhteiskunnan varaan voi laskea vain tiettyyn rajaan asti. Lahdessa tuli paljon positiivista palautetta Ostari-hankkeesta ja asukkaiden aktivoimisaloitteesta. Kun sitten selvitettiin, ketkä olisivat kiinnostuneet järjestämään erilaisia asioita, halukkaita ei ilmoittautunut; mukaan luvattiin lähteä silloin kun joku muu järjestää. Jatkuvuus on toinen kompastuskivi. Ideoista innostutaan helposti, mutta kun näkyvät tulokset vaativat usein aikaa, ihmiset voivat väsyä ja käynnistetty liike hiipua.

Jakokoskella "kuka tekee – ehkä joku muu" -ajattelutavasta on päästy yli, mutta riittävän monen mukaan saanti on varmaan yksi vaikeimmin ratkaistavia haasteita asukasaktiiveille ja asukasliikkeiden vetäjille, varsinkin kaupunkiympäristössä.

Talkoot lähes erottamaton osa asukasliikkeitä

Jakokoskella talkootyötä on tehty pitkään ja saatu paljon aikaan. Hyödyllisiä vinkkejä on karttunut jaettavaksi muillekin. Pentti Seutu kertoi, että talkootyöllä on ollut taloudellista merkitystä ja vaikutusta koko Jakokosken kehitykseen. Talkoot on lisäksi hyvä sosiaalisen kanssakäymisen väline, jonka avulla ihmiset saadaan helposti tutustumaan toisiinsa ja joka jopa parantaa ihmisten hyvinvointia.

Talkoiden järjestäjien on hyvä miettiä etukäteen mahdolliset kompastuskivet, kuten suosittujen TV-ohjelmien ajankohta. Talkoissa pitää olla hauskaa ja hyvät eväät, mistä Jakokosken talkoot ovat erityisen tunnetut marttojen ansioista. Kahvitauko on olennainen yhteishengen vahvistamisessa. Talkoohommat eivät voi olla liian rankkoja, vaan niitä tehdessä pitää olla kivaa. Siten varmistetaan se, että ihmiset jatkossakin lähtevät mukaan. Lisäksi on tärkeä muistaa palkita osallistujat jollakin tavalla, esimerkiksi yhteisellä teatteriretkellä (ja ehdottomasti yhteisellä bussikuljetuksella).

Lahdessa ei hankkeen yhteydessä ole vielä järjestetty talkoita. Hyvä Kasvaa Järvenpäässä -liike sen sijaan on vuoden alusta alkaen kunnostanut Kyrölän olohuonetta eli tiloja Seppälän talossa. Talkoista on tiedotettu Facebook-sivuilla ja sitä kautta on myös saatu osallistujia. Talkoissa on hyvässä hengessä siivottu, remontoitu, maalattu ja kunnostettu taloa uuteen uskoon ja liikuttu pikkuhiljaa kohti olohuonetavoitetta. Talon avajaiset pidettiin toukokuussa ravintolapäivänä.

Rahoituskanavat tärkeä tuntea

Vaikka tehdään paljon talkoilla ja käytetään oman ryhmän asiantuntemusta, joidenkin asioiden toteuttamiseen tarvitaan myös rahaa. Kaupungin vetämissä hankkeissa rahoitus on yleensä jo olemassa, mutta asukasliike joutuu miettimään ja hakemaan rahoitusta.

Jakokoskella hankkeiden avustushakemusten kirjoittaminen on jo niin tuttua ja kaavamaista, että heillä on tietokoneessa valmiina vakiohakemuspohjat. Melkein aina jostain on saatu rahaa tärkeisiin ja hyviin hankkeisiin. 30 vuoden aikana on toteutettu runsaasti hankkeita, niistä 21 EU tuella.

Myös kekseliäisyyttä ja mielikuvitusta kannattaa käyttää: Jakokoskella myytiin "osakekirjoja", joissa lukee mm., että yhtiöosakkailla ei ole mitään valtaa eikä vastuuta. Niistä saaduilla rahoilla ostettiin verenpainemittari varustukseksi kylän pakettiautoon. Myös uunisavialueelta hakatuista puista saatiin hyvä pesämuna. Erityisen tuottava rahanhankintakeino on ollut (kahvi- ja) makkaramyynti Kanavateatterin tauoilla. Kaikki hankkeet on tehty pääosin vapaaehtoisvoimiin, mutta hankkeissa on hyödynnetty myös työllistettyjä.

Lahjoitukset ovat myös tärkeitä, esimerkiksi Jakokosken seurojentalon kunnostukseen kattopellit lahjoitti oluttehdas. Myös Hyvä Kasvaa Järvenpäässä on hakenut Facebookin välityksellä Seppälän talossa tarvittavia tavaroita, kuten astioita, huonekaluja ja ulkokalusteita, ja saanut niitä sekä yksityisiltä että kaupungiltakin.

Yksi maininnan arvoinen rahoituslähde ovat myös oikeusministeriön avustukset. Ministeriö myöntää yhteisöille osarahoituksena avustuksia paikallisiin rikoksentorjuntahankkeisiin tai niiden arviointeihin (ks. www.rikoksentorjunta.fi). Viihtyisyyden, turvallisuuden ja yhteisöllisyyden lisäämisellä tai pelon, huonon maineen tai epäsiisteyden vähentämisellä on vaikutusta rikollisuuteen. Kukaan ei ole ehkä puhunut Jakokosken, Lahden tai Järvenpään hankkeiden yhteydessä rikosten torjumisesta, mutta silti hankkeet ovat rikoksentorjuntanäkökulmasta arvokkaita.

Sosiaalista mediaa kannattaa käyttää

Lahden hankkeessa ja Järvenpään liikkeessä Facebook on noussut tärkeäksi viestimis- ja myös tapaamistilaksi. Kaupungissa Facebookin kautta on helppo lähteä etsimään omalla alueella asuvia ihmisiä, jotka saattavat olla kiinnostuneita samoista asioista. Jakokoskella sen sijaan ei vieläkään ole omaa Facebook-profiilia, koska pienellä paikkakunnalla ihmiset tuntevat jo toisensa.

Lahden Ostari-hankkeessa lähiöille luotiin omat sivut Facebookiin jo vuosia sitten. Ratkaisu käyttää Facebookia oli innovatiivinen siihen aikaan, ja osallistumistapa koki kovaa vastustusta ja kyseenalaistamista. Nykyään myös Lahden kaupungin palvelut tavoittaa sen kautta ja kaupunki on laatinut henkilöstölleen sosiaalisen median ohjeistuksen syksyllä 2010, jonka jälkeen käyttö etenkin tiedotukseen kasvoi.

Kylän hengen virittäminen huippuun

Jakokoski sai 1989 valtakunnallisen vuoden kylän palkinnon, jota mentiin koko joukolla kahdella linja-autolla vastaanottamaan Helsinkiin. Silloin kylän henki ja alueellinen identiteetti kohosi huippuunsa. Yhteisillä juhlilla ja erikoisilla tapahtumilla on suuri merkitys yhteishengelle. Kyläyhdistys järjesti pariin otteeseen "kesähiihdon", jota varten oli säilötty aitoa lunta.

Lahdessa alueellista identiteetti ja yhteishenkeä viritettiin esim. Lähiöiden monet kasvot -valokuvakampanjalla. Keväällä 2010 valokuvaaja Markus Henttosen ottamissa kuvissa pääosassa ovat lahtelaisten lähiöiden asukkaat. Kuvasarja oli esillä Lahden keskustassa, sitä hyödynnettiin kaupungin viestinnässä ja se herätti kiinnostusta myös valtakunnallisesti. Valokuvien avulla oli helppo nostaa lähiöt Lahdessa keskusteluaiheeksi. Kuvista voitiin aistia ylpeys, jolla lahtelaiset suhtautuvat omiin asuinalueisiinsa.

Esitysten perusteella voi todeta, että asukasliikkeen käynnistämiseen tarvitaan erilaisia keinoja ja konsteja, luovuutta, pieniä ihmeitä, intoa, tahtoa ja vimmaa. Ja ehkä tärkein kantava voima, kuten Pentti Seutu asian ilmaisi, on siunattu hulluus! Se on mielestäni paras ilmaisu sille mystilliselle voimalle ja innokkuudelle, jota tarvitaan paikallisissa rikoksentorjuntahankkeissa onnistumiseen.

Lisätietoa Lahden Ostari-hankkeesta.


Kirjoittaja on virkavapaalla oleva suunnittelija rikoksentorjuntaneuvoston sihteeristöstä/oikeusministeriöstä. Hän on seurannut Hyvä Kasvaa Järvenpäässä
-liikkeen toimintaa.

 
Julkaistu 8.6.2012