Kristiina Alppivuori

Turvallisuuskävelyt osallistavat asukkaita ja alueen toimijoita

Espoossa järjestettiin syksyllä 2010 kymmenkunta turvallisuuskävelyä ja toiminta jatkuu edelleen. Kävelyjen avulla voidaan lisätä keskustelua, tiivistää yhteistyötä sekä selvittää osallistujien kokemuksia alueen turvallisuustilanteesta. Olennaista on paikallisuus ja asukkaiden vaikutusmahdollisuudet. Toimintaa on kuitenkin tarpeen vielä kehittää.

Rikoksentorjuntaneuvoston innoittamana Espoossa kiinnostuttiin alun perin Göteborgissa kehitetystä turvallisuuskävelymenetelmästä. Turvallisuuskävelyjen järjestäminen nähtiin yhdeksi keinoksi vastata Espoo-strategian tavoitteeseen asukkaan turvallisesta arjesta eli että espoolaiset kokevat asuinalueensa, yhteisönsä ja kaupunkikeskukset turvallisina.

Turvallisuuskävelyjen avulla haluttiin kokeilla Göteborgin mallia ja välineitä, tiivistää yhteistyötä alueen eri toimijoiden kesken sekä saada asukkailta ja toimijoilta tietoja alueen olosuhteista ja turvallisuustilanteesta: erityisesti turvallisuuteen, turvallisuuden tunteeseen ja viihtymiseen vaikuttavista asioista, paikoista ja ilmiöistä. Tavoitteena oli mahdollistaa keskustelu, tarkastella yhdessä asuinalueen fyysistä, sosiaalista ja toiminnallista ympäristöä sekä haastaa eri tahot parantamaan alueen turvallisuutta.

Ennakkovalmistelut tärkeitä

Turvallisuuskävelymenetelmään sekä turvallisuustutkimusten ja -ohjelmien tuottamaan tietoon perehtyminen oli tärkeää. Oleellista oli myös miettiä yhteistyö- ja osallistujatahot, suunnitella kävelyreitti alueen profiilin, tutkimus- ja turvallisuustiedon pohjalta, laatia aikataulu ja tiedottaa. Espoon hankkeessa osallistujien käsitykset ja kokemukset haluttiin dokumentoida Göteborgia laajemmin, ja se edellytti myös lomakkeiden laatimista.

Kävelyn kulku ja osallistujat

Suvelassa, Espoon keskuksessa ja Leppävaarassa tehtiin syksyllä 2010 yhteensä 10 kävelyä. Kävelyt järjestettiin valoisalla ja pimeällä. Seurantakävelyt järjestettiin syksyllä 2011 ja niillä tarkasteltiin korjaustoimenpiteiden käynnistymistä sekä alueiden tulevaa kehitystä.

Kävelyille osallistui alueiden asukkaita, työntekijöitä kaupunkisuunnittelukeskuksesta ja teknisestä keskuksesta, sosiaali- ja terveystoimesta ja sivistystoimesta sekä yhteistyökumppaneita poliisista, pelastuslaitoksesta, seurakunnasta, yhdistyksistä ja järjestöistä. Mukana oli myös joitakin alueen yrittäjiä, kiinteistöjen omistajia ja edustajia, huoltoyhtiöitä sekä järjestyksenvalvonnasta vastaavia ja muutama poliittinen päättäjä.

Kävelyillä ryhmä ihmisiä kulki vetäjien ohjaamana ennalta suunnitellun reitin alueen läpi. Samalla keskusteltiin ja tehtiin merkintöjä turvallisuuden ja turvallisuustunteen näkökulmista. Osallistujat havainnoivat ympäristöä ja alueen sosiaalista elämää sekä kirjasivat turvattomiksi koetut paikat ja alueet sekä ne rakennetun ja sosiaalisen ympäristön tekijät, jotka luovat näitä ongelmia. Sovituilla paikoilla pysähdyttiin keskustelemaan huomioista ja kokemuksista. Tarkastelun kohteina olivat alueen yleiskuva, rakennettu ympäristö, kunnossapito ja siisteys, liikenne ja väylät sekä sosiaalinen elämä. Vaikka turvallisuuskävelyt ovat erityisesti turvattomien kohteiden ja alueiden selvittämisen väline, oli tärkeää nostaa esille myös turvallisiksi ja viihtyisiksi koetut kohteet ja tekijät. Valokuvaajat ottivat kuvia reitin kaikissa vaiheissa.

Kävelyn raportointiin huomiota

Espoon hankkeessa haluttiin kiinnittää erityistä huomiota prosessin dokumentointiin ja arviointiin, jotta kokemuksia ja tietoa turvallisuuskävelymenetelmästä voidaan jakaa muille kiinnostuneille. Kävelyjen ja niiden dokumentointivälineiden ja valokuvien avulla saatiin runsaasti tietoa alueen olosuhteista ja turvallisuustilanteesta päätöksenteon ja kehittämistoimenpiteiden perustaksi.

Huolellinen dokumentointi oli tärkeää, koska kaikki oleelliset tahot eivät osallistuneet kävelylle. Loppuraportin lisäksi hankkeesta tuotettiin viisi muuta raporttia ja toimenpidelistaa sekä valokuvakoosteet kävelyjen etenemisestä ja kohteista. Raportit toimitettiin vastuutahoille päätöksiä ja toimenpiteitä varten. Osa vastuutahoista on käsitellyt aineistoja omissa työryhmissään. Myös korjaustyö on vähitellen käynnistynyt. Se on kuitenkin vaatinut vastuuhenkilöiltä panostusta. Kävelyt ja raportit ovat herättäneet kaupungissa sekä myönteistä että kielteistä keskustelua ja suhtautumista.

Turvallisuuskävelyistä monenlaista hyötyä

Kävelyillä kohdatuista haasteista ja ongelmista huolimatta voi todeta, että turvallisuuskävelyt ovat kiinnostava väline lisätä keskustelua ja tiivistää yhteistyötä asukkaiden ja eri toimijatahojen välillä sekä selvittää osallistujien käsityksiä ja kokemuksia alueiden olosuhteista ja turvallisuustilanteesta. Kävely antaa asukkaille ja eri toimijatahoille mahdollisuuden vaikuttaa oman asuin- ja työalueen viihtyisyyteen ja turvallisuuden parantamiseen. Menetelmä on ihmisiä osallistava ja aktivoiva. Jos eri tahot saadaan mukaan ja sitoutumaan, menetelmä voi saada ihmiset yhdessä ratkomaan ja korjaamaan ongelmia.

Oleellista on paikallisuus. Kävely antoi mahdollisuuden nähdä konkreettisesti alueen olosuhteet ja ne hyvät asiat ja ongelmat, joiden kanssa asukkaat päivittäin elävät. Tuttua asuin- tai työympäristöä pääsi myös tarkastelemaan tarkemmin tai "uusin silmin". Joillakin omakohtainen ympäristön seuranta on "jäänyt päälle" ja ympäristöä tulee tarkasteltua edelleen.

"Kävely oli valaiseva ja mielenkiintoinen. Näihin maisemiin on niin tottunut, että ei huomaa epäkohtia, eikä aina niitä hyviäkin asioita ympäristössä."

Kävelyissä hyvää oli myös yhteisöllisyys, moniammatillisuus ja useiden tahojen mukana olo, mahdollisuus tutustua muihin asukkaisiin ja toimijoihin sekä verkottua ja keskustella hyvinkin monimuotoisen osallistujajoukon kanssa alueesta ja sen kehittämisestä. Hyvää oli myös mahdollisuus kuulla asukkaiden ja yhteistyökumppaneiden käsityksiä ja palautetta alueen epäkohdista eri näkökulmista. Jatkossa nämä asiat voi ottaa paremmin huomioon myös kunkin omassa työssä.

"Oli hienoa että myös päättäjiä oli mukana, ja viranomaisia, se osoittaa että asia on tärkeä myös heille ja keskustelut olivat dialogisia! Erityiskiitokset poliiseille! Kahvitauko, jossa kokoonnuttiin yhteen hetkeksi, oli hyvä juttu! Siinä istuttiin hyvässä hengessä lähekkäin, ja kuultiin alueen ongelmista lähipoliisin näkökulmista."

Tärkeää oli myös huomata, että varsin moni taho oli kiinnostunut alueen kehittämisestä. Oli tärkeää, että oikeasti ja konkreettisesti mentiin paikan päälle katsomaan, missä suunnittelu ja ylläpito olivat onnistuneet ja kuulemaan ongelmakohdista suoraa palautetta ja taustatietoa asukkailta. Näin asiat ovat "myös käsin kosketeltavia, ne eivät ole pelkästään paperilla, vaan suoraan silmien edessä, jolloin siihen on suorastaan pakko puuttua".

Toteutuksessa riittää vielä haasteita

Vaikka kävelyjä voi pitää hyödyllisinä ja monilta osin onnistuneina, on jälkeenpäin helppo todeta, että suunnittelussa ja toteutuksessa on vielä paljon kehitettävää. Vaikka Ruotsin malli antoi hyviä lähtökohtia, ei silti osattu ennakoida kaikkia erilaisia eteen tulevia asioita. Etukäteen oli vaikea ajatella, miten vaativa tehtävä reitin suunnittelu ja ryhmän vetäminen käytännössä on.

Kävelyn suunnitteluun ja toteutukseen liittyy ainakin seuraavia ongelmia:

  • Miten löytää yhteistä aikaa kävelyjen suunnitteluun, kun kaikilla on jo arkityössään kiire?
  • Miten löytää ja tavoittaa asukkaat, yritykset, päättäjät ja oikeat vastuu- ja asiantuntijatahot sekä saadaan heidät mukaan ja sitoutumaan? Millaista ennakkoinformaatiota tulisi jakaa?
  • Miten suunnitella erilaisille asukkaille (nuoret/iäkkäät/työikäiset/liikuntarajoitteiset) sekä virkamiehille ja yrittäjille yhteisesti sopiva kävelyn ajankohta ja -reitti (pituus, kesto, tarkasteltavat kohteet)? Pitäisikö olla erilaisia ryhmiä? Pitäisikö järjestää testikävely ennen varsinaista kävelyä? Oleellista on joka tapauksessa kiireen välttäminen.
  • Kuinka monta osallistujaa hyvässä kävelyryhmässä on ja millainen tausta heillä on? Vaihteleeko hyvä ryhmä kävelyn tarkoituksen mukaan? Miten saada ryhmä pysymään koossa ja toteuttaa erilaisille ihmisille sopiva kävelyvauhti? Tulisiko kokeilla erilaisia kävelyjä?
  • Miten saada ryhmä pysymään teemassa sekä samalla mahdollistaa kaikkien kuuleminen eli miten huomioida erilaiset ja ristiriitaiset näkökulmat ja toiveet?
  • Miten havainnot kirjataan: kuka kirjaa ja miten (laajuus, menetelmät, dokumentointi)? Miten tulokset levitetään?
  • Miten esille nousseet ongelmat korjataan: millä aikataululla (suuret ja pienet sekä nopeat ja pidemmän aikavälin korjaukset) ja mistä rahat ja resurssit budjettiin? Miten sietää myös asioiden hidasta etenemistä ja olla pitkäjänteinen?
  • Miten mennä toisten toimialojen "reviirille" ja välttää konflikteja?

Kävelyjen tuloksellisuutta mitataan lopulta vasta sillä, millaisia konkreettisia toimenpiteitä ja yhteistyötä kohdealueilla jatkossa käynnistyy ja toteutetaan. Osallistujat odottavat, että ongelmakohtiin puututaan ja korjauksia toteutetaan – asia ei saa jäädä vain keskustelun ja ajatusten tasolle. Kyse on erityisesti siitä, miten jatkossa lisätään monitahoista ja systemaattista yhteistyötä sekä panostusta alueellisten ongelmien ratkaisemiseen - millä foorumilla ja missä rakenteissa yhteistyö jatkuu?

Tapiolan hyvinvointityöryhmä on jatkanut kävelyjen toteuttamista Espoossa. Tapiolassa järjestettiin asuinaluekävely huhtikuussa 2012.

Kirjoittaja työskentelee suunnittelijana Espoon sosiaali- ja terveystoimen kehittämisyksikössä.

 
Julkaistu 8.6.2012