Juha Kääriäinen

Kaupunkialueiden erilaistuminen ja rikollisuus

Kaupunkien alueellisen rakenteen kehitys on heijastumaa koko yhteiskunnan muutoksesta. Suomi on kansainvälisessä tarkastelussa edelleenkin melko tasaisen tulonjaon maa ja tämä on heijastunut myös asunalueiden siedettävänä erilaistumisena. Tilanne on kuitenkin viime vuosina ollut selvästi muuttumassa huonompaan suuntaan. Matti Kortteisen ja Mari Vaattovaaran tutkimukset pääkaupunkiseudun alueellisesta erilaistumisesta ovat osoittaneet, että viime vuosina harjoitetulla eriarvoistavalla tulonjakopolitiikalla on ollut seurauksensa: huono-osaisuus ja hyvinvointi ovat eriytyneet kaupunkirakenteessa aiempaa enemmän. Alueellinen kasautuminen on helposti itseään vahvistava prosessi, jonka käyttövoimana ovat yksittäiset muuttopäätökset asuntomarkkinoilla: hyville ja halutuille alueille muuttavat vahvimmat, huono-osaisen on tyydyttävä siihen tasoon, jonka hallinto hyväksi katsoo. Lisäksi on merkkejä siitä, että myös julkiset palvelut, kuten koulut, eriytyvät asukkaiden sosiaalisen aseman mukaan ja siten vahvistavat markkinoilla syntyvää erilaistumista.

Kaupunkien alueellisella erilaistumisella on heijastuksensa myös rikollisuuteen. Perinteinen väkivalta- ja omaisuusrikollisuus yhdistyy huono-osaisuuteen eikä siten ole ihme, että tällainen rikollisuuskin kasautuu alueille, jotka asuntomarkkinoiden ja niitä säätelevän hallinnon ohjauksessa jäävät muista jälkeen. Tällöin voidaan puhua yksinkertaisesti väestöllisestä koostumusvaikutuksesta. Toisaalta tutkijat ja kaupunkisuunnittelijat ovat puhuneet myös aidoista aluevaikutuksista, jotka voivat syntyä väestöllisen koostumuksen, asuinalueiden fyysisen ja sosiaalisen suunnittelun tai näiden molempien yhteisvaikutuksen seurauksena. Tällöin on kysymys siitä, miten paikalliset yhteisölliset tekijät joko ehkäisevät tai edesauttavat rikollisen käyttäytymisen syntymistä. Monissa tällaisissa aluetasoisissa teorioissa korostetaan tavalla tai toisella epävirallisen sosiaalisen kontrollin merkitystä. Esimerkiksi tilankäytön suunnittelussa tulisi huomioida asukkaiden mahdollisuus kokea alueet omikseen ja siten kannustaa heitä valvomaan ja "puolustamaan" alueitaan, kuten Oscar Newman aikoinaan asian ilmaisi. Lehtemme tässä numerossa kuvataan usein esimerkein hankkeita, joissa pyritään myös muilla tavoin hyödyntämään paikallista yhteisöllisyyttä rikollisuuden ehkäisemisessä.

Asuinalueiden hyvä suunnittelu, jossa huomioidaan myös paikallisen yhteisöllisyyden mahdollisuudet, on välttämätöntä paitsi asumisviihtyvyyden turvaamiseksi myös rikollisuuden ennaltaehkäisyn kannalta. Erityisen tärkeää on huolehtia sellaisten alueiden asumisviihtyvyydestä ja yhteisöllisyydestä, jotka jäävät asuntomarkkinoiden kilpailussa muista jälkeen. Samalla on kuitenkin hyvä pitää mielessä, mistä asuinalueiden erilaistumisenakin ilmenevä eriarvoisuus lopulta tulee: politiikasta, hallinnosta ja taloudesta.

 
Julkaistu 8.6.2012