Suve Pääsukene

Katupartio kohtaa nuoria Vantaan Myyrmäessä

Vapaaehtoiset rauhoittavat levottoman alueen viikonloppuiltoja ja auttavat nuoria.

Vantaan Myyrmäessä on viikonloppuisin melko levotonta etenkin asemien tienoilla. Ravintoloiden tienoilla tungeksii väkeä, ja nuoria on muutenkin paljon liikkeellä. Kun nuoria kokoontuu iso joukko – vaikka ihan ilman nahisteluakin – se usein pelottaa etenkin iäkkäämpää väkeä. Lisäksi Myyrmäen alueelle syntyi viime vuosina ongelmallisia 12–15-vuotiaista koostuvia nuorisojengejä, joiden pomoina hääräilivät vain paria vuotta heitä vanhemmat. Martinlaaksossa ilmeni hiljattain myös melko laajaa päihteidenvälitystoimintaa alaikäisille.

Myyrmäen alueen turvallisuustyöryhmässä, joka koostuu kaupungin, järjestöjen ja poliisin edustajista, kiinnitettiin huomiota alueen levottomiin lauantai-iltoihin. Alueella vuoroviikoin partioivat kaupungin erityisnuorisotyöntekijöiden Ankkapartio ja seurakunnan Saapas rauhoittivat perjantai-iltoja, mutta eivät kyenneet lisäämään partiointikertojaan kattamaan myös lauantaita muista illoista puhumattakaan. Lauantai-iltaisin meno oli siis Myyrmäen asemien seuduilla villiä.

Yhteistuumin lähdettiin ideoimaan hanketta, jonka toteuttajaksi valikoituivat Myyrmäki-Seura ja Vantaan Järjestöringin maahanmuuttajatyötä tekevä Maailmanpyörä-hanke.

Syksyllä 2011 käynnistettiin vapaaehtoisten aikuisten rekrytointi ja ensimmäinen koulutuskierros. Siihen saatiin mukaan kahdeksan vapaaehtoista. Kaikki vapaaehtoiseksi haluavat haastateltiin. Haastattelujen tarkoitus oli varmistaa halukkaiden sopivuus tällaisiin tehtäviin ja sulkea pois mahdolliset kodinturvajoukkotyyppistä toimintaa halajavat kiihkomieliset henkilöt. Keväällä 2012 käynnistettiin seuraava koulutuskierros, ja uusi on jälleen luvassa syksyllä.

Partioimaan ei pääse ilman koulutusta

Ajatuksena oli alusta lähtien, että vapaaehtoisia ei päästetä partioimaan, ennen kuin ainakin tärkeimmät osuudet koulutuksesta on käyty lävitse. Koulutusohjelma on noin kymmenen kerran kokonaisuus, jossa paneudutaan nuoren kohtaamiseen, vapaaehtoisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin, katutoiminnan käytäntöihin ja periaatteisiin. Koulutukseen kuuluvat myös vierailut Nuorten turvatalolle sekä kriisikeskukseen, ja lähipoliisi käy kertomassa alueen ajankohtaisista asioista ja päihteistä. Vapaaehtoiset käyvät myös SPR:n ensiapukoulutuksen. Koulutus on järjestetty tiiviissä yhteistyössä Vantaan kaupungin Nuorisopalveluiden kanssa. Lähes kaikki kouluttajat ovat kaupungin erityisnuorisotyöntekijöitä - samoja, jotka partioivat Ankkapartiossa.

28-vuotias Jesse Ryhänen lähti mukaan vapaaehtoiseksi heti toiminnan alusta lähtien. Mikä saa perheellisen miehen käyttämään lauantai-iltojaan partiointiin?

– Haluan auttaa nuoria ja näyttää, että kyllä joku välittää, sanoo Ryhänen. Hänen ja muiden Myrtsin katupartiolaisten kaltaisia tarvittaisiin enemmänkin, jotta partiointitoimintaa voitaisiin laajentaa myös muihin kuin lauantai-iltoihin.

Myrtsin Katupartio liikkuu pääasiassa asemien tienoilla Myyrmäessä, Martinlaaksossa ja Louhelassa. Niinä iltoina, kun vapaaehtoisia on niin monta yhtä aikaa liikkeellä, että saadaan kasaan useampi partio, ehditään liikkua alueella laajemminkin.

Mitään erityisvaatimuksia vapaaehtoisena toimimiseen Myrtsin Katupartioksi ristityssä partiotoiminnassa ei ole. Mukaan tarvitaan normaalilla järjellä varustettuja, tavallisia aikuisia ihmisiä, joilla on kiinnostus nuoria kohtaan ja vilpitön halu auttaa. Mukana on jo nyt erilaisista kieli- ja kulttuuriryhmistä tulevia ihmisiä, ja niin heitä kuin kantasuomalaisiakin tarvitaan lisää. Vantaa on monikulttuurinen kaupunki, ja kun yhdessä eletään, niin yhdessä asiat on syytä myös hoitaa.

Asiat selvitetään juttelemalla

Katupartiotoiminnan käynnistämistä saatiin koordinoimaan Vantaan kaupungin opintovapaalla oleva erityisnuorisotyöntekijä Riikka Hellman. Hänen mukaansa kokemukset toiminnasta ovat olleet positiivisia.

– Aluksi nuoret olivat vähän ihmeissään katupartiosta, että keitä te olette ja mitä täällä teette. Kun partio on tullut tutuksi, on vähitellen tullut sellainen "Moi, kiva nähdä" -ilmapiiri, sanoo Hellman.

– Aika tavallinen tilanne on sellainen, että nuoret pitävät meteliä isolla porukalla, ja sitten mennään sinne, moikataan ja jutellaan. Jos nuoret ovat humalassa, niin meno voi olla välillä villimpää. Sinne ei mennä ottamaan turpiin, vaan selvitetään asiat juttelemalla. Jos nuoret vaikka kiipeilevät päiväkodin katoksilla, niin ei rähistä, vaan sanotaan ystävällisesti, että älkää rikkoko paikkoja.

Monissa tilanteissa keskustelu nuorten kanssa riittää. Joskus voi tulla eteen hankalampiakin tilanteita. Katupartiolaisilla on mukanaan ensiaputarvikkeet sekä selvät ohjeet siitä, milloin on syytä hälyttää ambulanssi tai poliisi. Vapaaehtoiset ovat myös valmistautuneet neuvomaan nuoria tarvittaessa esimerkiksi etsivän nuorisotyön piiriin.

Lisätietoa http://katupartio.nettisivu.org

Kirjoittaja on Vantaan Järjestörinki ry:n toiminnanjohtaja.

 
Julkaistu 8.6.2012