Tarja Koskela-Laine

Eläinsuojelurikosten tuomioita selvitettiin

Tutkin käräjäoikeuksien vuosina 2006–2009 antamia lainvoimaisia eläinsuojelurikostuomioita. Rajasin tutkimukseni tuomioihin, joissa henkilö oli tuomittu ainoastaan yhdestä eläinsuojelurikoksesta. Näin sain tuomiot keskenään vertailukelpoisiksi. Tutkimus koostui 258 henkilön tuomiolauselmista. Lisäksi peilasin eläinsuojelurikostuomioita pahoinpitely- ja rattijuopumusrikoksiin, jotka lainsäätäjä on katsonut yhtä moitittaviksi teoiksi.

Eläinsuojelurikoksissa alueellista vaihtelua

Eläinsuojelurikostuomioiden määrä vaihteli eri käräjäoikeuksissa. Kun Itä-Uudenmaan käräjäoikeus antoi koko tutkimusjaksolla vain yhden lainvoimaisen eläinsuojelurikostuomion, Satakunnan käräjäoikeus antoi niitä 36. Vaasan hovioikeuspiirissä tuomioita annettiin merkitsevästi muita enemmän. Eläinsuojelurikosten määrä oli muuhun rikollisuuteen verrattuna hyvin pieni. Kaikkiaan eläinsuojelurikostuomioita annettiin vuosittain reilut 100 (ml. tutkimuksen ulkopuolelle rajatut). Pahoinpitelyrikostuomioita oli vuositasolla noin 9 000 ja rattijuopumusrikoksia 19 000–23 000.

Tutkimuksen mukaan lemmikkieläimen riski joutua eläinsuojelurikoksen kohteeksi oli hieman suurempi kuin tuotantoeläimen. Sen sijaan luonnonvaraisiin eläimiin kohdistuvia rikoksia oli vähän. Määrä on kuitenkin todennäköisesti suurempi kuin tutkimuksesta voi päätellä.

Eri eläinlajeihin kohdistuvissa rikoksissa oli alueellisia eroja eivätkä niitä selittäneet eläinten eikä väestömäärän jakautuminen. Helsingin hovioikeuspiirissä eläinsuojelurikokset kohdistuivat lähes yksinomaan lemmikkieläimiin ja myös Itä-Suomen ja Turun hovioikeuspiireissä lemmikkieläinten osuus oli suurin. Sen sijaan Vaasan ja Kouvolan hovioikeuspiireissä tuotantoeläimet olivat suurin ryhmä. Rovaniemen hovioikeuspiirissä lemmikki- ja tuotantoeläimiä oli kohteena lähes yhtä paljon.

Eläinsuojelurikoksesta tuomitut

Keskimääräinen eläinsuojelurikokseen syyllistynyt henkilö oli 42-vuotias. Naiset olivat vuosina 2006–2009 epäiltyinä 16–19 prosentissa kaikista rikoksista, mutta eläinsuojelurikoksissa naisten osuus oli noin 30 prosenttia. Miesten tekemät eläinsuojelurikokset kohdistuivat melko tasaisesti lemmikkieläimiin ja tuotantoeläimiin, kun taas naisten eläinsuojelurikokset kohdistuivat suurimmalta osalta lemmikkieläimiin. Koirat olivat suurin eläinryhmä eläinsuojelurikoksen kohteeksi joutuneista eläimistä niin miehillä kuin naisillakin.

Rangaistukset enimmäkseen sakkoja

Eläinsuojelurikoksesta voidaan tuomita sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta (RL 17:14). Päiväsakkojen lukumäärissä oli käräjäoikeuksissa huomattavia eroja. Myös hovioikeuspiireittäin sakoissa oli jonkin verran eroja, mutta ei kuitenkaan voida sanoa, että eri puolilla Suomea annettaisiin huomattavan erilaisia tuomioita.

Eläinsuojelurikoksesta tuomittiin keskimäärin 39 päiväsakkoa. Pahoinpitelyrikoksista sai keskimäärin 41, rattijuopumusrikoksesta 47 ja törkeissä rattijuopumusrikoksissa 64 päiväsakkoa. Enemmän eroavaisuuksia löytyi rangaistuslajivalinnassa. Eläinsuojelurikoksissa oli tutkimuksen mukaan noin 90 prosentissa tapauksista tuomittu sakkorangaistus. Pahoinpitelyrikoksissa sakkorangaistus tuomittiin noin 70 ja törkeissä rattijuopumuksissa vain 17 prosentissa tapauksista.

Naisten ja miesten päiväsakkomäärien tunnusluvut olivat eläinsuojelurikoksissa samalla tasolla, joten sukupuolella ei ollut yhteyttä rangaistuksen ankaruuteen.

Käräjäoikeudet olivat tuominneet eläinsuojelurikoksista vankeutta vain 24 tapauksessa. Vankeusrangaistukset vaihtelivat 25:stä 210 päivään. Kaikki vankeusrangaistukset oli tuomittu ehdollisena. Vankeusrangaistusten osuus eläinsuojelurikoksissa oli niin pieni, ettei niistä voinut vetää luotettavia johtopäätöksiä eikä verrata niitä pahoinpitely- ja rattijuopumusrikosten vankeusrangaistuksiin.

Eläintenpitokielto ja menettämisseuraamus

Eläintenpitokiellon pituudesta ei ollut rikoslaissa tutkimusajankohtana säädetty, vaan se jäi tuomioistuimen harkinnan varaan. Eläintenpitokielto määrättiin vajaassa puolessa tapauksista. Pysyviä kieltoja määrättiin lähes joka viidennessä tapauksessa. Määräaikaisten eläintenpitokieltojen pituuden keskiarvoksi tuli hieman yli 4 vuotta. Noin puolessa kielloista henkilö ei saanut pitää mitään eläimiä. Neljännes määrätyistä eläintenpitokielloista kohdistui tuotantoeläimiin. Koiriin tai kissoihin kohdistuvia eläintenpitokieltoja oli 14 prosenttia ja loput koskivat hevosia tai muita eläimiä. Vain vajaassa 7 prosentissa tuomitulle oli samalla määrätty menettämisseuraamus, joten se oli hyvin harvinainen seuraamus eläinsuojelurikoksissa.

Eläintenpitokiellon pituus ei näyttänyt riippuvan rangaistuksen ankaruudesta ja siten teon vakavuudesta. Tutkimuksessa havaittiin, että ylipäätään eläinsuojelurikoksista tuomittiin huomattavasti lievempiä rangaistuksia kuin verrokkirikoksissa. Onko se viite siitä, että eläinsuojelurikoksia ei pidetä yhtä moitittavina tekoina kuin muita rikoksia?

Artikkeli perustuu Onko eläimellä väliä? Eläinsuojelurikosten empiirinen tutkimus -nimiseen tutkimukseen. Edilex 2012. Kirjoittaja on jatko-opiskelija Itä-Suomen yliopistossa oikeustieteiden laitoksella.

 
Julkaistu 8.6.2012