Sari Timonen

Asumisneuvonnan avulla turvalliseen asumiseen

Vuokrat rästissä tai varoituksia häiriöistä ja häätö uhkaa? Naapuririitoja, kun kulttuurit kohtaavat? Vai onko nuorella vaikeuksia asumisen alkutaipaleella? Esimerkiksi näitä kysymyksiä asumisneuvojat auttavat ratkaisemaan. Asumisneuvojat, asumisohjaajat ja sosiaali-isännöitsijät kohtaavat työssään asumisen ja ihmisen elämän moninaisen kirjon. Asiakkaita on mielenterveys- ja päihdeongelmaisista lapsiperheisiin ja ikäihmisiin.

Asumisneuvojatoiminnan katsotaan alkaneen 1980-luvun loppupuolella ja se jatkaa yhä leviämistään. Samalla asumisneuvojan työnkuva on tarkentunut ja ammatillistunut. Monet kaupungit järjestävät asumisneuvontaa. Myös jotkut kolmannen sektorin yleishyödylliset vuokranantajatahot, kuten Nuorisoasuntoliitto ry, Nuorisosäätiö, S-asunnot ja Y-Säätiö järjestävät asumisneuvontaa. Asumisneuvonta rakentuu aina paikallisiin tarpeisiin ja työn painotukset voivat siten vaihdella.

Asumisneuvonta on kehittynyt tarpeesta löytää keinoja niihin tilanteisiin, joissa asukkaan häätö olisi estettävissä, jos tämä on halukas yhteistyöhön. Asumisneuvonnassa on panostettu yhä enemmän myös ennaltaehkäisyyn: kun tunnistetaan asumisen epäonnistumisen riskejä, niihin voidaan puuttua jo etukäteen. Asumisneuvonta on osoittanut palveluohjauksen tarpeen varsinkin silloin, kun apua on saatavilla, mutta asukkaan taidot tai senhetkiset kyvyt eivät riitä apua etsimään. Asumisneuvonnan avulla voidaan jopa ehkäistä syrjäytymistä.

Asukkailla voivat asiat jäädä hoitamatta monestakin syystä. Esimerkiksi masennus tai hoitamaton mielenterveysongelma näkyvät joskus nopeastikin asumisessa. Myös päihdeongelma aiheuttaa vaikeuksien kasautumista. Asiansa ja itsensä hoitanut vanhus saattaa pikkuhiljaa dementoitua ja se alkaa näkyä myös asumisen ongelmina. Kulttuurien välisten konfliktien ratkaisussa ja uusien yhteisöllisten ja suvaitsevaisten asumisympäristöjen edistämisessä asumisneuvonta on toimiva työmenetelmä.

Parin viime vuoden aikana asumisneuvonnan tarve erityisesti talousvaikeuksien takia on lisääntynyt työssäkäyvillä pienituloisilla asukkailla. Lisäksi ikääntyneiden osuus asumisneuvonnan asiakkaista on selvästi kasvanut. Ilman asumisneuvontaa monet tilanteet pääsevät helposti liian pitkälle ja asioiden hoitamiseen havahdutaan vasta kun asunto on menetetty. Kaikkea ei voi asumisneuvonnalla korjata, mutta moni saa siitä tarvitsemaansa apua juuri oikeaan aikaan.

Yhteistyö eri toimijoiden kesken tärkeää

Asumisneuvojat ovat sijoittuneet useimmiten joko kunnan kiinteistöosakeyhtiön, sosiaalitoimen tai kolmannen sektorin toimijan kuten säätiön tai yhdistyksen alaisuuteen. Toisinaan asumisneuvojat sijoittuvat kaupungin sisällä osittain kiinteistöyhtiön ja osittain sosiaalitoimen tiloihin. Sosiaalityön ja isännöinnin yhteistyö asumisneuvojien kanssa on avain onnistuneeseen asumisneuvonnan järjestämiseen. Asumisneuvoja tarvitsee sosiaalialan osaamista ja moni onkin sosiaalialan ammattilainen. Lisäksi asumisneuvojan pitää tuntea isännöinnin, vuokravalvonnan ja muitakin asuntojen vuokraukseen liittyviä kysymyksiä sekä näihin liittyvää lainsäädäntöä. Asumisneuvojalle ehdottomasti tärkeintä on ihmisten kohtaamisen taito, varsinkin kun nämä kohtaamiset osuvat juuri niihin ihmiselämän haastaviin tilanteisiin.

Asumisneuvoja tarvitsee tiiviin yhteistyöverkoston. Asumisneuvoja koordinoi, arvioi tuen tarpeen ja kutsuu tarvittavan palveluverkoston koolle. Tässä verkostossa on sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia sekä Kelan, velkaneuvonnan, ulosottoviraston, kriminaalihuollon, työvoimaviranomaisen tai maahanmuuttajien kotoutumisasioista vastaavan tahon edustajia - toki myös asukkaan läheiset, jos hän niin haluaa. Yhteistyötä tehdään myös alue- ja yhteisötyön lähialueen toimijoiden kuten talotoimikuntien, lähipoliisin ja nuorisotyön kanssa.

Asumisneuvoja tukee ja selvittelee tilannetta

Asumisneuvojan tapaamiseen ei tarvita lähetettä. Asukas itse tai myös vuokranantaja voi olla yhteydessä asumisneuvojaan. Usein asukkaan asioissa ja aina asukkaan luvalla yhteyttä asumisneuvojaan ottaa esimerkiksi sosiaalityöntekijä tai terveydenhuollon ammattilainen. Asukkaan läheinen tai huolestunut naapuri voi myös kertoa huolensa asukkaasta asumisneuvojalle. Asumisneuvonta etenee yhteistyössä asukkaan kanssa ja asukkaan kanssa yhteiset säännöt sopien.

Vuokrarästitilanteissa yleensä vuokranantaja muistaa asukasta huomautuskirjeellä ja useimmiten vuokra tuleekin maksettua. Jollei maksua kuitenkaan ala kuulua eikä asukas ole ottanut yhteyttä, vuokranantaja ilmoittaa asumisneuvojalle asiasta. Asumisneuvoja yrittää sopia tapaamisen asukkaan kanssa, jotta asia saataisi ratkaistua ilman häätöä. Asumisneuvojan avulla asukkaan tilannetta selvitetään ja ratkaisua etsitään yhdessä. Joskus asiat saadaan järjestettyä parin tapaamisen ja palveluohjuksen aikana, esimerkiksi voidaan tehdä maksusuunnitelma rästien hoitamiseksi. Tarvittaessa asiaa selvitetään tarkemmin sosiaalityöntekijän luona. Kotikäynnit ovat asumisneuvojille tärkeitä: koti kertoo useimmiten ihmisen tilanteesta paljon enemmän kuin keskustelu vaikkapa asumisneuvojan toimistolla. Asumisneuvojat myös seuraavat, kuinka sovitut asiat hoituvat ja asumisneuvoja jatkaa työtään asiakkaan kanssa joskus kuukausia ja jopa vuosia.

Toiminnasta saatu hyviä tuloksia

Asumisneuvonta ei ole lakisääteistä eikä millään tavoin pakollista toimintaa. Sen tuomat hyvät tulokset ja myös taloudelliset säästöt ovat innostaneet niin sosiaalitoimea kuin kiinteistöyhtiöitäkin jatkamaan toimintaa ja vakinaistamaan asumisneuvojia. Asunnottomuuden vähentämisen taloudelliset vaikutukset -raportissa on esitetty Helsingin ja Jyväskylän asumisneuvontamallit (Ympäristöministeriö 7/2011). Asumisneuvojatoiminta on tuottanut säästöjä esimerkiksi asuntojen korjauskustannuksissa ja raivaussiivouksissa. Toiminnan vaikutus häätöjen vähenemiseen on peräti reilu 30 prosenttia Helsingistä saatujen tietojen mukaan.

Yhtenä jatkuvuuden haasteena on ollut rahoituksen turvaaminen. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARAlta on voinut hakea avustusta Lähiöohjelmasta 2008-2011 niissä kaupungeissa, jotka olivat sitoutuneet pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämiseen. Nyt uuden asuntopoliittisen toimenpideohjelman myötä myös muilla kuin asunnottomuusohjelman kaupungeilla on mahdollisuus hakea avustusta asumisneuvojatoiminnan järjestämiseen. ARAn avustus on 20 prosenttia kustannuksista. Myös Raha-automaattiyhdistys on avustanut kolmannen sektorin toimijoita asumisneuvonnan kehittämisessä ja toteuttamisessa erityisryhmille. Asumisneuvontaa on kehitetty myös maahanmuuttajien asumisen onnistumisen tueksi ja ympäristön suvaitsevaisuuden lisäämiseksi. Tästä esimerkkinä on Suomen Pakolaisavun Kotilo-projekti, joka on tuottanut sekä materiaalia että toimintamalleja kulttuurien väliseen kohtaamiseen asumisessa.

Parhaimmillaan asumisneuvonta näkyy häätöjen vähenemisenä ja lisää kaikkien asumisviihtyvyyttä sekä vähentää kiinteistöyhtiöiden ja samalla muiden asukkaiden ylimääräisiä kustannuksia. Asumisneuvonnalla on kokemusten mukaan taipumus lisätä yhteisöllisyyttä ja yhteisvastuuta, mikä lisää tunnetta turvallisesta asuinympäristöstä. Lisäksi asumisneuvojan tekemä verkostotyö helpottaa kaikkien osapuolten työtaakkaa ja vähentää päällekkäistä työtä. Suurin apu siitä on kuitenkin aina asukkaalle itselleen.

Asumisneuvonnasta löytyy lisää tietoa www.ara.fi: Asumisneuvonnan käsikirja ja Lähiöohjelman raportit asumisneuvontahankkeista.

Nuorten asumisneuvonnasta kerrotaan osoitteessa www.nal.fi sekä www.nuorisosaatio.fi.

Kulttuurien kohtaamisesta lisätietoa http://pakolaisapu.fi/kotimaan-tyo/kotilo.html.

Kirjoittaja on suunnittelija ympäristöministeriössä ja vastaa Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman toteutuksesta.

 
Julkaistu 8.6.2012