Haaste 2/2012

Teemana yhdyskuntasuunnittelu ja asuminen

Pääkirjoitus

Artikkelit

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana kaupunkisosiologian professori Matti Kortteinen Helsingin yliopistosta. Kaupunkilaisten turvattomuuskokemukset ovat 1990-luvulta alkaen nousseet uudella tavalla huolenaiheeksi. Kortteinen näkee turvattomuuden liittyvän erilaisten yhteiskunnallisten, taloudellisten ja etnisten erojen kasvuun eikä suinkaan rikostilanteeseen. Hänen mielestään muuttunut tilanne pitää tunnustaa, jotta ratkaisuja voidaan hakea politiikan ja yhdyskuntasuunnittelun keinoin.

Kirjoituksessa tarkastellaan Lahden Liipolan lähiön asukkaiden turvallisuuskokemusten muuttumista kymmenen vuoden aikana.

Mitä turvallisuus rakennetussa ympäristössä tarkoittaa ja mihin suunnittelulla voidaan vaikuttaa? Miten hyvää suunnittelua voidaan yhteistyöllä edistää? Näihin kysymyksiin vastaa uusi turvallinenkaupunki.fi -verkkosivusto.

Nuorten hengailua kauppakeskuksissa on pyritty rajoittamaan muuttamalla suosittuja hengailupaikkoja vähemmän houkutteleviksi. Samalla näistä tiloista on tullut entistä tiukemmin säädeltyjä. Voidaan kysyä, kenellä on oikeus käyttää julkisia ja puolijulkisia kaupunkitiloja. Hengailullaan nuoret ottavat kaupunkitilaa haltuunsa. Mikäli tämä sallitaan, tila voi säilyä moniarvoisena ja erilaisia käyttötapoja sallivana.

Vapaaehtoiset rauhoittavat levottoman alueen viikonloppuiltoja ja auttavat nuoria.

Espoossa järjestettiin syksyllä 2010 kymmenkunta turvallisuuskävelyä ja toiminta jatkuu edelleen. Kävelyjen avulla voidaan lisätä keskustelua, tiivistää yhteistyötä sekä selvittää osallistujien kokemuksia alueen turvallisuustilanteesta. Olennaista on paikallisuus ja asukkaiden vaikutusmahdollisuudet. Toimintaa on kuitenkin tarpeen vielä kehittää.

Jos ihmiset toimivat yhdessä viihtyvyyden eteen ja välittävät lähiympäristöstään ja naapureistaan, asuinalueella ei tarvitse edes ajatella rikoksentorjuntaa tai jopa linnoittautumista. Maalaiskylässä yhteisöllisyys löytyy ehkä helpommin, muttei sen luominen kaupungissakaan mahdotonta ole. Artikkelissa vertaillaan asukasosallistumista kolmessa eri paikassa ja annetaan asukasliikkeille käytännönläheisiä vinkkejä.

Suomen Setlementtiliiton Uusi paikallisuus -hanke haluaa palauttaa osittain jo kadonnutta paikallisuuden merkitystä.

Vuokrat rästissä tai varoituksia häiriöistä ja häätö uhkaa? Naapuririitoja, kun kulttuurit kohtaavat? Vai onko nuorella vaikeuksia asumisen alkutaipaleella? Esimerkiksi näitä kysymyksiä asumisneuvojat auttavat ratkaisemaan. Asumisneuvojat, asumisohjaajat ja sosiaali-isännöitsijät kohtaavat työssään asumisen ja ihmisen elämän moninaisen kirjon. Asiakkaita on mielenterveys- ja päihdeongelmaisista lapsiperheisiin ja ikäihmisiin.

"Ei meidän pihallemme" -ilmiö (nimby, not in my backyard) on tuttu kaikille rikostaustaisten kanssa työskenteleville. Vankilasta vapautuneelle suodaan oma asunto ja mahdollisuus uuteen elämään, mutta omaksi naapuriksi linnakundia ei haluta. Muun muassa Helsingin Diakonissalaitoksella on nykyisin työntekijöitä, jotka keskittyvät pelkästään naapuruston pitämiseen tyytyväisenä.

Tuomiot ja rangaistukset herättävät keskustelua kansalaisten keskuudessa. Sosiaalisessa mediassa suomalaiset keskustelevat etenkin sakkorangaistuksista hyvin negatiiviseen sävyyn. Yhdyskuntaseuraamuksista puolestaan ei juuri sosiaalisessa mediassa keskustella. Erityisesti niistä olisikin tuotettava enemmän tietoa kansalaisille.

Kriminologia-palstalla käsitellään vankien vaarallisuusarvioita.

Rikottujen ikkunoiden teoriaa on sovellettu monissa rikoksentorjuntahankkeissa. Niiden arvioinnit ovat osittain ristiriitaisia. Vaikutusarvioinnit ovat yleisesti hankalia tehdä, ja tässä pulmia lisää se, että jokainen teoriaa hyödyntävä hanke on tehnyt siitä oman tulkintansa. Kokonaisuutena lähestymistapa näyttää kuitenkin auttavan vähentämään rikollisuutta ja parantamaan turvallisuuden tunnetta. Sen soveltamistapoihin ja rajoihin täytyy kuitenkin kiinnittää huomiota.

 
Julkaistu 8.6.2012