Robin Lardot & Tommi Reen

Uudistus poliisin näkökulmasta

Esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilakien uudistus koskettaa poliisitoiminnan kaikkia osa-alueita, erityisesti rikostorjuntaa.

Toinen tämän artikkelin kirjoittajista toimi poliisin edustajana esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilain uudistusta valmistelleessa toimikunnassa. Työ oli mielenkiintoista, ja sen aikana käytiin hyvää sekä rakentavaa keskustelua. Kaiken kaikkiaan urakka oli kuitenkin haastava, eikä toimikunta päässyt kaikissa kysymyksissä yksimielisyyteen. Poliisi jättikin mietinnöstä sisällöltään varsin laajan eriävän mielipiteen. Valtaosa siinä esiin nostetuista asioista korjautui lakien jatkovalmistelussa.

On erittäin hyvä, että uudet lait ehdittiin hyväksyä eduskunnassa. Tämänhetkisen tiedon mukaan lakien on määrä tulla voimaan 1.1.2014 alkaen. Voimaantuloajankohdan taustalla on mittava poliisiasiain tietojärjestelmän kokonaisuudistus eli niin kutsuttu Vitja-hanke. Jos uudet lait tulisivat voimaan nopeammassa aikataulussa, se edellyttäisi poliisin nykyiseen tietojärjestelmään työmäärältään mittavia ja kustannuksiltaan huomattavia muutostöitä, jotka uudistuksen myötä jäisivät tarpeettomiksi. Näin ollen oli tarkoituksenmukainen ratkaisu siirtää lakien voimaantulo tietojärjestelmän kokonaisuudistuksen valmistumisajankohtaan.

Lakiuudistus koskettaa kaikkia poliisitoiminnan osa-alueita, erityisesti rikostorjuntaa, mutta myös valvonta- ja hälytystoiminta- sekä lupahallintosektoria. Lakien viivästetty voimaantulo on hyvä asia myös koulutusnäkökulmasta, sillä yli kymmenen tuhannen poliisihallinnon työntekijän kouluttaminen on varsin mittava tehtävä.

Lakien systematiikka selkeytyy uudistuksen myötä jonkin verran, vaikka jatkossakin esimerkiksi rikoksen paljastamiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi tehtävät toimenpiteet on säännelty eri laissa kuin rikoksen selvittämiseksi tapahtuvat toimet. Toisaalta voidaan pohtia, onko näin laaja ja kattava toiminnan sääntely edes mahdollista kirjoittaa kovin yksiselitteiseen muotoon.

Muutokset vaikuttavat työmäärään

Lakimuutosten myötä poliisille ei ole tulossa merkittävästi uusia toimivaltuuksia. Eräs tervetullut uudistus on kuitenkin mahdollisuus peitetoimintaan verkkoympäristössä. Nykytilanne ei tältä osin ole tyydyttävä, sillä poliisin on esiinnyttävä verkkokeskusteluissa omalla nimellään, vaikka kansalaiset toimivat verkossa usein nimimerkin takana. Nyt poliisi pääsee samalle viivalle kansalaisten kanssa voidessaan osallistua verkkokeskusteluihin myös nimimerkkiä käyttäen.

Muotosäännösten määrä ja sitä kautta poliisin työn määrä tutkinnassa lisääntyy uudistuksen myötä. Vaikka rikostorjunnan tulokset eivät ole kansainvälisesti täysin vertailukelpoisia, tilanne on toistaiseksi osoittautunut Suomessa huomattavasti keskimääräistä paremmaksi. Joka toinen rikos pystytään selvittämään, vaikka poliisin resurssit Suomessa ovat eurooppalaisittain verrattuna kaikista niukimmat. Eurooppalaisen keskiarvon mukaan 350 kansalaista kohden on yksi poliisi, kun taas Suomessa vastaava luku on noin 650 kansalaista yhtä poliisimiestä kohden. Huomionarvoista on, että elleivät poliisin resurssit tulevaisuudessa parane, rikosten tutkinta-ajat pitenevät ja tulokset heikentyvät uusien muotosäännösten aiheuttaman ylimääräisen työn vuoksi.

Poliisin ja syyttäjän yhteistyön toimittava

Uudessa esitutkintalaissa painotetaan poliisin ja syyttäjän välistä yhteistyötä. Tämä vastaa hyvin sitä kehitystyötä, mitä poliisi ja syyttäjälaitos ovat tehneet jo usean vuoden ajan. Erityisesti laajoissa ja vaikeissa rikostapauksissa on hyvä asia, että syyttäjä on mukana suunnittelemassa tutkintaa, ottamassa kantaa ns. kovien pakkokeinojen käyttöön sekä valmistelemassa loppulausuntomenettelyä. Näin menetellen voidaan varmistaa, että esitutkinnassa huomio kiinnittyy syyttäjän haluamiin seikkoihin ja toisaalta vältetään ylimääräistä työtä. Edelleen yhteistyötä haittaavana yksittäisenä tekijänä voidaan mainita eduskunnan päätös olla hyväksymättä syyttäjille ehdotettua vastaavanlaista vaitiolo-oikeutta kuin poliisilla tällä hetkellä on. Tämä tulee todennäköisesti vaikuttamaan poliisin ja syyttäjän väliseen tiedonvaihtoon erityisesti vakavissa jutuissa siten, ettei syyttäjä halua kaikkia tietoja tai vastaavasti poliisi ei tietolähteiden turvallisuuden vaarantumisen vuoksi voi niitä kertoa.

Uudistuksessa säilytettiin nykyinen esitutkintajärjestelmä, jossa poliisi johtaa esitutkintaa. Tulosten valossa tämä onkin osoittautunut toimivaksi ja tehokkaaksi ratkaisuksi. Järjestelmä on selkeä mm. sen vuoksi, että tutkintaa johtavalla poliisilla on samalla mahdollisuus vaikuttaa käytössä oleviin resursseihin esimerkiksi ylitöiden ym. ylimääräisten kustannusten osalta. Selkeä vastuunjako mahdollistaa myös syyttäjän objektiivisen syyteharkinnan. Suomen esitutkintajärjestelmä onkin tulosten valossa osoittautunut kansainvälisesti vertailtuna yhdeksi tehokkaimmista.

Jatkossa tulee huolehtia siitä, että poliisin ja syyttäjän välinen yhteistyö toimii sujuvasti erityisesti laajoissa ja vaikeissa jutuissa. Siihen nähden on hieman ristiriitaista, että uuden esitutkintalain mukaan tutkinnanjohtajan on ilmoitusmenettelyn piiriin kuuluvissa asioissa rutiininomaisesti kuultava syyttäjää ennen esitutkinnan päättämistä niissäkin tapauksissa, joissa ei epäillä rikosta. Käytännössä poliisi ei siis voi päättää yksinkertaisiakaan asioita kuulematta ensin syyttäjän kantaa.

Keskusteltavaa vielä on

Suurempi huoli lakiuudistuksen vaikutuksesta poliisityöhön liittyy järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan. Esimerkiksi uudessa poliisi- sekä pakkokeinolaissa edellytykset tiedonhankintakeinojen käyttämiseksi ovat kautta linjan tiukentuneet nykyiseen verrattuna. Myös tuomioistuimet kytketään nykyistä tiiviimmin mukaan pakkokeinopäätöksiin, mikä sinänsä on hyvä asia. Käytännössä on kuitenkin nähtävissä pyrkimys kaventaa lain soveltamisalaa nykyisestä, mikä vaikeuttaa erityisesti vakavimman rikollisuuden paljastamista.

Keskustelua aiheuttanee myös ylimääräisen tiedon käyttöä koskeva sääntely. Hallituksen esityksistä poiketen ylimääräisen tiedon käyttöedellytyksiä tiukennettiin merkittävästi eduskunnassa. Hallituksen esityksissä ehdotettiin pääsäännöksi, että ylimääräistä tietoa voitaisiin käyttää rikoksen selvittämisessä, jos tieto koskee sellaista rikosta, jonka estämisessä tai selvittämisessä olisi saatu käyttää kyseistä pakko- tai tiedonhankintakeinoa tai sellaisen rikoksen selvittämisessä, josta säädetty ankarin rangaistus on kaksi vuotta vankeutta taikka varkaus- ja kätkemisrikoksen selvittämisessä. Eduskunnassa tätä pääsääntöä muutettiin siten, ettei ylimääräistä tietoa saa käyttää lievempien rikosten selvittämisessä lainkaan. Lisäksi ylimääräisen tiedon käyttämisestä päättää aina tuomioistuin, kun kyseinen tieto on saatu pakko- tai tiedonhankintakeinolla, jonka käyttämisestä päättää tuomioistuin.

Poliisin voi olla melko vaikea selittää esimerkiksi varkausrikoksen uhrille, ettei vakavan rikoksen puhelinkuuntelussa saatua tietoa rikoksen tekijästä voida käyttää näyttönä oikeudessa. Rajaus ylimääräisen tiedon käytöstä ulkopuolisen henkilön osalta olisi vielä jotenkin hyväksyttävissä, mutta on vaikea käsittää, miksei kuuntelussa saatua tietoa lievemmästä rikoksesta voida hyödyntää kohdehenkilön kertoessa omista tekemisistään.

Muutamista epäkohdista huolimatta kyseessä on poliisin näkökulmasta hyvä ja tervetullut uudistus, ja on toivottavaa, että näillä säännöksillä voidaan toimia pitkään. Poliisityön oikeusturvan toteutumisen kannalta on myönteistä, että viranomaisten toimivaltuuksista säännellään jatkossa entistä täsmällisemmin ja kattavammin. Rikostorjunnan vaikuttavuuden kannalta tulisi jatkossa kuitenkin harkita, pitäisikö järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjuntaa varten säätää oma erityislakinsa. Kyseisen lain soveltamisala voisi olla hyvinkin suppea, mutta toisaalta sen puitteissa voitaisiin poiketa esimerkiksi ilmoittamis- ja ylimääräisen tiedon käyttöä koskevista säännöksistä. Myös lainvalvontaviranomaisten oikeus antaa tietoja hallinto- ja lupaviranomaisille voisi tällöin olla normaalia laajempi, jotta puuttuminen järjestäytyneen rikollisuuden toimintaedellytyksiin voitaisiin huomioida kaikessa viranomaistoiminnassa. Luonnollisesti tämänkaltaiseen erityislakiin olisi luotava omat menetelmät rikoksesta epäiltyjen oikeusturvan varmistamiseksi.

Lardot on poliisijohtaja ja Reen poliisitarkastaja Poliisihallituksen rikostorjuntayksikössä.

 
Julkaistu 6.6.2011