Ville Hinkkanen

Sakkovangit vähenivät, rikokset pysyivät ennallaan

Sakon muuntorangaistusjärjestelmää uudistettiin vuosina 2007 ja 2008. Kohtuullisella varmuudella voidaan arvioida, että uudistuksilla ei ole ollut välittömiä vaikutuksia sakkorikosten tekemiseen. Kauppa ilmoittaa rikoksista herkemmin poliisille, mikä nostaa rikostilastoja.

Sakon muuntorangaistusjärjestelmää uudistettiin vuosina 2007 ja 2008. Poliisin varattomille henkilöille kirjoittamia rangaistusmääräyssakkoja ei enää voida muuntaa vankeudeksi.

Hyväksyessään jälkimmäisen uudistuksen eduskunta edellytti, että oikeusministeriö seuraa ja arvioi muuntokiellon vaikutuksia. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos toteutti uudistusta koskevan vaikuttavuusarvioinnin, jonka tulokset julkaistiin joulukuussa 2010. Selvityksessä tuli tarkastella erityisesti vaikutuksia kaupan alan yrityksiin.

Uudistusta arvosteltiin ankarasti etukäteen, eikä kritiikki ole laantunut. Esimerkiksi Kaupan liitto on ilmoittanut, että myymälävarkauksien kustannukset kasvoivat vuodesta 2007 vuoteen 2010 noin 30 miljoonalla eurolla ja vaatinut muuntorangaistuksen palauttamista (tiedote 10.3.2011). Oikeusministeriö on puolestaan julkisuudessa puolustanut uudistuksia.

Mitä rikollisuudelle sitten tapahtui? On erotettava kaksi ilmiötä. Lyhyellä aikavälillä rikollisuus ei muuttunut. Uudistus ei lisännyt varattomien tekemiä näpistyksiä eikä muitakaan sakkorikoksia. Toisaalta viimeisen 30 vuoden aikana myymälävarkauksia on ilmoitettu poliisille jatkuvasti enemmän. Tähän kehitykseen uudistus ei taas ole voinut vaikuttaa.

Ei välittömiä vaikutuksia rikollisuuteen

Poliisin tietoon tullutta, tilastoitua rikollisuutta ei yleensä voida pitää luotettavana rikollisuusmuutosten kuvaajana. Tilastoituun rikollisuuteen vaikuttavat merkittävästi ilmoitusalttius ja sen muutokset. Toisin sanoen: kuinka suuri osa rikoksista ilmoitetaan poliisille?

Esimerkiksi tilastot myymäläanastuksista eivät kerro ainoastaan varkaiden käyttäytymisestä, vaan myös kauppojen ilmoituskäytännöistä. Vain joitakin prosentteja myymälävarkauksista tulee viranomaisten tietoon. Jos entistä suurempi osa anastuksista ilmoitetaan poliisille, kasvaa tilastoitu rikollisuus vastaavasti. Ilmoitusten harventaminen puolestaan laskee tilastoja. Koska ilmitulevien rikosten osuus on pieni, voivat ilmoitusalttiuden muutokset vaikuttaa tilastoihin hyvinkin voimakkaasti. Pelkistä rikostilastoista ei siten yleensä voida tehdä päätelmiä myymäläanastusten kehityksestä.

Lainuudistus oli kuitenkin luonteeltaan ns. luonnollinen koe: sen mahdolliset vaikutukset kohdistuivat ainoastaan varattomiin henkilöihin. Ei-varattomien henkilöiden rangaistuskäytäntö säilyi entisellään. Jos henkilöllä on ulosmittauskelpoisia tuloja tai varallisuutta, ulosotto perii hänen sakkonsa entiseen tapaan.

Tämän vuoksi tutkimuksessa voitiin ottaa huomioon kauppojen ilmoituskäytäntöjen mahdolliset muutokset. Vaikka ilmoitusalttius olisi muuttunut, voidaan olettaa, että mahdolliset muutokset eivät ole kohdistuneet varattomiin ja ei-varattomiin eri tavoin.

Tutkimuksessa tarkasteltiin erikseen varattomien ja ei-varattomien syyksi luettuja näpistyksiä ja muita sakkorikoksia välittömästi ennen ja jälkeen uudistusten voimaantulon. Käytetyssä menetelmässä on keskeisessä asemassa varattomien ja ei-varattomien ryhmissä tapahtuneiden muutosten ero. Jos varattomien tekemät rikokset yleistyvät, mutta myös ei-varattomien rikokset yleistyvät vastaavasti, ei muutoksen voida katsoa johtuvan uudistuksesta vaan jostakin kummallekin ryhmälle yhteisestä taustatekijästä. Mikäli varattomien rikokset yleistyvät ei-varattomia enemmän, päätellään eron aiheutuneen uudistuksesta.

Mikä oli tulos? Vastoin odotuksia rikokset eivät lisääntyneet vaan vähenivät hiukan kummassakin ryhmässä (ks. taulukko 1). Näpistysten lisäksi myös muiden sakkorikosten kustannukset laskivat. Muutokset eivät kuitenkaan ole tilastollisesti merkitseviä.

Taulukko 1. Syyksi luettuja näpistysrikoksia 100 000 henkilöä kohti.

Ennen uudistuksia Uudistusten jälkeen Muutos
Ei-varattomat 106 94 -12 (-11%)
Varattomat 2 660 2 446 -214 (-8%)

Jos uudistuksella olisi ollut välittömiä vaikutuksia rikoskäyttäytymiseen, olisi sakkorikosten tullut lisääntyä erityisesti varattomien ryhmässä, heihinhän uudistus kohdistui.

Tilastoidut myymälävarkaudet ovat nelinkertaistuneet

Miksi julkisuudessa tästä huolimatta keskustellaan varkauksien yleistymisestä? Vaikka uudistus ei välittömästi lisännyt rikoksia, ovat tilastoidut myymälävarkaudet jo pitkään olleet kasvussa uudistuksesta riippumatta.

Poliisin tietoon tulleet varkausrikokset ovat vähentyneet voimakkaasti 1990-luvun puolivälistä lähtien. Vuonna 1993 poliisi tilastoi 200 389 varkausrikosta, viime vuonna niitä tuli poliisin tietoon enää 148 320. Tilastoitujen myymäläanastusten trendi on kuitenkin ollut päinvastainen. Poliisille ilmoitetut myymälävarkaudet ovat vuodesta 1980 lähes nelinkertaistuneet. Voimakkainta kasvu on ollut 1990-luvun alun laman ja 2000-luvun taantuman aikaan (ks. kuvio 1).

Kuvio 1. Tilastoidut varkausrikokset ovat vähentyneet lukuun ottamatta myymäläanastuksia. Poliisin tietoon tulleet varkausrikokset kohteen ja tekotavan mukaan 1980–2010 (näpistys, varkaus ja törkeä varkaus, lähde: Tilastokeskus).

Onko myymäläanastusten nousu todellinen eli onko myös kokonaisrikollisuus kasvanut? Pitkällä aikavälillä mahdollisesti kyllä. Esimerkiksi itsepalvelumyymälöiden yleistyminen on voinut lisätä rikoksia. Myös se, että tilastoitu rikollisuus on kasvanut taantumien aikaan nopeammin, viittaa siihen, että tilastot saattavat olla yhteydessä rikoksentekijöiden todelliseen käyttäytymiseen. Kokonaisrikollisuudesta ei kuitenkaan ole käytettävissä kattavia pitkän aikavälin tietoja. Nuorten tekemät myymälävarkaudet ovat kyselytutkimusten mukaan vähentyneet 1990-luvun puolivälistä lähtien. Kokonaiskehitystä voidaan arvioida kaupan hävikkitilastojen avulla, mutta niitä on kerätty systemaattisesti vasta 2000-luvulla.

Myymäläanastusten mahdollinen kasvu ei ole jatkunut enää viime vuosina. Toisin kuin tilastoidut rikokset, vähittäiskaupan tilastoima kokonaishävikki on 2000-luvulla ollut laskussa. Hävikin osuus liikevaihdosta on laskenut voimakkaasti (kuvio 2), kuluttajahintaindeksillä deflatoitu euromääräinen hävikki on pysytellyt vuosina 2007–2010 ennallaan ja myymäläanastusten osuus kokonaishävikistä on pienentynyt.

Kuvio 2. Vähittäiskaupan kokonaishävikki osuutena myynnistä 2003–2010. (Lähde: European/Global Retail Theft Barometer).

Toisin sanoen myös kaupan omat tilastot tukevat tutkimustulosta: myymäläanastukset eivät ole lisääntyneet uudistusten tultua voimaan.

Vertaamalla hävikkitietoja tilastoituihin rikoksiin selviää, että viime vuosien kasvu rikostilastoissa johtuu ilmoitusalttiuden kasvusta. Kauppa siis ilmoittaa myymäläanastuksista poliisille aikaisempaa herkemmin. Erityisesti ovat lisääntyneet ilmoitukset tapauksista, joissa tekijää ei ole saatu kiinni.

Pitkän aikavälin vaikutuksista ei tietoa

Mitä tuloksista voidaan päätellä? Kohtuullisella varmuudella voidaan arvioida, että uudistuksilla ei ole ollut välittömiä vaikutuksia sakkorikosten tekemiseen. Pitkän aikavälin vaikutuksista ei kuitenkaan ole tietoa. Toisaalta tiedetään, että sakkovankien väheneminen säästää vankeinhoidon kustannuksia vuosittain noin kahdeksan miljoonaa euroa – edellyttäen että resursseja leikataan vankimäärää vastaavasti. Kun otetaan lisäksi huomioon, että osa aikaisemmin rangaistusmääräysmenettelyssä käsitellyistä rikoksista on siirtynyt käräjäoikeuksiin, voidaan uudistuksen laskea vähentäneen sakkorikosten yhteiskunnallisia kustannuksia veronmaksajille noin 7 miljoonalla eurolla. Laskelmassa ovat tällöin mukana myös vaikutukset kaupan alalle.

Toisaalta voidaan todeta, että tilastoidut myymäläanastukset ovat kasvaneet uudistuksesta riippumatta. Kauppa ilmoittaa rikoksista herkemmin poliisille, mikä nostaa rikostilastoja. Muutoksen taustalla lienee esimerkiksi turvallisuusjohtamisen ammattimaistuminen, eikä kehitystä suinkaan tule pitää haitallisena. Ilmoitusalttiuden kasvu edistää rikosvastuun toteutumista, lisää varkaiden kiinnijäämisriskiä ja parantaa seuraamusjärjestelmän uskottavuutta. Sakkouudistusten ansioksi (tai vahingoksi) tätä ei kuitenkaan voi lukea.

Hinkkanen, Ville (2010) Sakon muuntorangaistuksen vähentämisen vaikutukset. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen verkkokatsauksia 16/2010.

Kirjoittaja on tutkija Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa.

 
Julkaistu 6.6.2011