Jukka-Pekka Takala

Rikosuhrikokemukset kasautuvat

Rikoksentorjunta-palstalla pohditaan uusiutuvan uhriksi joutumisen ehkäisyn mahdollisuuksia. Jos uudelleen rikoksen uhriksi joutuminen onnistuttaisiin estämään, rikokset vähenisivät olennaisesti. Koeteltuja menetelmiä tähän on vielä vähän, mutta joitakin hyviä hankkeita löytyy.

Euroopan unioni on kehittämässä rikoksen uhrien asemaa ja kohtelua koskevaa lainsäädäntöä. Uhrin aseman parantaminen liittyy kiinteästi rikoksentorjunnan tavoitteisiin ainakin kahdella tavalla. Ensiksi rikoksentorjunnan tavoite on yhtä hyvin (tai pikemminkin) rikosten aiheuttamien haittojen vähentäminen kuin rikosten lukumäärän pienentäminen. Siksi sellainen uhria tukeva toiminta, joka estää tai lieventää rikoksen jälkeen esiintyviä haittoja, esimerkiksi rikosprosessin tuomia, edistää myös rikoksentorjuntaa. Toiseksi se, että joku on kerran joutunut rikoksen uhriksi, on yksi parhaita ennusteita siitä, että hänellä on muita korkeampi riski joutua rikoksen uhriksi myös tulevaisuudessa. Jos tilanteeseen pystyttäisiin puuttumaan siten, että uuden rikoksen uhriksi joutumisen riski alenisi olennaisesti – vaikkapa sille tasolle, jossa se on keskiväestössä – rikokset vähenisivät radikaalisti.

Miksi on suuri riski joutua toistuvasti rikoksen uhriksi?

Yksi mahdollisuus on se, että ensimmäinen rikosuhrikokemus jollakin tapaa kausaalisesti lisää seuraavien rikosten todennäköisyyttä. Toinen mahdollisuus on se, että uhriksi joutuviin liittyy keskimäärin enemmän sellaisia ominaisuuksia tai tekijöitä, jotka lisäävät rikoksen riskiä. Toisin sanoen rikos ei niinkään nostaisi seuraavien rikosten riskiä kuin olisi merkki siitä, että kohteessa, uhrissa tai hänen tilanteessaan on piirteitä, joka tätä riskiä lisäävät.

Potentiaalisten kohteiden piirteet vaikuttavat siihen, miten houkuttelevia ja helppoja rikosten kohteita ne ovat. Varkaat suosivat kevyitä, kalliita, helposti myytäviä, näkyvillä olevia, suojaamattomia ja valvomattomia esineitä. Ne, jotka säilyttävät arvoesineitään ja papereitaan huolimattomasti, joutuvat muita herkemmin omaisuusrikosten uhreiksi, myös toistuvasti. Ihmisten elinympäristö ja elämäntavat vaikuttavat myös heihin kohdistuvien rikosten todennäköisyyteen. Nuoret, humalahakuisesti juovat työttömät miehet, jotka asuvat ja liikkuvat korkean rikollisuuden ympäristöissä joutuvat muita useammin toistuvan väkivallan uhreiksi.

Useimmiten eri taustatekijät varmaan kietoutuvat toisiinsa. Rikoksenteossa hyödynnetään kohteen tai henkilöuhrin haavoittuvaa tai otollista piirrettä, ja yksi rikos avaa mahdollisuuksia uusiin. Rikos on voinut paljastaa tekijälle sopivan kohteen, josta saatua tietoa hän itse käyttää myöhempiin rikoksiin tai josta hän kertoo toisille. Murtovaras voi palata samaan kohteeseen hakeakseen lisää saalista, jonka havaitsi ensimmäisellä kerralla, tai asunto tai varasto on murron jäljiltä jäänyt heikommin suojatuksi. Rikos voi käynnistää tekijän ja uhrin välillä kierteen, jossa kumpikin vuorollaan yrittää maksaa toiselle samalla mitalla.

Useissa rikostyypeissä toistuvat uhrikokemukset yleisiä

Samaan kohteeseen tai samaan uhriin kohdistuneiden toistuvien rikosten osuus on rikoslajista, tietolähteestä ja laskentatavasta riippuen useissa rikostyypeissä kolmanneksesta jopa 90 prosenttiin vuoden aikana tapahtuneista rikoksista.

Ruotsin BRÅn tutkimus selvitti poliisin tietoon tulleiden rikosten perusteella sitä, miten riski joutua tietyn rikoksen uhriksi liittyi aikaisempiin uhrikokemuksiin. Esimerkiksi kaikkien naisten kohdalla riski joutua tutun henkilön väkivallan tai sillä uhkaamisen uhriksi vuoden aikana oli puoli prosenttia, mutta jos poliisin tietoon oli vuoden sisällä tullut jo yksi tällainen tapaus, kasvoi riski 25 prosenttiin eli 50-kertaiseksi.

Eikä perheväkivalta ole ainoa rikostyyppi, jonka kohdalla toistuva uhriksi joutuminen on yleistä. Graham Farrellin mukaan tutkimuksissa on todettu, että lukuisissa rikoslajeissa merkittävä osa rikoksista on uusiutuneita. Henkilöön kohdistuvista rikoksista tällaisiksi on havaittu pahoinpitely, törkeä pahoinpitely, perheväkivalta, ikääntyneiden kaltoinkohtelu, liikeryöstöt, seksuaalinen väkivalta ja ahdistelu, vainoaminen, lasten pahoinpitely ja kaltoinkohtelu, katuryöstöt, ryöstöt pankkiautomaateilla ja väkivallalla uhkaaminen. Omaisuusrikoksista listaan kuuluvat liikemurrot, tietomurrot, tietokonevarkaudet, luottokorttipetokset, vahingonteko, töhriminen ja ilkivalta, kavallukset ja muut talousrikokset, kouluihin kohdistuvat omaisuusrikokset, asuntomurrot, myymälävarkaudet, kulkuvälineiden anastukset ja varkaudet niistä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tuoreen tutkimuksen mukaan 21 prosenttia kaupan toimipaikoista oli joutunut vuoden aikana yli 20 rikoksen kohteeksi.

Kansainvälisen rikosuhritutkimuksen eri vuosien aineistoista on laskettu, että monissa rikostyypeissä kolmanneksesta yli puoleen rikoksista oli vuoden sisällä uusiutuneita tapahtumia. Suurin toistuneiden uhriksi joutumisten osuus oli naisiin kohdistuneessa seksuaalisessa häirinnässä ja ahdistelussa: noin 45 prosenttia. Väkivallasta ja sillä uhkaamisesta 35–41 prosenttia oli uusiutuneita tapauksia ja ryöstöistä 28–57 prosenttia. Suomen luvut eivät näissä rikoksissa juuri eronneet kyselyyn osallistuneiden maiden keskiarvosta. (Kiinnostava poikkeus toistuva autoon vahingoittaminen, joka Suomessa oli suhteellisesti puolet harvinaisempaa (12 %) kuin keskimäärin (23 %).)

Suomen kansallisen uhritutkimuksen perusteella uusiutuva uhriksi joutuminen on vielä edellä mainittua yleisempää. Väkivaltaa tai sillä uhkaamista kokeneista noin puolet on kokenut vuoden aikana vähintään kaksi väkivaltatilannetta. Noin 40 prosenttia on kokenut 2–9 väkivaltatilannetta ja kymmenesosa (1 % väestöstä) vähintään kymmenen väkivaltatapahtumaa. Tämä vähintään kymmenen kokemuksen ryhmä koki noin kaksi kolmasosaa kaikista väkivaltatapahtumista. Siis vähintään lähes 90 prosenttia ja todennäköisesti useampikin väkivaltakokemuksista oli toistuneita tapahtumia. Kansainvälistä uhritutkimusta korkeammat toistumisluvut eivät tässä heijasta eroa Suomen ja muiden maiden välillä, koska kyselyjen ero koskee myös Suomea. Erojen takana ovat kyselyjen metodiset erot siinä, miten väkivallasta ja sen toistumisesta kysytään.

Toistuvasti uhriksi joutumisen ehkäisyn mahdollisuudet

Laskipa toistumislukuja miten tahansa, on selvää, että toistuva uhriksi joutuminen on yleistä ja monissa tapauksissa tyypillistä. Samoin on selvää, että toistuvan uhriksi joutumisen tehokas ehkäiseminen pudottaisi rikoslukuja aivan olennaisesti. Käytännön toteutus on kuitenkin vaikeampi. On kyllä olemassa joitakin vaikuttavia esimerkkejä siitä, miten rikosten kohteeksi joutuneisiin keskittyminen on johtanut rikollisuuden tuntuvaan vähenemiseen.

Vakuuttavimpia hankkeita oli Englannin Kirkholtin asuntomurtojen ehkäisyprojekti, jossa keskityttiin niiden kotien suojaamiseen, joista oli raportoitu asuntomurto. Ennen projektia peräti joka neljäs asunto Kirkholtissa joutui murron kohteeksi vuosittain. Hankkeen kolmen vuoden toiminnan jälkeen murrot olivat vähentyneet 75 prosentilla, 25:stä 6:een sataa asuntoa kohden. Myös toistuvan kotiväkivallan ehkäisyhankkeista Englannista on lupaavia tuloksia.

Silti toistuvasti rikoksen uhriksi joutumisen ehkäisy on vielä kaukana siitä, että tunnettaisiin eri tilanteisiin tepsivät pätevät menetelmät. Kirkholtin menestystarinassa oli erityispiirteitä. Lähtötilanteen asuntomurtoluvut olivat poikkeuksellisen korkeat, peräti satakertaiset Suomen nykyisin lukuihin verrattuna (poliisin tietoon tuli v. 2010 vajaat 6500 asuntomurtoa eli yksi murto 400 asuntokuntaa kohden.) Kirkholtissa ei voitu myöskään sulkea pois sitä mahdollisuutta, että osa ilmoituksista olisi ollut peitetarinoita asukkaiden itsensä tekemille kaasumittarien murroille. Oikeilla kolikoilla toimivien mittarien poisto olikin ohjelman osa, mahdollisesti ilmoitusmääriä ajatellen yksi tehokkaimpia. Kaiken lisäksi hankkeen jälkeenkin asuntomurtoja tehtiin varsin paljon (25 kertaa enemmän kuin Suomessa v. 2010 keskimäärin). Eräät muutkin hankkeet ovat saaneet asuntomurrot vähenemään, vaikka eivät yhtä rajusti kuin Kirkholtissa - ja yleensä hankkeen jälkeinenkin rikostaso on moninkertainen Suomeen verrattuna.

Rikoksenteon parhaita ennustekijöitä on se, että on tehnyt äskettäin rikoksen. Uhriksi joutumisen parhaita ennustekijöitä on se, että on joutunut uhriksi aikaisemmin eikä siitä ole kulunut kovin pitkää aikaa. Etenkin runsaasti rikoksia tehneisiin henkilöihin puuttumisen on perinteisesti toivottu ehkäisevän uusia rikoksia. Menestys on useimmiten toiveita vaatimattomampaa, mutta myös kiistattomia tuloksia on saatu. Toistuvaan uhriksi joutumiseen puuttuminen keinona rikosten ehkäisylle on ajatuksena uudempi. Koeteltuja menetelmiä on hyvin vähän – mutta mahdollisuuksia ja joitakin konkreettisia menestystarinoita on olemassa. Ei ole varmaankaan löydettävissä kaikkeen uusiutuvaan uhriksi joutumiseen tepsivää konkreettista ehkäisymenetelmää. Asuntomurtojen konkreettinen ehkäisy eroaa toistuvan parisuhdeväkivallan ja liikeryöstöjen konkreettisesta ehkäisystä. Kaikissa hankkeissa pitäisi määritellä ne mekanismit, joilla rikoksia ajatellaan ehkäistävän. Silti toistuvan uhriksi joutumisen yleinen näkökulma voi nostaa esiin tapauksissa tärkeitä yhteisiä kysymyksiä, jotka ilman sitä jäisivät kysymättä.

KIRJALLISUUTTA

Carlstedt, M. (2001). Upprepad utsatthet för brott. BRÅ-rapport 2001:3. Brottsförebyggande rådet.

Farrell, G. (2005). Progress and prospects in the prevention of repeat victimization. In N. Tilley (Ed.), Handbook of crime prevention and community safety (pp. 143–170). Willan.

Hanmer, J., Griffiths, S., & Jerwood, D. (1999). Arresting evidence: Domestic violence and repeat victimisation. Police Research Series, Paper 104. Home Office.

Robinson, A. (2006). Reducing repeat victimization among high-risk victims of domestic violence: The benefits of a coordinated community response in Cardiff, Wales. Violence Against Women, v. 12(8), s. 761–788.

Salmi, V. (2010). Kauppa ja teollisuus rikosten kohteena. Helsinki: Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen verkkokatsauksia 15/2010.

Sirén, R., Aaltonen, M., & Kääriäinen, J. (2010). Suomalaisten väkivaltakokemukset 1980–2009: Kansallisen uhritutkimuksen tuloksia. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 103.

Tilley, N. (2009). Crime prevention. Willan.

 
Julkaistu 6.6.2011