Resursseja tarvitaan oikeudenkäyntien nopeuttamiseen

Riittävien poliisin, syyttäjien ja tuomioistuinten henkilöresurssien turvaaminen sekä yhteen toimivien tietojärjestelmien toteuttaminen ovat oikeusministeriön työryhmän mielestä keskeiset tekijät rikosprosessien joutuisuuden parantamisessa. Työryhmä selvittäisi myös mahdollisuuksia esitutkinnan rajaamiseen ja ns. syytteestä sopimiseen. Uudistuksilla olisi merkitystä oikeusprosessien nopeuttamiselle, sillä ne näkyisivät juttumäärien vähentymisenä.

Työryhmän työ on jatkoa tammikuussa mietintönsä luovuttaneen oikeusministeriön ja sisäasiainministeriön yhteisen työryhmän työlle. Tähän mietintöön sisältyi aikatauluineen ja vastuutahoineen suunnitelma 19 toimenpiteestä. Ne koskivat mm. rikosten ennaltaehkäisyä, voimavaroja ja tulosohjausta, rikosasioiden käsittelyä ja rikosprosessin käytäntöjen kehittämistä sekä koulutusta ja erikoistumista.

Jatkotyössä keskityttiin työstämään rikosasioita, erityisesti talousrikoksia, koskevia ehdotuksia. Eduskunta on edellyttänyt hallituksen laativan kokonaissuunnitelman esitutkinnan, syyteharkinnan ja oikeudenkäyntien joutuisuuden parantamiseksi.

Rikoksen tunnustaminen voisi rajata esitutkintaa

Voimassa olevan lain mukaan oman rikoksen selvittämisen edistäminen esimerkiksi tunnustamalla voidaan ottaa huomioon lieventävänä tekijänä, kun tuomioistuin mittaa rangaistusta. Tunnustaminen ei sen sijaan ole peruste jättää esitutkinta toimittamatta tai syyte nostamatta.

Työryhmän mukaan tunnustamisella tulisi voida olla merkitystä jo aiemmin rikosprosessissa. Jos henkilö tunnustaisi rikoskokonaisuudesta merkittävän rikoksen tai osan rikoksista ja jos tästä seuraisi tutkinnan tehostuminen ja nopeutuminen, voitaisiin esimerkiksi rajata lievempiä rikoksia esitutkinnan ulkopuolelle.

Rangaistusten yhdistämistä koskevien säännösten vuoksi tällä ei kuitenkaan välttämättä olisi mainittavaa lieventävää vaikutusta rangaistukselle. Tunnustamisen kannustimeksi voitaisiin lakiin kirjata syyttäjälle oikeus luvata, että hän tulee tuomioistuimessa esittämään rangaistuksen mittaamista tavanomaista lievemmäksi. Tuomioistuin ei olisi tähän sidottu, mutta syyttäjän kannanotolla olisi käytännössä huomattava merkitys.

Työryhmä katsoo, että menettely olisi suhteellisen jouhevasti sovitettavissa lainsäädäntöön. Etuna olisi, että resurssisäästöt syntyisivät varhaisessa vaiheessa. Menettely hyödyttäisi paitsi esitutkintaviranomaisia myös syyttäjiä ja tuomioistuimia pienentäessään käsiteltäväksi tulevaa juttumäärää.

Koska nimenomaan talousrikosasioissa tapahtuu viipymistä, järjestelmä olisi omiaan nopeuttamaan niiden käsittelyä. Esitutkintaa ei työryhmän mielestä kuitenkaan tulisi rajata, jos painava yhteiskunnallinen intressi vaatii rikoksen selvittämistä tai jos yksityiselle henkilölle on tärkeää saada rikosasia tutkituksi ja tuomioistuimen käsittelyyn.

Lievät verorikokset hallinnolliseen menettelyyn

Lievissä verorikosasioissa on nykyisin kaksi rinnakkaista seuraamusjärjestelmää: rikosoikeudenkäynti, jossa tuomitaan rikosoikeudellinen rangaistus ja mahdollinen vahingonkorvaus, sekä verotusmenettely, jossa seuraamukseksi määrätään veronkorotus.

Rinnakkaisista järjestelmistä voi eri paikkakunnilla seurata erilaisia käytäntöjä esimerkiksi siinä, mitkä asiat ohjautuvat hallinnolliseen menettelyyn.

Yhdenvertaisuuden varmistaminen puoltaisi työryhmän mukaan nykyistä selkeämpää sääntelyä siitä, mihin menettelyyn lievä verorikos ohjautuu käsiteltäväksi. Veronkorotusta muuna kuin rikosoikeudellisena seuraamuksena voidaan pitää vähemmän leimaavana verorikkomukseen syyllistyneen kannalta. Siksi työryhmän mielestä olisi perusteltua, että lievät verorikosasiat pyrittäisiin käsittelemään kevyemmässä hallinnollisessa menettelyssä.

Tästä voitaisiin poiketa kuitenkin esimerkiksi silloin, kun lievä rikos on osa suurempaa rikoskokonaisuutta tai kun kysymys on esimerkiksi uusimisena ilmenevästä selvästä piittaamattomuudesta lain kielloista ja käskyistä.

Veronkorotuksista säädetään eri verolaeissa ja niihin liittyy suuria rahallisia intressejä, minkä vuoksi päävastuu lainuudistuksista kuuluisi valtionvarainministeriölle.

Talousrikosten ruuhkan purkuun tarvitaan lisäpanostusta

Talousrikostutkinnan vaikuttavuutta voidaan lisätä tehostamalla tutkintaa ja lyhentämällä sen kestoa. Tutkintatoimet voitaisiin näin kohdistaa tuoreisiin, jopa meneillään oleviin rikoksiin, jolloin rikosvahinkojen rajoittaminen ja rikoshyödyn pois ottaminen olisi nykyistä tehokkaampaa. Tällaiseen tilanteeseen päästään siinä tapauksessa, että poliisilla avoimena olevien talousrikosjuttujen määrä voidaan laskea noin 1 000:een, kun niitä nyt on hieman yli 2 000. Tavoitteen saavuttaminen viidessä vuodessa edellyttäisi, että juttuja saataisiin vuosittain valmiiksi 200 nykyistä enemmän; nykyisin niitä valmistuu noin 1 500 vuodessa. Jotta tavoitteeseen päästäisiin, talousrikoksia tutkivien poliisien määrää tulisi lisätä 40 viralla.

Tutkintapanostuksen kasvattaminen lisäisi myös syyttäjien ja tuomioistuinten työtä. Arvion mukaan poliisien määrän lisäämisestä seuraavaan juttumäärän kasvun hoitamiseen tarvittaisiin 14 uutta talousrikossyyttäjää sekä käräjä- ja hovioikeuksiin yhteensä 12 uutta tuomaria.

Työryhmän arvion mukaan talousrikosjuttujen purkaminen 1 000 asialla viiden vuoden kuluessa edellyttäisi kaikkiaan noin 4,7 miljoonan euron väliaikaista vuosittaista lisäpanostusta. -RK

 
Julkaistu 6.6.2011