Minna Niemi

Poliisin työ lasten parissa on myös huolenpitoa

Poliisit ja lapset kohtaavat kenttätyön, kouluvierailujen, kotihälytystilanteiden, kiinniotto- ja pidätystilanteiden sekä esitutkintatoimien yhteydessä. Poliisityötä lasten parissa on kontrolli, turvaaminen ja rikostutkinta mutta myös huolenpito, vastuullistaminen ja ohjaaminen.

Väitöskirjassani tutkin poliisityötä lasten parissa sosiaalitieteellisestä näkökulmasta. Haastattelin tutkimukseen 40 poliisia, jotka toimivat vanhempina konstaapeleina tai ylikonstaapeleina neljällä poliisilaitoksella. Keskityn tässä artikkelissa siihen, miten haastatellut poliisit arvioivat lapsia koskevia tilanteita ja millaisia toimintamahdollisuuksia he liittävät lasten parissa tehtävään poliisityöhön.

Kun poliisit arvioivat lapsen tilannetta, he tarkastelevat lapsen välitöntä olemusta ja käytöstä sekä lähisuhteita osallisten kertomusten ja vuorovaikutuksen perusteella. Lisäksi he kartoittavat lapsen mahdollista osallisuutta tutkinnan alaisessa rikoksessa. Tilannearvion tekemiseen vaikuttavat myös lapsen asema yhteisössään sekä yhteiskunnalliset päätökset ja puitteet.

Poliisit ovat omaksuneet tietyt normit, joihin he suhteuttavat lapsen tilannetta ja elinolosuhteita. Haastatteluissa lapsia koskeviksi normeiksi määrittyvät lähiyhteisön turvallisuus, lapsen riippuvuus aikuisista, kurinalaisuus ja kuuliaisuus. Poliisit liittävät ihmisten arkipäivään kuitenkin yleisesti pulmia, jotka tulevat toisinaan poliisin tietoon. Kenenkään ei katsota elävän puhtaasti normien mukaan. Pulmat koskevat yleensä lapsen ja aikuisen roolien epäselvyyttä tai nuoruuden kokeiluja. Jos poliisin ja lapsen kohtaaminen on lyhytkestoinen ja kertaluonteinen, poliisityöstä käsin on vaikea arvioida hankaluuksien syvyyttä ja kestoa; sosiaalinen ongelma voi peittyä lapsen pulmallisen käytöksen taakse.

Selkeästi ongelmallisiksi tunnistettavissa tilanteissa poliisitehtävät keskittyvät kärjistyneen tilanteen rauhoittamiseen ja lapsen akuutin turvallisuusuhan poistamiseen. Yleisesti korostetaan, että pelkästään poliisitoimin ei ole mahdollista vaikuttaa ihmisen elämän ongelmiin. Osa konstaapeleista pyrkii kuitenkin edistämään sosiaalisista ongelmista kärsivien lasten hyvinvointia, vaikka poliisiorganisaatioon ei ole varattu erityisiä resursseja tällaiseen työhön.

Haastatteluaineisto sisälsi myös kuvauksia lasten poikkeuksellisen vahvasta vastuunkannosta, turvautumisesta viranomaisiin omien vanhempien sijaan tai tunteiden äärimmäisestä hallinnasta. Lapsen käytös vaikuttaa ikään ja kehitykseen suhteutettuna poikkeavalta, vaikka lapsen ei katsotakaan varsinaisesti toimivan väärin. Näissä tilanteissa poliisille on hyötyä psykologian, kasvatus- tai sosiaalitieteiden tuntemuksesta sekä moninaisista työ- ja elämänkokemuksista.

Lapsia koskevan poliisityön yksi ydinkysymys on, miten poliisit ottavat huomioon lain velvoitteet ja ihmisten elämäntilanteiden vivahteikkuuden. Tavattujen ihmisten tilanteet ja näkemykset vaikuttavat poliisin ratkaisuihin lain soveltamisessa. Lasta ympäröivien yhteisöjen voimavarat tukevat tai rajoittavat ratkaisujen tekemistä. Olennaista on myös, millaisia päätöksiä ja käskyjä konstaapelit saavat poliisipäällystöltä ja miten resursseja on käytettävissä. Lisäksi muiden ammattikuntien läsnäolo tai tavoittamattomuus vaikuttaa tilanteen ratkaisumahdollisuuksiin. Kohtaamistilanteita taustoittavat erilaiset yhteiskuntaeetokset, lapsikäsitykset, poliisin miehistökulttuurin muodot sekä virkamiehen henkilökohtaiset yhteisöt ja normit. Nämä seikat painottuvat eri tavoin poliisityössä, minkä vuoksi tehdyt ratkaisutkin vaihtelevat.

Erilaisissa kohtaamistilanteissa eri tapoja

Poliisit ja lapset kohtaavat kenttätyön, kouluvierailujen, kotihälytystilanteiden, kiinniotto- ja pidätystilanteiden sekä esitutkintatoimien yhteydessä. Alle 18-vuotiaiden kiinniottojen ja pidätysten kerrottiin olevan harvinaisia muihin kohtaamisiin verrattuna, eikä haastatteluissa ollut montaa kiinniottoa tai pidätystä koskevaa kuvausta.

Koulu- ja lähipoliisitoiminnan kuvauksissa hallinnollisten ohjeistusten merkitys korostui. Työtä eriteltiin yksittäisiä tehtäviä luettelemalla. Sen sijaan kenttätyöstä kerrottaessa painottui tilannetekijöiden huomioon ottamisen välttämättömyys. Kenttätyössä konstaapeleille jää vapaata harkintavaltaa sen suhteen, miten he harjoittavat valvontaa, kontrollia ja huolenpitoa lasten ja nuorten keskuudessa. Toisaalta kaikkien poliisitehtävien osalta tuotiin esiin, että tietyt tilanteet edellyttävät päällystön päätöksiä ja niiden mukaan toimimista.

Myös kotihälytysten yhteydessä tilannetekijöiden tulkinnan tärkeys korostuu. Ratkaisut perustetaan päätelmiin, joita tehdään osallisten vuorovaikutuksesta ja puhutuksista. Konstaapelit arvioivat tilanteessa ilmenevää uhkaa, perheenjäsenten elekieltä, asunnon siisteyttä sekä kotihälytystä välittömästi edeltäneitä tapahtumia. Poliisipartion huomion kerrotaan kiinnittyvän erityisesti aikuisiin. Muutamat haastatelluista esittivät ammattikuntaansa kohtaan kritiikkiä puutteellisista käytännöistä ottaa lapsi kotihälytystilanteissa huomioon.

Asianomistajana olevan lapsen kuulemisesta kerrottaessa ohjeistusten ja johdattelemattomien kysymysten esittämisen merkitys painottuu enemmän kuin rikoksesta epäillyn lapsen kuulustelemista kuvailtaessa. Erityisesti rikoksesta epäillyn kuulemisessa olennaisena pidetään onnistuneen kuulustelutaktiikan valintaa, johon vaikuttavat erityisesti rikoksesta epäillyn ikä, asenne ja käytös sekä tutkinnan alaisena olevan rikoksen luonne. Kuulustelukertomuksen tulee olla lapsen kertomus, ei muiden kuulustelussa läsnä olevien.

Kuulustelu voi ohjata pois rikoksen tieltä

Rikosten selvittäminen on yksi selkeimmistä poliisin toimenkuvan osa-alueista. Rikosten selvittämisen lisäksi poliisit katsovat alaikäisten kuulustelujen tarjoavan mahdollisuuden lapsen ohjaamiseen kohti rikoksetonta elämää. Parhaimmillaan rikostutkinnan katsotaan herättelevän lasta ajattelemaan rikoksenteon seurauksia. Vaikka ohjaamisen todetaan olevan tärkeä osa työtä, kerrotaan myös tilanteista, joissa poliisi luopuu ohjaavasta toimintatavasta. Näin toimitaan toisinaan, kun kuulustellaan uhmakkaita ja rikoksia uusivia nuoria.

Ohjaukseen sisältyy usein lapsen tai nuoren vastuullistamista, millä pyritään lisäämään ymmärrystä syy-seuraussuhteista. Onnistuneen vastuullistamisen koetaan institutionaalisella tasolla selkeyttävän eri viranomaisten tehtävänkuvia ja yhteisöllisellä tasolla lisäävän mahdollisuuksia vahvistaa lapsen lähisuhteisiin perustuvia tukiverkostoja. Yksilötasolla onnistunut vastuullistaminen voi kohentaa lapsen elämäntilannetta.

Kontrollikin voi olla huolenpitoa

Poliisityötä oikeutetaan erityisesti kansalaisten turvaamistehtävällä. Lapsia koskevissa työtehtävissä tämä tarkoittaa mm. huolenpitoa – heitteille jätetyn lapsen välittömistä tarpeista huolehtimista. Kontrolloiminenkin saattaa muuttua huolenpidoksi, jos kontrollitoimien seurauksena nuori tai lapsi kokee olonsa turvalliseksi. Akuuteissa poliisitehtävissä poliisit osoittavat huolenpitoa lasta kohtaan, mutta sen tapa ja taso vaihtelevat persoonan mukaan. Osa kokeneista rikostutkijoista kertoo sitoutuvansa huolenpitoon pitkäksikin aikaa. Esimerkiksi rikoskierteeseen ajautunutta nuorta saatetaan tukea kokonaisvaltaisestikin, jotta rikokseton elämäntapa houkuttelisi. Samalla saadaan rikostutkinnan kannalta olennaista tietoa rikoskierteessä olevan alaikäisen elinpiiristä.

Ainutlaatuisuutta ja yksityiskohtia on vaikeaa nähdä paneutumatta lapsen tilanteeseen. Lapsen huomioon ottaminen edellyttää etäältä lähelle tulemista. Tällöin inhimillinen kanssakansalaisen rooli korostuu. Yhteiskuntatieteissä auttamistyön perustana pidetään ihmisen persoonan ja yksilöllisyyden sekä tilanteen ainutkertaisuuden huomion ottamista. Vaikka hierarkiat ja erilaiset riippuvuussuhteet ovat osa asiakastyötä, siihen sisältyy myös solidaarisuutta, myötätuntoa ja yhteenkuuluvuuden moraalisia tunteita.

Kontrollointitilanteet liittyvät usein alkoholia hallussa pitäviin tai päihtyneisiin nuoriin sekä rikoksesta epäiltyihin, kiinniotettuihin tai huostaan otettuihin alaikäisiin. Monesti lapset ja nuoret hyväksyvät ainakin jollakin tasolla kontrollitoimet, jos ne yhdistyvät muihin toimintatapoihin, kuten huolenpitoon ja ohjaamiseen. Välittömät vaikutukset eivät ole toivottavia, jos kontrolloinnin yksityiskohtaiset toteuttamistavat epäonnistuvat esimerkiksi tilanteen ennakoimattomuuden tai väärän tulkinnan vuoksi. Kun elämäntilanne kärjistyy siten, että tarvitaan poliisikontrollia, poliisilla ei ole mahdollisuutta kieltäytyä työtehtävästään. Poliisi tarkistaa kontrolloinnin perusteluja jatkuvasti ja luopuu niiden käytöstä heti, kun se on mahdollista. Pakkovallan käytön yhteydessä korostetaan päällystön päätösten ja käskyjen noudattamisen välttämättömyyttä.

Poliisilla ja sosiaaliviranomaisilla omat roolinsa

Vaikka poliisien ja sosiaalityötekijöiden toiminnan päämäärät ovat lähellä toisiaan ja työtehtävätkin toisinaan yhteisiä, ammattikunnat toimivat usein erillään. Poliiseilla on melko vähän tietoa sosiaalityöntekijän lastensuojelullisista toimintatavoista. Odotetaan, että sosiaalityöntekijöillä on aikaa paneutua alaikäisen tilanteen selvittämiseen ja tukemiseen. Poliisit itse välttävät aikaa vieviä tehtäviä. Selkeimmillään poliisitehtäviksi lukeutuvat lapsen turvallisuudesta huolehtiminen akuutissa tai uhkaavassa tilanteessa sekä lasta koskeva rikostutkinta.

Samoissakin lasta koskevissa työtilanteissa viranomaisilla on eri tehtävät ja tarkastelukulmat. Esimerkiksi 15-vuotiaan kuulustelussa poliisitoiminnalla varmistetaan, että lapsen oikeus tulla asiassaan kuulluksi toteutuu. Lasta kuulemalla poliisi pyrkii selvittämään, mitä lapsi tietää tai ei tiedä kyseisestä rikoksesta. Pyrkimyksenä on toteuttaa oikeutta palveleva esitutkinta. Kuulustelutilanteen tulisi olla luottamusta herättävä, kuulustelijan kysymysten johdattelemattomia ja kuulustelukertomus lapsen oma kuvaus tapahtumista. Sosiaalityöntekijä kutsutaan kuulusteluihin valvomaan lapsen etua sekä tukemaan ja ohjaaman lasta ja vanhempia tarvittaessa kuulustelun jälkeen. Lisäksi sosiaalityöntekijä arvioi lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun tarvetta sekä ohjaa perheen tilanteen niin vaatiessa sosiaali-, terveys- sovittelu- ja oikeusapupalvelujen asiakkaaksi.

Tutkimukseni perusteella poliisit tietävät vain harvoin, miten työssä kohdatun lapsen elämänkulku jatkuu kohtaamistilanteen ja mahdollisen lastensuojeluilmoituksen tekemisen jälkeen. Poliisina toimimiseen liitetäänkin kyky siirtää koettu syrjään ja keskittyä nopeasti uusiin tehtäviin. Sosiaalityöntekijän ja poliisin tehtävien raja ei kuitenkaan aina ole selkeä. Yhteisten työtehtävien yhteydessä eri viranomaisten tehtävänrajojen määrittelyä tapahtuu jatkuvasti ja siinä tilannetekijöiden huomioon ottaminen on lainsäädännön ja ohjeistusten noudattamisen lisäksi keskeistä.

Niemi, Minna (2010) Moraalijärjestystä tuottamassa. Tutkimus poliisityöstä lasten parissa. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 391. Muut lähteet saa sähköpostitse haaste(at)om.fi.

Kirjoittaja työskentelee suunnittelijana sosiaalialan osaamiskeskuksessa Pikassoksessa.

 
Julkaistu 6.6.2011