Juha Kääriäinen

Mistä kriminaalipolitiikassa keskustellaan?

Haaste-lehden perimmäisenä tarkoituksena on synnyttää ja ylläpitää kriminaalipoliittista keskustelua. Keskustelua kaivataan erityisesti silloin kun käsillä on merkittäviä lainsäädäntöuudistuksia. Hyvä olisi, jos keskustelua kävisivät virkamiesten ja tutkijoiden lisäksi myös kansalaiset.

Edellinen eduskunta hyväksyi viime töinään maaliskuussa uuden esitutkintalain ja uuden pakkokeinolain. Kyse on siis varsin mittavasta hankkeesta, jonka tarkoituksena on ollut yhtenäistää nykyisin voimassa olevaa lainsäädäntöä ja kehittää sitä tavalla, joka yhtäältä tehostaisi rikostorjuntaa ja toisaalta huomioisi nykyistä paremmin sekä rikoksesta epäiltyjen, uhrien että muiden asianosaisten asemaa rikosten esitutkinnassa. Tässä numerossa Janne Kanerva, Robin Lardot, Tommi Reen ja Markku Fredman esittelevät näkemyksiä, joita on noussut esiin koko hankkeen aikana mm. poliisin, syyttäjien ja asianajajien näkökulmasta. Aika tietenkin vasta näyttää, miten hyvin asetettuihin tavoitteisiin on päästy ja missä määrin eri näkökulmista esitetyt uhkakuvat realisoituvat. Kun ottaa huomioon, kuinka merkittävästä asiasta tässä lainsäädäntöuudistuksessa on kysymys kansalaisten oikeuksien ja rikostorjunnan kannalta, jää kuitenkin ihmettelemään, kuinka vähän asiasta on julkisuudessa keskusteltu. Ehkä kysymykset viranomaisten toimivaltuuksista tai kansalaisten perusoikeuksista koetaan liian mutkikkaiksi ja teoreettisiksi. Lisäksi tässäkin heijastunee suomalaisten järkkymätön luottamus poliisiin ja oikeuslaitokseen.

Edellistä huomattavasti pienempi mutta viime aikoina paljon julkista keskustelua herättänyt uudistus on koskenut sakon muuntorangaistuksen käyttöä. Järjestelmää muutettiin vuosina 2007 ja 2008 niin, että poliisin varattomille henkilöille kirjoittamia rangaistusmääräyssakkoja ei enää voida muuntaa vankeudeksi. Erityisesti vähittäiskaupan järjestöt ovat olleet uudistuksesta huolissaan ja esittäneet, että uudistuksen seurauksena myymälävarkauksista aiheutuneet kustannukset olisivat huimasti kasvaneet. Ajatuksena on ollut, että vankeusrangaistukseen liittyvän pelotevaikutuksen poistaminen lisää varastelunhalua. Tämähän on sinänsä tuttu ajatus rangaistusten yleisestävyydestä: rangaistuksia tarvitaan, jotta ihmiset pysyisivät kaidalla tiellä. Tämän lehden sivuilla Ville Hinkkanen kuitenkin osoittaa, että tosiasiat eivät tue kaupan huolta: varattomien tekemät näpistykset ovat viime vuosina itse asiassa vähentyneet, samoin kaupan kokonaishävikin osuus myynnistä on laskenut. Tässä valossa uudistus näyttää saavuttaneen tavoitteensa vähentäessään osaltaan vankilukua ja siten vankeinhoidon kustannuksia. Samalla tulos haastaa kiinnostavalla tavalla oletuksen vankeusrangaistuksen kaikenkattavasta pelotevaikutuksesta.

Miksi sakon muuntorangaistusta koskeva uudistus herättää helpommin julkista keskustelua kuin esitutkintalain uudistus? Ehkä siksi, että siinä on kysymys varsin konkreettisesta yksittäisestä muutoksesta, joka haastaa rangaistuskeskeisen kriminaalipolitiikkamme perusoletuksia. On hyvä, että tällaisia rohkeita uudistuksia tehdään ja että niitä arvioidaan ja niistä keskustellaan. Keskustelu jatkukoon.

 
Julkaistu 6.6.2011