Leena Mäkipää

Valvotun koevapauden käytännöissä kirjavuutta

Valvotun koevapauden valmistelussa ja täytäntöönpanossa noudatettavat käytännöt vaihtelevat vankiloittain, mikä aiheuttaa ongelmia vankien yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta. Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa tehdyn tutkimuksen mukaan koevapaus tarjoaa kuitenkin järjestelmänä tarkoituksenmukaiset puitteet siviiliin paluuseen vankilatuomion jälkeen.

Valvottu koevapaus otettiin käyttöön lokakuussa 2006. Edellytysten täyttyessä vangin on mahdollista vapautua valvotusti ja tuetusti enintään kuusi kuukautta ennen ehdonalaiseen vapauteen pääsemistä. Soveltuvuutta koevapauteen arvioidaan mm. vangin taustan, vankilakäyttäytymisen ja rangaistusajan suunnitelman toteutumisen perusteella.

Koevapaudessa olevaa valvotaan mm. paikantamalla, valvontakäynneillä ja puhelimitse tapahtuvalla yhteydenpidolla. Koevapauden aikana vanki voi asua kotonaan ja esimerkiksi käydä töissä tai opiskella tai osallistua kuntoutukseen tai muuhun toimintaan. Liikkumista ja ajankäyttöä rajoitetaan ennakkoon sovitusti; usein liikkumisalueeksi on rajattu tietty maantieteellinen alue ja koevapaudessa oleva on velvoitettu olemaan yöaikaan kotonaan.

Valvotun koevapauden käyttöönoton taustalla ovat vaikuttaneet kriminaalipoliittiset linjaukset ja kansainvälisen ihmisoikeusjuridiikan kehitys. Vankeusrangaistuksen suorittamisesta on haluttu tehdä aiempaa ennustettavampi ja suunnitelmallisempi prosessi, jonka aikana vangilla on mahdollisuus lisätä olosuhteidensa avoimuutta asteittain. Lisäksi koevapaus kertoo osaltaan vankeinhoidon painopisteen siirtymisestä avoseuraamusten suuntaan. Vankilan käyttöä halutaan vähentää painottamalla sellaisia seuraamuksia, jotka paitsi ehkäisevät paremmin rikosten uusimista myös tulevat vankilaa halvemmiksi.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten valvotun koevapauden täytäntöönpano toimii ja miten toimeenpanoa voitaisiin kehittää. Tarkastelu kohdistui säädös- ja muuhun virallisaineistoon, tilastoaineistoon sekä laadulliseen materiaaliin (koevapaudessa olleiden, vankeinhoitohenkilökunnan ja sidosryhmien edustajien teemahaastattelut ja vankiloille kohdistettu kysely).

Kangertelua valmistelussa ja tiedonkulussa

Tutkimuksessa kävi ilmi, että valvotun koevapauden valmistelu on usein monipolvinen prosessi. Sijoitusvankilan tulee hyvissä ajoin arvioida koevapauden edellytysten täyttymistä. Vankila tekee esiselvityksen edellytyksistä ja esittää arviointikeskukselle (ent. sijoittajayksikkö) valmistelun aloittamista.

Valmisteluprosessin aikana vangin on pääsääntöisesti oltava itse aktiivinen ja "ajettava asiaansa" eteenpäin. Vankiloissa oli erilaisia käytäntöjä valmisteluprosessin käynnistymisessä ja etenemisessä. Kun vangin omat valmiudet eivät riitä esimerkiksi asunnon ja toimintapaikan järjestämiseen, valmistelu vaatii vankilahenkilökunnalta ajoittain paljonkin aikaa. Monen haastatellun mukaan koevapauksien valmisteluun – ja täytäntöönpanoon ylipäätään – tulisikin olla käytettävissä nykyistä enemmän resursseja.

Osa haastatelluista koevapaudessa olleista koki, että koevapauden valmistelussa oli lähinnä prosessin sujuvuuteen liittyviä ongelmia. Valmisteluprosessi oli monen mielestä ollut ainakin osittain kangertelevaa ja/tai kestänyt pitkään. Puutteita esiintyi myös tiedonkulussa ja eri osapuolten huomioimisessa.

Valmisteluvaiheeseen liittyy usein yhteistyö muiden viranomaisten ja vankeinhoidon ulkopuolisten toimijoiden kanssa, ja yhteistyön merkitys on osassa koevapauksia suuri. Tärkeintä yhteistyö on toimintapaikkojen, toimeentulon ja asuntojen järjestämisessä.

Päätös vangin koevapaudesta tehdään arviointikeskuksessa (ent. sijoittajayksikkö). Käytännössä asia ei aina etene viralliseen päätöksentekovaiheeseen, vaan valmisteluvaiheessa tai jo sitä ennen saatetaan vankilassa todeta, etteivät edellytykset koevapauteen pääsemiseksi tule täyttymään. Vankiloissa tehdäänkin tältä osin merkittävää esivalintaa.

Epäselvyyttä oikeasta kohderyhmästä

Viralliset edellytykset koevapauteen pääsemiseksi määritellään rikoslain 2c:8 §:ssä. Tärkeää on se, että koevapaus tukee rangaistusajan suunnitelman toteutumista. Koevapauden ehtojen noudattamisen lisäksi vangin on sitouduttava päihteettömyyteen ja hyväksyttävä koevapauteen liittyvä valvonta.

Merkitystä on tosiasiassa myös sillä, voiko vanki todella hyötyä valvotusta koevapaudesta. Monen haastatellun mukaan sen tulee tarjota vangille todellista hyötyä vapautumisen jälkeistä aikaa ajatellen. Koevapaus voi estyä, jos vangilla on jo lähtökohtaisesti hyvät perusvalmiudet hoitaa asioita vapautumisen jälkeen. Tältä osin haastatelluilla oli erilaisia näkemyksiä siitä, kenelle koevapaus on tarkoitettu: erityisesti tuettua vapautumista tarvitseville vai myös toimintakyvyltään ja olosuhteiltaan ongelmattomille vangeille.

Toisaalta koevapauteen pääseminen voi estyä myös resurssien riittämättömyyden vuoksi. Käytännössä vangin koevapaus voi jäädä toteutumatta, vaikka edellytykset sinänsä olisivat olemassa, jos valmisteleva henkilöstö ei kykene ottamaan asiaa valmisteluun.

Moni haastateltu avovankilan työntekijä koki, että varsin suuri osa vangeista haluaisi päästä koevapauteen. Joissakin vankiloissa koevapauteen haluavia oli niin runsaasti, että vankilan työntekijöiden ei tarvinnut eivätkä he usein myöskään ehtineet kartoittaa vankijoukkoa sitä silmällä pitäen. Tällöin voi käydä niin, että aktiivisesti omaa asiaansa ajavat hyötyvät aktiivisuudestaan ja aremmat tai toimintakyvyltään heikommat – jotka sinänsä saattaisivat koevapaudesta hyötyä – jäävät huomiotta.

Joustavat raamit mahdollistavat erilaiset sisällöt

Tutkimuksen tilastoaineistoon kuuluneista henkilöistä yli kahdella kolmesta koevapauden pääasiallisena toimintavelvoitteena oli työ tai opiskelu. Sisällöksi oli kuitenkin hyväksytty monenlaista muutakin toimintaa. Usein kyse oli erilaisten toimintojen yhdistelmästä: päihde-, mielenterveys- tai muuta kuntoutusta, vapaaehtoistyötä, lasten tai muiden omaisten hoitoa, erilaisia harrastuksia, sosiaalisten suhteiden kehittämistä, kotitöitä ja/tai henkisen ja fyysisen kunnon ylläpitoa.

Valvonnassa keskeinen väline oli gsm-puhelin, jolla koevapausvankeihin oltiin yhteydessä ja jota käytettiin myös paikannukseen. Tärkeä valvontatapa oli myös koevapaudessa olevan fyysinen valvonta eli kotiin tai toimintapaikalle suuntautuvat valvontakäynnit ja vangin käynnit vankilalla. Tarkastuskäyntejä vankilan ulkopuolelle kyettiin kuitenkin resurssien niukkuuden vuoksi tekemään vain harvakseltaan.

Haastatellut koevapaudessa olleet suhtautuivat pääosin myönteisesti heihin kohdistettuun valvontaan, joka oli heidän mukaansa melko sopivasti mitoitettu. Valvonnan kokonaisuus ei rajoittanut kohtuuttomasti haastateltujen elämää, eikä valvontaa koettu liian tiukkana.

Jos koevapauden ehtoja rikkoo, seuraamuksena voi olla varoitus tai koevapauden määräaikainen tai kokonaan tapahtuva peruutus. Vankiloissa oli erilaisia käytäntöjä rikkomistilanteisiin reagointiin. Esimerkiksi päihderikkomuksista seurasi usein koevapauden peruutus kokonaan, mutta joissakin tapauksissa seurauksena oli koevapauden määräaikainen peruutus tai varoitus. Tutkimusaineiston perusteella vankiloiden työntekijöillä oli myös epätietoisuutta siitä, miten ehtojen rikkomistilanteissa menetellään. Myös päätöksentekovastuisiin rikkomistilanteissa kaivattiin selvennystä.

Koevapaus peruutettiin yhdeksältä prosentilta eli 91 prosenttia suoritti koevapauden suunnitellusti ja suuremmitta ongelmitta. Yleisin peruuttamisen syy oli päihteettömyysvelvoitteen rikkominen.

Tarkoituksenmukainen rangaistusmuoto

Valvottuun koevapauteen suhtauduttiin järjestelmänä myönteisesti. Pääsääntöisesti koevapautta pidettiin hyvänä rangaistusmuotona, vaikka sen täytäntöönpanossa havaittiinkin tutkimuksessa kehittämistarpeita. Hyvänä pidettiin sitä, että koevapaus tuo lisäaskeleen portaittaiseen vapauttamiseen ja mahdollistaa kontrolloidut raamit päihteettömän ja rikoksettoman elämän harjoitteluun. Koevapaus voi auttaa takaisin "normaaliyhteiskuntaan" siirtymisessä siten, että sen kautta vanki vapautuu hallitusti, ilman tavalliseen vapauttamiseen usein liittyvää huumaa ja vankilan ja vapauden välistä kuilua.

Moni haastateltu katsoi koevapauden eroavan selvästi tavallisesta vapauttamisesta. Koevapauteen lähtijälle on usein kattavamman valmistelun avulla taattu asunto ja jotakin rikoksetonta toimintaa, kun taas suoraan vankilasta vapautuvalle ei usein ole näitä tarjolla. Lisäksi tavallisesta vapaudesta koevapauden erottaa valvonta ja siihen mahdollisesti liitettävät konkreettiset tukitoimet.

Leena Mäkipää (2010) Valvotun koevapauden toimeenpano ja sovellettavuus. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 249.

Haaste 2/2010

 
Julkaistu 14.6.2010