Anssi Keinänen & Matti tolvanen

Poistumislupajärjestelmä toimii melko hyvin

Tuoreen tutkimuksen mukaan vankien poistumislupien myöntämisperusteiden soveltamisessa ei ole huolestuttavia eroja, lupien myöntäminen on yleisesti ottaen yhdenvertaista ja lupaehtoja rikotaan melko harvoin. Lupaehtojen rikkomiseen reagoidaan kuitenkin vaihtelevasti ja seuraamusten määräämisessä on merkittäviäkin eroja.

Vankeuden täytäntöönpanon tavoitteena on lisätä valmiuksia rikoksettomaan elämäntapaan edistämällä vangin elämänhallintaa ja sijoittumista yhteiskuntaan sekä estää rikosten tekeminen rangaistusaikana. Yhteiskuntaan sijoittumisen kannalta on tärkeä tukea vangin yhteyksiä omaisiin ja läheisiin täytäntöönpanon aikana.

Vangille voidaan hakemuksesta myöntää lyhytaikainen lupa poistua vankilasta usealla eri perusteella. Rangaistusajan pituuden perusteella lupa voidaan myöntää, kun vankilassaoloajasta on suoritettu kaksi kolmasosaa, kuitenkin vähintään kaksi kuukautta. Tähän on joitakin täsmennyksiä ja poikkeuksia. Poistumisluvan tulee edistää rangaistusajan suunnitelman toteuttamista. Edellytyksenä on, että rangaistusaikaisen käyttäytymisen ja erilaisten taustatietojen perusteella voidaan pitää todennäköisenä, että vanki noudattaa luvan ehtoja. Vangin tulee sitoutua päihteettömyyden valvontaan ja muuhun ehtojen noudattamisen kannalta tarpeelliseen valvontaan.

Korkeintaan puolen vuorokauden poistumisluvan voi saada saatettuna tai tarpeellisen valvonnan alaisena mm. ulkopuoliseen tilaisuuteen osallistumista varten. Tärkeästä syystä poistumislupa voidaan myöntää siksi ajaksi kuin asioiden hoitaminen vie. Tärkeä syy voi olla esimerkiksi lääkärissäkäynti, muutto, oppilaitokseen pyrkiminen tai työpaikkahaastattelu. Erittäin tärkeänä syynä puolestaan pidetään lähiomaisen tai muun läheisen vakavaa sairautta, hautajaisia tai muuta tämänkaltaista syytä. Varmuusosastolle sijoitetulle vangille voidaan myöntää poistumislupa tärkeästä tai erittäin tärkeästä syystä vain saatettuna.

Jos luvan edellytykset eivät enää päätöksen tekemisen jälkeen täyty, poistumislupa voidaan peruuttaa. Luvan ehtoja rikkovalle vangille voidaan määrätä kurinpitorangaistus. Jos vanki syyllistyy vankilan ulkopuolella rikokseen, sen johdosta toimitetaan normaali esitutkinta.

Poistumisluvasta, sen peruuttamisesta ja aikaistamisesta päättää vankilan johtaja tai hänen määräämänsä virkamies. Rikosseuraamuslaitoksen keskusyksikkö päättää lähtökohtaisesti poistumisluvasta, jos lupaa hakee elinkautista tai koko rangaistusta suorittava vanki tai lupaa haetaan muuhun valtioon kuin Suomeen.

Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää empiirisesti, mitä näkökohtia painotetaan vankien poistumisluvissa. Lisäksi selvitettiin luvan rikkomusten yleisyyttä ja sitä ketkä ehtoja rikkovat. Tutkittu tieto on omiaan paikantamaan riskitekijöitä ja hälventämään poistumislupiin liittyviä virheellisiä mielikuvia. Tutkimuksessa tarkasteltiin, mikä merkitys rangaistusajan suunnitelmalla on käytännössä poistumislupiin. Tavoitteena oli selvittää myös lupakäytäntöjen yhteneväisyyttä.

Poistumislupakäytäntöä tutkittiin kahden tilastollisen aineiston avulla. Ensimmäinen aineisto sisälsi tietoja vankien poistumisluvista ja luparikkomuksista vankiloittain kuukausitasolla lokakuusta 2006 tammikuuhun 2009. Toinen tilastoaineisto koostui kaikista vuonna 2008 anotuista poistumisluvista ja niiden hakijoista. Sen avulla selvitettiin, mitkä yksilön taustatekijät vaikuttivat poistumislupien myöntämiseen tai epäämisen ja mitkä tekijät ehtojen rikkomiseen. Tilastollista tarkastelua täydennettiin suljettuihin vankiloihin ja avolaitoksiin suunnatuilla haastatteluilla ja kyselyillä.

Käytännöissä eroja vankiloiden välillä

Poistumislupien myöntämisen todennäköisyyksissä on suuria eroja varsinkin suljetuissa vankiloissa. Poistumislupaehtoja rikotaan noin viidessä prosentissa myönnettyjä lupia. Vähennystä runsaassa kahdessa vuodessa oli 30 prosenttia, mutta vankiloiden välillä on huomattavia eroja. Yleisimmät poistumislupaehtojen rikkomukset ovat määräaikana palaamatta jääminen ja palaaminen alkoholin vaikutuksen alaisena (taulukko).

Taulukko 1. Poistumisluparikkomusten syyt, prosenttia.

Syy Kaikki vankilat Suljetut vankilat Avolaitokset
Yritys tuoda salaa aseita tai esineitä 2,9 4,7 1,6
Määräaikana palaamatta jääminen 51,4 56,6 47,6
Rikos tai epäily rikoksesta 4,2 4,4 4,0
Pl:n perusteena olevan tärkeän asian laiminlyönti 0,6 0,9 0,5
Järjestyshäiriö tai otettu kesken kiinni 4,9 4,8 5,2
Sallitun oleskelupaikan ulkopuolella oleskelu tai ilmoittautumisen laiminlyönti 4,8 3,4 5,8
Palaaminen alkoholin vaikutuksen alaisena 31,0 24,6 35,5
Sopimaton käytös palatessa tai lähtiessä 0,0 0,0 0,0
Muu syy 0,3 0,6 0,1

Luparikkomusten analysoinnin perusteella alhaista rikkomisriskiä ennustivat mm. yli 50 vuoden ikä, parisuhde, mahdollisuus saada poistumislupa rangaistusajan pituuden perusteella, tuomio huumausainerikoksesta, rangaistusajan tavoitteena sosiaalisten sidosten (esim. perhe) hoito ja vangin saattaminen. Korkeaa riskiä ennustivat puolestaan mm. korkea vankilakertaisuus, rangaistusajan tavoitteena alkoholi- ja huumeongelman hoito, tuomio liikennejuopumuksesta ja useat kurinpitorangaistukset nykyisen vankilakauden aikana. Suljettujen vankiloiden ja avolaitosten välillä ei ollut merkitsevää eroa rikkomisen todennäköisyyksissä. Ainoastaan yksittäisiä suljettuja vankiloita erottui muista tässä suhteessa.

Poistumislupien harkinta tapauskohtaista

Haastattelujen ja kyselyiden perusteella poistumislupaharkintaa leimaa tapauskohtaisuus. Ensisijainen huomio kiinnitetään rangaistusajan suunnitelmaan ja sen toteutumiseen. Muita olennaisia seikkoja ovat rikoksen laji ja laatu, aiemmat poistumisluparikkomukset, aiemmat sijoituspaikat, rikosten uusiminen, karkaaminen tai luvatta poistuminen ja vangin osallistuminen vankilan ulkopuolisiin toimintoihin. Vangin iällä ja sukupuolella ei nähty suoranaista vaikutusta.

Poistumisluvan valvontakeinot vaihtelevat vankilan resurssien ja vangin tilanteen mukaan. Päihdetestaus suoritetaan aina lomalta palattaessa. Muita yleisesti käytettyjä valvontakeinoja ovat paikannuspuhelin ja erillisen todistuksen toimittaminen.

Suurin syy poistumisluvan ehtojen rikkomiselle on päihteiden käyttö. Ehtojen rikkomisesta annetut kurinpitorangaistukset vaihtelevat vankiloittain. Merkittävimpinä seuraamuksina pidetään poistumislupaharkinnan tiukentumista tulevaisuudessa sekä muita oheisseuraamuksia kuten toimipaikan muutosta. Virallisista kurinpitorangaistuksista käytetyimpiä ovat varoitus ja yksinäisyysrangaistus.

Vankiloiden välillä on vaihtelevuutta siinä, milloin poistumislupa katsottiin rikotuksi. Toiset vankilat noudattavat ehdotonta nollatoleranssia päihteiden käytössä tai myöhästymisessä, kun taas toiset sallivat pienen myöhästymisen tai lievän positiivisen päihdetestin tuloksen.

Kielteinen poistumislupapäätös perustellaan vangille yleensä hyvin. Osa vastaajista kirjoittaa lisähuomioita lupapäätöksen valmiiden vaihtoehtojen rinnalle. Tarvittaessa joko vankeinhoitoesimies tai johtaja perustelee kielteisen poistumislupapäätöksen vangille suullisesti. Se vaihtelee, miten pian uusi poistumislupa-anomus otetaan käsittelyyn kielteisen päätöksen jälkeen. Toiset vankilat ottavat uuden anomuksen käsittelyyn ilman karenssiaikoja, toisissa vankiloissa sellaisia on asetettu. Myös vangit kontrolloivat päätösten yhteneväisyyttä pyytämällä tarkempia perusteluja kielteisille päätöksille.

Vankilan johtajat ja apulaisjohtajat arvioivat poistumislupien onnistuneen hyvin. Avolaitoksissa poistumisluvat onnistuivat paremmin kuin suljetuissa laitoksissa. Poistumislupajärjestelmä koetaan tärkeäksi ja tarpeelliseksi, ja sen merkitys korostui erityisesti pitkäaikaisten vankien kohdalla. Nykyinen lainsäädäntö koetaan riittäväksi eikä lainmuutoksille nähdä tarvetta; joskin poistumisluvan tärkeän syyn perusteista toivotaan yksityiskohtaisempaa ohjeistusta. Se osaltaan poistaisi eroja eri vankiloiden käytäntöjen välillä.

Keinänen työskentelee lainsäädäntötutkimuksen professorina ja Tolvanen rikos- ja prosessioikeuden professorina Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella. Kirjoitus perustuu Keinäsen, Tolvasen, Helmisen ja Kilpeläisen tutkimukseen Vankien poistumislupakäytännöt ja niiden yhteneväisyys. Rikosseuraamuslaitoksen julkaisuja 4/2010.

Haaste 2/2010

 
Julkaistu 14.6.2010