Riikka Kostiainen

Nuorisoväkivallan ehkäisy aloitettava jo lapsuudessa

Nuorten väkivallanteoista valtaosan tekee hyvin pieni joukko. Jotta vakavaa nuorisoväkivaltaa voitaisiin tehokkaimmin ehkäistä, riskiryhmät olisi tärkeää tunnistaa jo varhaislapsuudessa. Tätä korostaa rikoksentorjuntaneuvosto kannanotossaan, jonka se julkisti nuorisoväkivallan riskitekijöitä ja ehkäisemistä käsitelleessä asiantuntijaseminaarissa toukokuussa Helsingissä.

Rikoksentorjuntaneuvosto tähdentää, että nuorison tekemän väkivallan vähentämiseksi tarvitaan kohdennettuja toimia mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Neuvoston mukaan on mahdollista määrittää, ketkä lapsista hyötyvät eniten tukitoimista esimerkiksi silloin, kun yritetään ehkäistä lapsen vakavaa epäsosiaalista käytöstä.

Jos lapsen ongelmat tunnistetaan ja varhainen tuki kohdennetaan oikein, voidaan yhdenkin nuoren rikosuran ehkäisemisellä saavuttaa suuri elinaikainen hyöty niin yhteiskunnallisesti, inhimillisesti kuin taloudellisestikin. Samalla summalla, jonka yhden lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle maksaa (vähintään 55 000 euroa vuodessa), voidaan esimerkiksi 16 perhettä pitää vuoden ajan ennaltaehkäisevän perhetyön piirissä.

Riskiperheiden seurantatutkimuksissa on suositeltu, että varhaisen tuen tulee olla kokonaisvaltaista ja riittävän pitkäkestoista. Tämä edellyttää, että kunnilla on resursseja erilaisiin lastenkasvatuksen tukitoimiin ja mahdollisuus tehdä esimerkiksi kotikäyntejä riskiperheisiin. Myös lasten ja nuorten vertaisryhmien toiminta on tärkeää. Tällä hetkellä ollaan käynnistämässä myös pilottihanketta, jossa monien eri ammattialojen työntekijät yhdessä kartoittavat perheeseen kohdistuvia vakavan väkivallan riskejä. Hanketta kehittävät yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, sosiaali- ja terveysministeriö, sisäministeriö ja rikoksentorjuntaneuvosto.

Rikoksentorjuntaneuvosto korostaa, että väkivallan vähentämisessä tarvitaan laaja-alaista työtä. Useita toimia on toteutettava samanaikaisesti. Keskeistä on katkaista sukupolvelta toiselle siirtyvä väkivallan ketju ja syrjäytyminen. Neuvosto pitää tärkeänä, että palveluihin ja hoitoon ohjaus pysyvät riittävän tehokkaina ja että nuorten mielenterveys- ja tukipalvelut turvataan jatkossakin.

Tutkimusten mukaan opettajat ovat näköalapaikalla havaitsemassa lasten ongelmia. Siksi koululle ja kouluyhteisölle on tärkeä taata mahdollisuudet tunnistaa oppimisvaikeudet ja tarjota apua niihin. Neuvosto haluaisi lisätä koulujen mahdollisuuksia käyttää keinoja, joilla voidaan vaikuttaa nuorten asenteisiin, lasten keskinäiseen vuorovaikutukseen ja nuorten väkivaltaisiin tapoihin ratkaista ongelmia.

Nuoria kuultava enemmän

Seminaarin avannut oikeusministeri Tuija Brax korosti puheessaan syrjäytymisen ehkäisemisen tärkeyttä väkivallan vähentämisessä. Rikokset ja sosiaaliset ongelmat kasautuvat pienelle ryhmälle ja kulkevat jossain määrin käsin kädessä. Niukoista resursseista päätöksiä tehtäessä olisi otettava vakavasti nämä viestit.

Lisäksi Brax painotti sitä, että nuoria tulisi kuulla nykyistä enemmän palveluita suunniteltaessa. Esimerkiksi Skotlannissa kuullaan nuoria viranomaisten tekemistä esityksistä kotiväkivallan vähentämiseksi. Hänen mukaansa Suomessakin tarvittaisiin väkivallan vähentämiseen tähtäävien ohjelmien valmistelussa erityisiä työpajoja, joissa nuorten ääni kuuluu. Tällä tavoin voitaisiin päästä kiinni siihen, mitä keinoja väkivaltaa kokeneet lapset ja nuoret itse pitävät tehokkaimpina ja millaista tukea he tarvitsevat. Positiivinen esimerkki on seminaarissakin esillä ollut Katkaise ketju-hanke. Hän uskoo, että hankkeen materiaalia levittämällä aikuisten ja päättäjien tietoisuuteen tulee se, miltä nuoresta tuntuu, ja että se puolestaan alentaa kynnystä toimia ja puuttua.

Varhaislapsuuden riskit ja perhetyön keinot

Erikoislääkäri Anu Putkonen Niuvanniemen sairaalasta on tutkinut mielenterveyshäiriöiden yhteyttä vakavaan väkivaltarikollisuuteen ja väkivallan sukupolvien välistä siirtymistä. Hänen mukaansa väkivaltarikollisuus on kallis kansanterveysongelma, joka kehittyy ympäristö- ja perintötekijöiden vuorovaikutuksesta. Pieni joukko tekee suuren osan väkivaltarikoksista, joten yhdenkin elinikäisen rikollisuran ehkäisyn hyöty on suuri. Tärkeä riskiryhmä on vakavien väkivaltarikosten tekijöiden lapset, sillä Putkosen tutkimuksen mukaan väkivaltarikollisuus voi siirtyä vanhemmilta lapsille.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton pääsihteeri Mirjam Kalland korosti varhaisen vuorovaikutuksen merkitystä lapsen kehittymiselle. Vauvan hoitokokemukset siirtyvät tulevien kiintymyssuhteiden malliksi. Erityisen vakavia seurauksia tulee, kun äiti tai isä on vaaran ja kivun aiheuttaja, eikä lapsi voi hakea häneltä turvaa. Syrjäytymistä ja rikollisuutta voidaan ehkäistä parhaiten tukemalla hyvinvointia ja edistämällä terveyttä. Universaalit kaikille suunnatut palvelut kuten neuvola ovat hänestä siksi tärkeitä. Lisäksi on tärkeä seurata tilastollisia riskiryhmiä tarkemmin ja tukea oireilevia perheitä. Varhaisen puuttumisen hän ajoittaisi jo perheen ensimmäiseen raskauteen.

Kehittämispäällikkö Helena Niemi kertoi Ensi- ja turvakotien liiton Alvari-perhetyöstä, joka tavoittaa riskissä olevia lastensuojeluperheitä. Asiakassuhteet kestävät vuodesta kahteen ja perheen luona käydään useita kertoja viikossa. Niemen mukaan on olennaista, että kyseessä on järjestön eikä viranomaisten palvelu. Tästä on hyötyä tilanteessa, jossa perhe ei halua ottaa apua vastaan vaan kokee sen kontrollina ja pelkää lasten huostaanottoa. Alvari-perheet ovat köyhiä ja monella tapaa riippuvaisia yhteiskunnan eri tukimuodoista. Suurin osa perheistä muodostuu yksinhuoltajaäideistä lapsineen. Yleisimmät tulosyyt perhetyön piiriin ovat äidin väsymys ja masentuneisuus, arjen kaoottisuus, ero, väkivalta, päihteet sekä kasvatus- ja kouluongelmat. Väkivaltaa ja lasten laiminlyöntiä esiintyy lähes jokaisessa tapauksessa.

– Arvioinnin mukaan työskentelyn kuluessa huoli hälveni neljällä viidestä perheestä. Suurimmat muutokset tapahtuivat lasten elämässä: siihen oli tullut iloa ja rajoja ja koulunkäynti parani. Myös äidin voimavarat löytyivät ja isäkin jaksoi paremmin kuin ennen. Lisäksi työ on kustannustehokasta: yhden perheen hoito maksaa vuodessa noin 10 000 euroa, mikä on viidesosa yhden lapsen laitossijoituksesta.

Väkivalta kasautuu osalle nuoria

Tutkija Venla Salmi Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta esitteli tietoja nuorten väkivallan kehityksestä ja piirteistä nuorisorikollisuuskyselyjen (1995–2008) perusteella. Väkivalta on kyselyjen mukaan yleisempää pojilla kuin tytöillä, mutta tytöilläkin se on merkittävää. Väkivallan yleisyyden kehityksessä ei ole tapahtunut suuria muutoksia 15 vuoden aikana (kuvio 1). Tosin pojilla väkivallan teot ovat hieman vähentyneet koulukiusaamista lukuun ottamatta, joka oli 2008 lisääntynyt kummallakin sukupuolella. Koulukiusaaminen on tytöillä lähinnä henkistä ja pojillakin se on yleisin muoto, mutta pojat kiusaavat fyysisesti selvästi enemmän kuin tytöt.

Kuvio 1. Nuorten väkivallan yleisyys ja sen kehitys (kuluneen vuoden aikana vähintään kerran teon tehneitä 15–16-vuotiaita, %. Lähde: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, Nuorisorikollisuuskyselyt 1995–2008.

Salmi kertoo, että kun tyttö on pahoinpitelijä, uhri on lähes yhtä usein tyttö kuin poika. Sen sijaan poika pahoinpitelee lähes aina toisen pojan. Pojilla pahoinpitely kohdistuu yleisimmin ennestään tuntemattomaan henkilöön tai saman koulun oppilaaseen, kun taas tytöillä lähipiiriin kuuluvaan kuten ystävään, sisarukseen tai seurustelukumppaniin. Väkivallan alkoholisidonnaisuus on tytöillä jopa yleisempää kuin pojilla. Tappeluihin osallistuneista tytöistä alkoholin vaikutuksen alaisena oli ollut kolme neljästä ja pojistakin melkein puolet 2008. Pahoinpitelyihin alkoholi liittyi jonkin verran harvemmin. Kyselyssä tulee hyvin esiin myös väkivallan ryhmäluonne, erityisesti koulukiusaamista koskien.

– Kuten väkivalta ylipäätään, myös nuorten väkivaltateot ja uhrikokemukset kasautuvat suhteellisen pienelle joukolle. Samat henkilöt ovat usein väkivallan tekijöitä ja uhreja. Kasautuneeseen väkivaltaan liittyy tyypillisesti myös muita ongelmia kuten rikoskäyttäytyminen, päihderiippuvuus, alhainen koulutustaso, työttömyys ja sosiaalinen syrjäytyminen.

Koulussa opittava toimimaan ryhmässä

Tutkimusprofessori Tommi Hoikkala nuorisotutkimusverkostosta kiinnitti esityksessään huomion suomalaiseen koulutusjärjestelmään, joka korostaa yksilöllistä menestymistä mutta jättää ryhmädynamiikan opettelun vähemmälle. Tähän pitäisi saada muutosta aikaan.

Suorituskeskeisyyttä kritisoitiin myös paneelissa, jossa pohdittiin koulun väkivallan vähentämisen mahdollisuuksia. Keinoista oli esillä koulusovittelu, nuorten kasvattaminen väkivallattomiin seurustelusuhteisiin (Folkhälsanin DejtPark-hanke), KiVa Koulu -ohjelma, elämäntaidolliset keskusteluryhmät nuorille (Non Fighting Generation) ja Suomen Mielenterveysseuran kouluhankkeet, joissa annetaan työkaluja hyvän mielen koulun rakentumiseen. Paneelissa kaivattiin kouluihin enemmän nuorten kuuntelemista, ympäristön viihtyisyyttä ja arvokeskustelua.

Syrjäytyneet nuoret avun piiriin

Päivän lopuksi perehdyttiin varttuneempien nuorten väkivaltaan puuttumiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn. HelsinkiMission nuorten kriisityön johtaja Olavi Sydänmaanlakka kertoi Aggredi-hankkeesta. Kohderyhmänä ovat väkivaltakulttuurin kannattelijat eli nuoret joilla on taustalla väkivaltaista rikoskierrettä esimerkiksi tuomioita ryöstöistä. Asiakkaat tulevat nykyään enimmäkseen yhdyskuntaseuraamustoimiston kautta. Tarkoituksena on saada vaikeasti tavoitettavat ja heikosti motivoituneet nuoret hoidollisen työn piiriin. Sydänmaanlakan mukaan nuorten kiinnittyminen onkin osoittautunut vaikeaksi: noin neljännes toimintaan ohjatuista on käynyt tapaamisissa yli kymmenen kertaa. Toinen keskeinen tavoite on katuväkivaltaan syyllistyneiden hoitomenetelmien kehittäminen. Toiminta on parhaillaan arvioitavana Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa ja Helsingin kaupungin tietokeskuksessa.

Kehittämispäällikkö Esa Nordling Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta kertoi Timeout! Aikalisä! Elämä raiteilleen -toimintamallin tuloksista. Yhteistyössä ovat mukana kunnat, puolustusvoimat ja siviilipalvelukeskus. Toimintamallissa tartutaan aktiivisesti tukea tarvitseviin nuoriin miehiin kutsunnoissa ja varusmies- tai siviilipalveluksen keskeytyessä. Heille tarjotaan tilaisuus hakeutua tukipalveluun, jota toteuttavat tehtävään koulutetut ohjaavat, jotka puolestaan ovat kuntien sosiaali- ja terveysalan työntekijöitä. Hankkeena toiminta loppui viime vuoteen, mutta malli on otettu käyttöön 116 kunnassa.

Arviointitutkimuksen mukaan tukiohjelmaan kiinnittyneille miehille oli ominaista psyykkinen oireilu, lapsuusiän ongelmien kasautuminen, koulukiusatun rooli, ajankohtaisten ongelmien kasautuminen ja suojaavien tekijöiden vähäisyys. Tukiohjelmaan kiinnittyi vajaa kolmannes interventioryhmästä. Suurimmalle osalle ohjelmaan kiinnittyneistä oli ollut siitä hyötyä.

Päivän annin veti yhteen lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman johtaja Georg Henrik Wrede. Hän haluaisi nuorisoväkivallan ehkäisyn seuraavaan hallitusohjelmaan. Huomiota pitäisi kiinnittää ainakin lasten ja nuorten palvelujen resursseihin, nuorten kuulemiseen, köyhyyden poistamiseen ja yhteiskunnan monikulttuurisuuteen.

Haaste 2/2010

 
Julkaistu 14.6.2010