Riikka Kostiainen

Käyttäytymisen perusteella voi arvioida väkivallan uhkaa

Peter Sund on turvallisuusjohtamisen ylemmän korkeakoulututkinnon opinnäytetyössään kehitellyt suomalaiseen koulutusjärjestelmään soveltuvaa käyttäytymisperusteista uhka-analyysi- ja hallintamallia. Ideana on tunnistaa, arvioida ja hallita vakavan ja suunnitelmallisen kouluväkivallan uhkia.

Erityisesti Yhdysvalloissa käyttäytymisperusteista uhka-analyysitoimintaa on tehty jo lähes kolmisenkymmentä vuotta, mutta Suomessa alue on vielä verrattain uusi. Sund näkee sille täällä kolme pääasiallista käyttöaluetta: lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyn, oppilaitosten turvallisuuden ja yhteiskunnan avainhenkilöiden suojelemisen.

Esimerkiksi oppilaitosturvallisuutta ajatellen Sundin mukaan ensimmäinen vaihe on väkivallan uhkan tunnistaminen. Opettajat ja muu koulun henkilökunta ovat tunnistamisessa avainasemassa. Oppilaan huolestuttavaa tilannetta voidaan käsitellä laajemmin oppilashuoltoryhmässä. Jos väkivallan riski – mukaan lukien itseen kohdistuva väkivalta – todetaan olemassa olevaksi, toisen vaiheen tulisi olla uhkan syvällisempi arviointi ja analyysi poliisivetoisesti. Näin siksi että poliisilla on paras pääsy tarvittavaan tietoon, toimivaltuudet ja viime kädessä vastuu vakavan ja suunnitelmallisen väkivallan torjumisesta. Kolmas vaihe on kokonaisvaltainen uhkan ja siten tilanteen hallinta, johon yleensä sosiaali- ja terveydenhuollolla sekä kodilla on parhaimmat työkalut. Ratkaisut ovat aina yksilöllisiä ja lähtevät kunkin nuoren taustasta.

– Tällainen toiminta ei ole koskaan yhden toimijan käsissä. Suositusten mukainen oppilashuoltoryhmä jo itsessään sisältää moniviranomaiskokoonpanon. Eikä kyse ole pelkästä viranomaistoiminnasta vaan myös vanhempien ja muiden sidosryhmien, esimerkiksi nuorisotoiminnan, kirkon ja muiden kolmannen sektorin toimijoiden, on hyvä olla tarpeen mukaan mukana. Käyttäytymisperusteisen uhka-analyysitoiminnan täytyy istua oppilaitoksen normaaleihin päivittäisiin toimintaprosesseihin; se ei voi olla erillinen toiminto, sillä muuten riskinä on toiminnan hiipuminen kaiken kiireen keskellä tai toisaalta voimakas ylikorostuminen. Suomalaiseen kouluun ns. "epäilykulttuuri" ei sovi.

Sund tähdentää, että väkivallan uhkan hallinta on mallin perusta; analyysia ja arviointia tehdään, jotta nähtäisiin, mitä pitäisi tehdä tilanteen muuttamiseksi. Vakava väkivaltainen teko on yksi mahdollinen nuoren tulevaisuuspolku, mutta siltä voidaan myös poiketa koska tahansa. Olennaista tällaisessa uhka-analyysitoiminnassa on arvioida mahdollisia tulevaisuuspolkuja havainnoimalla nykyistä käyttäytymistä ja kommunikointia oppilaan normaalissa elinympäristössä. Tutkimus- ja kokemuspohjaa on runsaasti olemassa siitä, mitkä merkit ovat signaaleja huonosta lopputuloksesta.

Sundin mielestä on toki syytä ryhtyä toimiin myös silloin, jos koululle tulee puhelu pommiuhkauksesta, poikien vessan seinältä löytyy uhkausteksti tai tapahtuu jotain vastaavaa. Kouluampumisten jälkeen koulu-uhkauksia on ollut Suomessa kolmisensataa, mutta käytännössä uhkaukset ovat olleet huonoa huumoria tai on haluttu nähdä reaktiot uhkaukseen ja ehkä ansaita ylimääräinen vapaapäivä, mutta tietenkään olankohautuksella näitäkään ei voi ohittaa. Tällaisiin tapauksiin poliisi onkin jo kehittänyt käyttökelpoisen toimintamallin. Kuitenkin aivan toinen asia ovat internetin keskustelupalstat ja muut sosiaalisen media areenat. Jos koulun henkilökunta saisi tietää, että joku opiskelijoista on kirjoittanut viestin vaikkapa ihmisvihafoorumille, on mietittävä, pitäisikö ryhtyä etenemään käyttäytymisperusteisen uhka-analyysiprosessin mukaisesti.

Sund kertoo opinnäytteensä olevan tavallaan suunnitelma mallin käytännön toteutukseen koulussa ja toivoo siihen vielä päästävän. Hän on kuitenkin ollut kehittämässä poliisille lähisuhdeväkivallan uhka-analyysityökalua käyttäytymisperusteisen analyysitoiminnan pohjalta. Työkalussa on tavoitteena selvittää uhkaajan aiheuttama väkivaltariski ja myös uhrin haavoittuvuus. Uhkatilanteen hallinnan kannalta on usein helpompi pienentää riskiä panostamalla uhrin tilanteeseen, sillä uhkaajan toiminta yksinään on usein hankalasti hallittava kokonaisuus.

Peter Sund: Behavioral Threat Management: Prevention of Severe Targeted Violence in Educational Institutions. Laurea-ammattikorkeakoulu 2009.

Haaste 2/2010

 
Julkaistu 14.6.2010