Mika Junninen

Suomalaisten vankiloiden turvallisuus vaihtelee

Haastattelututkimuksen yksi merkittävimmistä havainnoista oli vankilaturvallisuuden kirjavuus eri vankiloissa. Turvallisuuskäytäntöjen ohjeistus ja ilmenneisiin ongelmien reagoiminen vaihtelee suuresti vankiloittain. Eritasoisia turvallisuusongelmia ilmenee kaikissa vankiloissa, joissakin enemmän ja joissakin vähemmän, mutta niihin varautuminen ja niistä selviäminen on satunnaista ja vaihtelevaa. Artikkelissa nostetaan esiin muutamia vankilaturvallisuuden epäkohtia.

Rikosseuraamusviraston toimeksiannosta tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin avo- ja suljettujen vankiloiden henkilökunnan ja vankien käsityksiä laitosten turvallisuuden tilasta kesällä 2007. Tulokset perustuvat 33 teemahaastatteluun. Lisäksi tutkijat tutustuivat vankiloiden turvallisuusjärjestelyihin henkilökunnan opastuksella. Tutkimuksen toteutti YK:n yhteydessä toimiva Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti HEUNI.

YK:n vankilaturvallisuudelle asettamat kansainväliset tavoitteet ja Euroopan neuvoston suositukset asettavat yleiset reunaehdot vankeinhoidolle. Oman arvioni perusteella useat YK:n ja EN:n suositusten säätelemät asiat on hyvin sisäistetty Suomessa. Kotimainen lainsäädäntö sääntelee vankeinhoitoa ja sen turvallisuusnäkökohtia yksityiskohtaisemmin. Vankeuslaki ja -asetus määräävät vankiloiden ja vankien erityisestä turvallisuudesta ja työturvallisuus-, pelastus- ja poikkeustilalait puolestaan vankien ja vankiloiden yleisestä turvallisuudesta.

Turvallisuussuunnittelu puutteellista

Vankiloiden turvallisuussuunnittelu on puutteellista, eikä koko organisaatiossa ole sisäistetty systemaattisen turvallisuussuunnittelun tärkeyttä. Tarkastelun perusteella parhain vankilan turvallisuussuunnitelma oli erittäin hyvä ja kattava. Sen sijaan vajavaisimmat turvallisuussuunnitelmat saattoivat olla 1–2 sivun mittaisia ja yksi tai kaksi kolmesta pääosiosta puuttua kokonaan. Arvioinnin ulkopuolelle jäi 1/3 vankiloista, koska ne eivät toimittaneet suunnitelmiaan. Todennäköisesti useimmissa niistä ei suunnitelmia ole tehtykään.

Turvallisuussuunnitelmat ovat tärkeitä, sillä jokaisen vankilassa työskentelevän tulee tietää, miten yllättävissä tilanteissa reagoidaan, mistä saadaan apua, miten työntekijät ja vangit saadaan suojattua ja mistä saadaan viranomaisapua. Vankilan turvallisuudesta vastaavien tulee lisäksi tietää, miten vaaratilanteessa hälytyksen jälkeen toimitaan. Lisäksi erilaista vaara- ja poikkeustilanteissa käyttäytymistä on säännöllisesti harjoiteltava. Jokainen harjoitus tulee raportoida, sen kulku analysoida ja onnistumisista ja virheistä oppia.

Turvallisuusharjoitusten pitäminen vankiloissa on harvinaista ja henkilökunnan turvallisuuskoulutuksen taso ja osallistumisaktiivisuus vaihtelevat niin vankilan sisällä kuin vankiloittain. Vuosittain palo-, pelastus ja ensiapuharjoituksia sekä koulutusta henkilökunnalle järjestetään säännöllisesti vain harvoissa vankiloissa. Joissakin paikoissa valvontahenkilökunnalle pystytään järjestämään voimankäyttökoulutusta, jotta halukkaat voivat suorittaa ampuma-, pippurisuihke- ja patukkakoulutukset vaadittavin väliajoin. Yleistä vankiloissa on, että koulutus-, kuntoutus- ja sosiaalityösektorin (KKS) työntekijät tai muut vankiloissa työskentelevät eivät saa mitään turvallisuuskoulutusta tai eivät osallistu harjoituksiin.

Toiminta ei ole ennakoivaa

Turvallisuustiedon keruu on vajavaista niin vankila-, alue- kuin organisaatiotasolla, mistä seuraa myös se, että tiedon analysoinnin ja turvallisuusennusteiden parissa ei työskentele kukaan. Turvallisuudessa organisaatio keskittyy vankilarikollisuuden torjuntaan ja tuottamaan jälkijättöisesti tilastoja sekä antamaan ohjeita jonkin ikävän vankilaturvallisuusongelman jäljiltä. Rikosseuraamusviraston turvallisuusosasto on kuin kulopaloja sammuttava palokunta eikä turvallisuusongelmia ennaltaehkäisevä palontorjunta.

Koko organisaation suurin turvallisuushaaste tulevaisuudessa onkin turvallisuuden laadullinen harmonisointi, kattava tiedon keruu, analyysi ja sen pohjalta tehtävät päätökset, jolloin koko organisaation turvallisuusajattelua ja käytäntöjä ohjaa ennakoivuus, ei jälkijättöinen reagointi.

Rakennusten kunnossa suuret erot

Myös vankiloiden rakenteellinen kunto vaihtelee suuresti. Toiset vankilat ovat moderneja uudisrakennuksia ja toiset vankilat ovat yli sata vuotta vanhoja Museoviraston suojelemia muinaisjäännöksiä. Vankien säilytysvarmuudelle rakennuksen iällä ei näytä olevan merkitystä, mutta turvallisuuden ja toimintojen järjestämisen kannalta sillä on suuri vaikutus. Vanhat vankilat ovat ahtaita, ja niiden muunneltavuus on erittäin rajallista. Pienissä ja ahtaissa tiloissa vankeja on vaikea asuttaa ja henkilökunnan turvallisuutta on vaikea taata suositusten ja lakien vaatimalla tavalla. Myös turvatekniikkaa on vaikea sijoitella suojeltuihin ja kirjaviin rakennuksiin.

Uusissa vankiloissa nykyaikaiset turvallisuusvaatimukset on voitu ottaa huomioon jo rakennusvaiheessa. Samoin erilaisia vankitoimintoja voidaan toteuttaa paremmin väljemmissä ja helpommin muunneltavissa tiloissa.

Avovankiloiden turvallisuus on hyvin erilaista suljettuihin vankiloihin verrattuna. Avolaitoksissa vangit asuvat siviilimäisemmissä oloissa itse avattavine ovineen muurittomalla vankila-alueella, ja käyvät usein vielä töissä vankila-alueen ulkopuolella. Avovankiloiden alueella työskentelevien vankien käytettävissä on lisäksi modernit ja kyseiseen tuotantoon sopivat työtilat työkaluineen.

Välineistö vaihtelee

Virallista vankiloiden tai vankien turvallisuusluokitusta Suomessa ei ole. Haastattelujen perusteella korkean turvallisuustason suljetuissa vankiloissa on kaasut, sähköt, aseet, käsiraudat, voimankäyttövälineet, kilvet jne. ja taito sekä valmius käyttää niitä. Matalamman turvallisuustason vankiloissa välineistöä, käyttövarmuutta ja koulutusta on vähemmän. Talosta ja henkilöstä riippuen henkilökunta kantaa turvallisuusvälineitä mukanaan ja osallistuu jatkuvaan turvallisuuden ylläpitoon vaihtelevasti. KKS-sektorin henkilöstö kantaa harvoin mukanaan henkilökohtaista hälytintä.

Yhteistyössä parannettavaa

Haastateltavien mukaan vankiloiden välinen yhteistyö turvallisuusasioissa vaihtelee. Yleinen piirre vankiloiden turvallisuusajattelussa ja käytännöissä on, että ne perustuvat henkilökohtaisiin suhteisiin ja verkostoihin. Yleinen linja on, että vankilat tiedottavat hyvistä ja huonoista turvallisuuteen liittyvistä asioistaan hallinnossa ylöspäin huonosti ja satunnaisesti; yleensä asiat tulevat ilmi kiertoteitse. Vankilat tekevät yhteistyötä lukuisten eri viranomaisten kanssa. Erityisen hyvin yhteistyö toimii poliisin kanssa ja koiratoiminnassa.

Vankien kunto riski turvallisuudelle

Myös vankien kunto ja määrä sekä rikosten luonne vaihtelevat suuresti. Haastateltavien mukaan kasvava trendi 2000-luvulla on ollut vankien huonontunut fyysinen ja henkinen kunto heidän tullessaan vankilaan. Mitä huonommassa kunnossa vangit ovat, sitä suurempi riski he ovat vankilan sisäiselle turvallisuudelle. Haasteena on, miten vajaakuntoiset vangit saadaan majoitettua ja mukaan toimintoihin itselleen ja muille turvallisesti.

Myös vankien tausta Suomen vankiloissa on muuttunut yhä kansainvälisemmäksi. Pelkästään Vantaan vankilassa tuomiotaan suorittaa yli 60 ulkomaalaista vankia. Vankien vastaanotto tapahtuu 20 eri kielellä ja henkilökunta puhuu äidinkielenään ainakin kahdeksaa eri kieltä.

Huolta aiheuttaa myös todellisuus, jossa vankiloista on tulossa yhä enenevässä määrin pelkääjien ja pärjääjien laitoksia, joissa 10 prosenttia asukkaista sanelee 90 prosentin majoituksen ja kuntoutuksen sekä uhmaa yhä enemmän henkilökuntaa ja heidän perheitään.

Haastattelujen perusteella vankilan päivittäistoimintojen ohjaaminen on vakaata ja muutoksien tekeminen vaikeaa. Jokaiselle eri syistä toisistaan erillään pidettävälle vankiryhmälle tulee olla ulkoilut, ruokailut ja muut toiminnot, eivätkä ne voi olla samaan aikaan samoissa tiloissa. Palapelin yhteensovittaminen on tarkkaa ja työlästä, mutta turvallisuuden kannalta äärimmäisen tärkeä asia.

Haastatteluissa nousi turvallisuuden haasteeksi, että vankila-aikana vankia pitäisi sekä kuntouttaa että samalla rangaista. Vankiloista johdetaan ja tehdään vankilan ulkopuolella tapahtuvia ja ulkomaailmaan kohdistuvia rikoksia aivan kuten niitä tehdään vankilan sisälläkin. Vankilassa solmitaan rikoskumppanuuksia, joita hyödynnetään jo vankeusaikana ja myös vapautumisen jälkeen.

Organisaatiouudistuksen haasteet

Uuden vankeuslain myötä vankeinhoidon organisaatiota ja työntekijöiden toimenkuvaa on uudistettu voimakkaasti viime vuosina ja muutoksen vankilaturvallisuudelle tuomia lopullisia etuja ja haittoja on vielä vaikea nähdä. Organisaation kannalta keskeinen tulos on, että alueiden, vankiloiden ja käytäntöjen eriytyminen jatkuu ja aiheuttaa turvallisuusongelmia tulevaisuudessa. Vankiloiden henkilökunta stressaantuu ja väsyy yhä enemmän samalla kun työmäärä ja valvottavien vankien määrä kasvaa. Alueellisia eroja koordinoivan ja turvallisuutta yhdistävän virkamiesketjun laatiminen on kuitenkin vielä kesken, ja valtakunnallisen turvallisuusstrategian luominen on vasta alussa. Turvallisuusajattelun siirtäminen yksilötasolta yhteisötasolle koettiin haastavaksi ja jo uuden henkilöstön koulutuksessa huomioonotettavaksi asiaksi.

Mika Junninen: Suomalaisten vankiloiden turvallisuus. Rikosseuraamusviraston julkaisuja 5/2008. HEUNI. Publication Series No. 58.

 
Julkaistu 1.6.2009