Riikka Kostiainen

Poliisitutkimuksen seminaarin aiheina etiikka ja sovittelu

Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta järjesti toukokuussa tämänvuotisen poliisitutkimuksen seminaarin. Aamupäivällä aiheena oli poliisin ja esitutkinnan etiikka ja iltapäivällä sovittelu.

Entinen poliisipäällikkö ja YK:n korruptioasiantuntija Maximilian Edelbacher Itävallasta pohti sitä, onko poliisin eettisen käyttäytymisen varmistaminen ainoastaan poliisijohdon tehtävä. Näin ei tietenkään ole, mutta johtamisella on erittäin suuri merkitys. Hän arvioi mm. oman toimistonsa korruptiotapausten perusteella poliisin etiikan olevan muuttumassa huonompaan suuntaan.

– Visio on varmaan se, että poliisi toimii ehdottoman moraalisella tavalla riippumatta muista ihmisistä. Realiteetti lienee se, että toimimme moraalisesti oikein tietyin ehdoin, esimerkiksi silloin kun meitä valvotaan. Huono tilanne sen sijaan on, jos sääntöjen rikkominen ja oman edun tavoittelu on hiljaisesti hyväksyttyä.

Hänen mukaansa löytyy seitsemän keinoa taistella julkisen hallinnon korruptiota vastaan: työskentely yleisön kanssa, läpinäkyvyys, vahva johtajuus, eettinen koulutus, organisaatiomalli, työntekijöiden itsesäätely ja käyttäytymisohjeet. Näille neuvoille hän uskoi olevan käyttöä Suomessakin huolimatta hyvistä sijoituksista korruptiotilastoissa.

Oikeustieteen tohtori Mikko Vuorenpää korosti syyttäjien ja poliisin yhteistyön parantavan paitsi rikosprosessin nopeutta myös esitutkinnan etiikkaa ja objektiivisuutta. Hän uskoi, että uudistettavana olevaan esitutkintalakiin tulee yhteistyöhön enemmän velvoittava pykälä.


– Esitutkintayhteistyön avulla syyttäjä pystyy hyödyntämään oikeudellista asiantuntemustaan ja siten ohjaamaan esitutkintaa rikosoikeudellisesti relevanttiin ja samalla myös syyteharkintaa ohjaavaan suuntaan. Esitutkinnassa on selvitettävä yhtä hyvin epäiltyä vastaan kuin hänen puolestaan puhuvat seikat. Syyttäjän osallistumisen voi ajatella takaavan paremmin esitutkinnan objektiivisuuden.

Sovittelu ja poliisi

Varsinais-Suomen poliisipäällikkö Tapio Huttunen toivoi keskustelua siitä, miksi juttumääriin nähden sovittelualoitteita tehdään vähän. Käytännössä yli 90 % aloitteista tekee poliisi tai syyttäjä. Hänestä on toivottavaakin, että sovittelualoitteet painottuvat poliisiin, jotta asian selvittelyyn päästään ajoissa.

– Sovittelu pitäisi nähdä merkittävänä osana nopeutetun rikosprosessin kokonaisuutta, jolla pyritään saamaan orastavat rikoskierteet poikki. Sovittelu on jossain mielessä jäänyt vielä hieman irralliseksi muusta viranomaisyhteistyöstä. Lisäksi juttujen ohjaaminen sovitteluun riippuu liian usein yksittäisten virkamiesten omista asenteista ja aktiivisuudesta. Sovittelutoiminta tulisi useammin aloittaa rinnakkain rikostutkinnan kanssa, jolloin rikosprosessia voidaan nopeuttaa.

Hän näki tarpeelliseksi lisätä tietoutta sovittelusta poliisikoulutuksessa, tiedottaa siitä enemmän, kehittää ja tiivistää rikosprosessia ja etsiä ennakkoluulottomammin potentiaalisia sovittelutapauksia.

Sovittelufoorumin puheenjohtaja Teuri Brunila ehdotti seminaarissa, että myös poliisimies voisi toimia sovittelijana. Englannissa siitä on saatu hyviä kokemuksia, vaikka tiettyjä ongelmia siihen liittyy. Poliisimiehen toiminta sovittelijana säästää aikaa ja luo edellytyksiä järkevämmille työskentelytavoille.

 
Julkaistu 1.6.2009