Minna Piispa

Ohjelma päättyi – henkirikosten määrä ei puolittunut

Väkivallan määrä ei ole Suomessa vähentynyt sisäisen turvallisuuden ohjelmassa asetetun tavoitteen mukaisesti. Rikoksentorjuntaneuvosto suosittaa, että kansallisen väkivallan vähentämisohjelman mukaisia toimia jatketaan ja väkivallan vähentämistä tehostetaan uusilla toimilla.

Valtioneuvosto hyväksyi joulukuussa 2006 periaatepäätöksen kansallisesta väkivallan vähentämisohjelmasta vuosille 2007–2008. Väkivallan vähentämisohjelma valmisteltiin osana sisäisen turvallisuuden ohjelmaa. Rikoksentorjuntaneuvoston asettama väkivaltajaosto seurasi ja koordinoi ohjelmaa sekä julkaisi maaliskuussa raportin ohjelman toteutuksesta.

Ohjelman onnistuminen edellytti useiden toimijoiden, niin valtion viranomaisten kuin kuntien, kirkon, kansalaisjärjestöjen ja elinkeinoelämänkin, yhteistyötä. Ohjelmaa toteutettiin yhdessä muiden valtioneuvoston ohjelmien kanssa ja sillä oli kytköksiä mm. sisäisen turvallisuuden ohjelmaan (2004–2007 ja 2008–2011), sosiaali- ja terveysministeriön toimintaohjelmaan lähisuhde- ja perhe¬väkivallan ehkäisemiseksi (2004–2007), alkoholiohjelmaan (2004–2007 ja 2008–2011), poliisin toimenpiteisiin väkivallan vähentämisessä (2006) ja Lapset ja media -toimintaohjelmaan (2005–2007).

Vakava väkivalta ei vähentynyt tavoitteen mukaisesti

Kansallisen väkivallan vähentämisohjelman tavoitteena oli saada aikaan väkivaltaa kokeneiden määrän johdonmukainen lasku kaikissa väestöryhmissä ja kaikilla väkivallan osa-alueilla. Tavoitteena oli vähentää erityisesti vakavaa väkivaltaa. Väkivaltaisten kuolemien haluttiin vähintään puolittuvan, naisten väkivaltakuolemien jo lähivuosien kuluessa. Erityisesti haluttiin vähentää sairaalahoitoa vaativaa väkivaltaa ja muuta väkivaltaa, jolla on vakavat seuraukset toistumisen tai kerrannaisvaikutuksien vuoksi.

Ohjelmassa ei asetettu tarkkoja aikamääriä tavoitteiden saavuttamiselle. Valtaosa suositelluista toimista on sellaisia, että ne toteutettuinakin vaikuttavat vasta ajan mittaan.

Väkivaltaa kokeneiden määrä väheni vuoteen 2006 saakka. Tämä koski niin väkivaltaa kokeneiden väestöosuuksia, henkirikosten määriä kuin sairaalahoitoon väkivallan vuoksi joutuneita. Kansalliset uhritutkimukset osoittavat, että väkivaltaa kokeneiden osuus 15–74-vuotiaista on laskenut vuodesta 2003 vuoteen 2006. Lasku tapahtui erityisesti uhkailua kokeneiden määrässä ja hieman myös fyysisen vamman aiheuttaneen väkivallan kokijoissa. Katu-, ravintola- ja työväkivalta ovat vähentyneet sekä naisten että miesten kokemana 2000-luvulla; pitkällä aikavälillä erityisesti naisten kokema työväkivalta on tosin lisääntynyt 1980-luvusta. Perheväkivaltaa ja muuta tuttujen välistä väkivaltaa kokeneiden osuudet ovat pysyneet ennallaan.

Henkirikoksia oli ohjelman valmistelua edeltäneiden viiden vuoden (1999–2003) aikana keskimäärin 134 vuodessa kuolemansyytilastojen ja 166 poliisitilaston mukaan. Käytetäänpä mittarina kumpaa tahansa, henkirikosten määrä on viime vuosina selvästi laskenut. Kuitenkin on huomattava, että pahoinpitelyrikollisuuden ja henkirikollisuuden myönteinen kehitys vuosina 1999–2006 tapahtui ennen kuin kansallinen väkivallan vähentämisohjelma oli vahvistettu.

Huolestuttavaa on, että henkirikosten määrä kääntyi nousuun vuosina 2007 ja 2008 – eikä tämä selity pelkästään Jokelan ja Kauhajoen paljon uhreja vaatineilla surmilla. Sama kehitys näkyy sairaalahoitoon väkivallan vuoksi joutuneiden määrissä. Erityisesti pahoinpitelyn tai muun väkivallan vuoksi sairaalaan kirjattujen miespotilaiden määrä on lisääntynyt sairaanhoitoilmoitusjärjestelmän mukaan vuonna 2007. Koko väestön väkivaltakokemuksien muutoksesta ohjelman aikana ei ole vielä tietoa, sillä edellinen tätä mittaava uhrikysely tehtiin vuonna 2006 ja seuraavan aineisto kerätään vasta myöhemmin tänä vuonna.

Toimia väkivallan vähentämiseksi jatkettava

Rikoksentorjuntaneuvosto painottaa, että väkivallan vähentäminen on pitkäjänteistä työtä. Kaksivuotisen ohjelmakauden (2007–2008) aikana useiden toimien toteutus on vasta käynnistynyt, eikä tuloksia ole vielä nähtävissä. Joitakin toimia ei ole vielä aloitettukaan. Rikoksentorjuntaneuvosto hyväksyi väkivallan vähentämisohjelman toteutuksen pohjalta listan suosituksista, joita tulisi noudattaa väkivallan vähentämiseksi. Listalla on kaikkiaan nelisenkymmentä suositusta, joista tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä tulisi toteuttaa toimia henkirikosten ja nuorisoväkivallan ehkäisemiseksi. Myös toimia palvelujärjestelmän parantamiseksi sekä uusintarikollisuuden ehkäisemiseksi tulisi edelleen jatkaa.

Vakavaan väkivaltaan erityisesti huomiota

Jokelan ja Kauhajoen tapahtumat ovat herättäneet huolen vakavasta väkivallasta. Näiden tapausten jälkeen on ryhdytty ampuma-aselain lupasäännösten tiukentamiseen. Poliisi on tehostanut asevalvontaa ohjelman edellyttämällä tavalla; aselupia on peruttu tappouhkausten esitutkinnan yhteydessä ja etenkin silloin, kun luvan hakijan/haltijan tiedetään syyllistyneen väkivaltarikokseen tai olevan alkoholiongelmainen. Rikoksentorjuntaneuvosto pitää tärkeänä, että suunnitellut ampuma-aselainsäädännön muutokset toteutetaan ja niiden vaikutuksia lupakäytäntöön seurataan.

Henkirikosten uhrien määrää voidaan vähentää myös muilla keinoin. Lähestymiskiellolla suojattujen henkilöiden turvajärjestelyjä tulisi edelleen kehittää. Samoin tulisi parantaa menetelmiä, joilla poliisin, sosiaalityön, terveydenhuollon ja kolmannen sektorin työssä voidaan arvioida lähisuhdeväkivallan toistumisen riskiä. Hätäkeskusten henkilökunta tarvitsisi ohjeistuksen, miten toimia erilaisissa väkivaltatilanteissa ja minkälaisia ohjeita annetaan puhelimitse.

Nuorisotyöhön tavoitteeksi väkivallan ehkäisy

Lapset ja nuoret ovat avainasemassa väkivallan ehkäisyssä pitkällä tähtäimellä. Paikallistasolla on toteutettu paljon toimia varhaisen puuttumisen edistämiseksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon, päivähoidon ja poliisin henkilökuntaa on koulutettu ja ohjeistettu tunnistamaan lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa väkivaltaa ja puuttumaan siihen. Poliisin ja sosiaalityön yhteistyötä on kehitetty. Kuntia on tuettu ja ohjattu luomaan omat toimintamallinsa sekä perustamaan moniammatillisia ryhmiä väkivallan ehkäisemiseen ja kriisitilanteiden koordinointiin. Oppilashuollon edellytyksiä on parannettu kehittämällä lainsäädäntöä.

Jatkossa tarvittaisiin toimia erityisesti nuorisotyöhön väkivaltaa ehkäisevän ja vähentävän kasvatustyön edistämiseksi. Yhtenä mahdollisuutena olisi hyödyntää verkkomaailmaa. Myös nuorille suunnattua informaatio- ja tukimateriaalia perheväkivallasta ja seksuaalisesta väkivallasta pitäisi kehittää ja levittää. Nuorten osallistumiselle väkivallan vähentämistyöhön liittyvän materiaalin suunnitteluun ja levittämiseen tulisi luoda mahdollisuudet.

Uusi lastensuojelulaki on selkeyttänyt viranomaisten velvollisuutta tehdä lastensuojeluilmoitus sekä lisännyt ilmoitusvelvollisten määrää. Olisi syytä selvittää, miten lainmuutokset ovat vaikuttaneet sosiaalitoimen tekemiin rikosilmoituksiin lapsiin kohdistuneesta väkivallasta.

Uhrien tukipalveluihin ja uusintarikollisuuden ehkäisyyn resursseja

Palvelujärjestelmällä on keskeinen rooli siinä, että väkivallan uhri tunnistetaan ja hän saa apua joko viranomaisilta tai järjestöiltä. Väkivallan kohteeksi joutunut tarvitsee usein jälkihoitoa toipuakseen ja välttääkseen uudelleen uhriksi joutumisen.

Rikoksentorjuntaneuvosto pitää uusiutuvan uhriksi joutumisen ehkäisyn ja tukitoimien kehittämisessä tärkeänä uhripalvelujen riittävää resursointia. Olisi varmistettava, että sisäisen turvallisuuden ohjelman ehdotukset turvakotien ja Rikosuhripäivystyksen toiminnan valtakunnallistamisesta sekä kaikkina vuorokauden aikoina saatavissa olevasta maksuttomasta puhelinneuvonnasta toteutuvat.

Päihdeongelmiin puuttuminen voi osaltaan vähentää väkivaltaa. Siksi olisi tärkeää edistää väkivaltaongelman tunnistamista ja siihen puuttumista osana päihdehuollon palveluita sekä ylipäätään edistää väkivaltaa käyttävien päihdeongelmaisten hoitoonohjausta. Vankien vapauteen valmentamista ja jälkihuoltoa tulisi tehostaa, vastuuta sen järjestämisestä selkeyttää ja huolehtia sen riittävästä resursoinnista.

Yksi osa väkivallan ehkäisyä on, että väkivallan tekijälle annetaan mahdollisuus päästä irti väkivallan käytön kierteestä. Uuden vankeuslain myötä mahdollisuudet uusintarikollisuuteen puuttumiseen ovat parantuneet. Vankeja voidaan osana rangaistusajan suunnitelmaa ohjata heille tarpeellisiin ohjelmiin (mm. väkivallan katkaisuohjelmat ja päihdeohjelmat). Vankeuslain asianmukaista toteuttamista haittaa kuitenkin se, ettei vankiloille ja muille vastuuviranomaisille ole myönnetty riittävästi henkilö- ja muita resursseja. Rikoksentorjuntaneuvosto korostaa riittävän resursoinnin merkitystä ja suosittaa, että mm. lähisuhdeväkivallan katkaisuohjelmia laajennettaisiin useampiin vankiloihin. Ohjelmia tulisi suunnata kaikille niitä tarvitseville vangeille. Myös naisvangeille tarkoitettuja väkivallasta vapaaksi -ryhmiä tulisi suunnitella ja toteuttaa. Päihdeongelmaisten vankien hoito-ohjelmia tulisi kehittää osana rangaistuksen täytäntöönpanoa ja sen jälkeen.

Toimia jatketaan sisäisen turvallisuuden ohjelmassa

Kansallisen väkivallan vähentämisen ohjelman päätyttyä väkivallan vähentämistyötä viedään eteenpäin sisäisen turvallisuuden ohjelmassa. Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä päätti huhtikuussa, että väkivallan vähentämistyötä on tehostettava ja sisällytti rikoksentorjuntaneuvoston ehdotusten mukaiset toimet osaksi sisäisen turvallisuuden ohjelmaa.

Rikoksentorjuntaneuvoston suositukset löytyvät kokonaisuudessaan raportista Väkivallan vähentäminen Suomessa. Kansallisen väkivallan vähentämisohjelman 2007–2008 seurantaraportti. Verkkojulkaisu löytyy neuvoston sivuilta www.rikoksentorjuntaneuvosto.fi

Kirjoittaja on erikoissuunnittelija rikoksentorjuntaneuvoston sihteeristössä.

 
Julkaistu 1.6.2009