Mia Hemming

Kotouttaminen ehkäisee ennalta perheväkivaltaa

Maahanmuuttajataustainen lapsi oireilee kuten muutkin perheväkivaltaa kohtaavat lapset. Mutta heillä saattaa olla suurempi kynnys puhua ongelmasta, kertoo lastensuojelutyön esimies Rina Reini-Laaksonen Tampereen ensi- ja turvakodista.

Maahanmuuttajien kotouttaminen ennaltaehkäisee myös perheväkivaltaa. Syrjäytyminen, kokemus ahdistetuksi ja uhatuksi tulemisesta sekä ahdistus saattavat purkautua aggressiivisina tekoina. Ja kun osallisuus suomalaiseen yhteiskuntaan on alussa heikkoa, avun hakeminen on vaikeaa. Syrjäytyneessä perheessä väkivallan uhrillakaan ei välttämättä ole riittävästi tietoa omista oikeuksistaan eikä tietoa tahoista, joiden puoleen kääntyä hädässä.

– Meillä on ollut henkilöitä, jotka eivät ole tienneet Suomen käytännöistä yhtään mitään. Kotouttamisen resurssit ovat liian pienet, lastensuojelutyön esimies Rina Reini-Laaksonen Tampereen ensi- ja turvakodista moittii.

Kun maahanmuuttajaperheissä vielä luottamus viranomaisiin saattaa olla heikkoa, perheen tilanne voi jäädä piiloon liian pitkäksi aikaa.

– Ja kulttuuritausta voi olla sellainen, että omista ongelmista ei muille puhuta vaan ne ratkotaan perheen sisällä tai maasta karkottamisen uhalla saatetaan vaientaa uhrit.

Ammattilaiset ovat tällöin avainasemassa väkivallan ehkäisemisessä ja uhrien auttamisessa. Heidän tulisi mahdollisimman varhain päästä tunnistamaan tulehtunut tilanne perheessä.

– Maahanmuuttajataustainen lapsi oireilee kuten muutkin perheväkivaltaa kohtaavat lapset. Mutta heillä saattaa olla suurempi kynnys puhua ongelmasta kuin suomalaisilla, koska kieli, maan tavat ja perhelojaalisuus ovat esteinä.

Lapsen oireet saattavat kertoa joko häneen itseensä kohdistuvasta tai vanhempien välisestä väkivallasta. Jälkimmäinen tilanne ei ole lapselle yhtään helpompi kuin lapseen itseensä kohdistuva väkivalta. Aikuisten välinen väkivalta on lapselle yhtä traumatisoivaa kuin häneen itseensä kohdistuva kaltoin kohtelu.

Maahanmuuttajataustaiset lapset kokevat useammin väkivaltaa

Maahanmuuttajataustaisten perheiden lapset voivat siten joutua samojen väkivallan muotojen kohteiksi kuin kantasuomalaiset lapset kuten pari- ja perhesuhdeväkivallalle tai fyysiselle kuritukselle. Joidenkin tutkimusten mukaan he kuitenkin kokevat väkivaltaa useammin kuin kantasuomalaiset lapset.

– Isä, äiti tai vanhemmat sisarukset saattavat kohdella perheen pienempiä kaltoin. Hyvin moni kulttuuri on lapsikeskeinen ja lapsirakas: lapset ovat tärkeitä, heitä hellitään ja paapotaan. Ja on kova paikka aikuiselle huomata, kuinka hän itse satuttaa rakastamaansa lasta, Rina Reini-Laaksonen huomauttaa.

Maahanmuuttajataustaisen naisen aggressiivisella puolisolla ei suinkaan aina ole juuria muualla. Maahanmuuttajataustaisia perheitä koskevissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että parisuhdeväkivallan tekijöistä runsas puolet on ollut maahanmuuttajataustaisia ja vajaa puolet suomalaisia.

– Kun parisuhteessa tulee ongelmia, isä saattaa muistuttaa lasta tämän "erilaisesta" taustasta. Lapsi kohtaa rasismia omassa perheessään, kun hän saa kuulla kaiken pahan äidin kulttuuritaustasta ja äitikin saa silloin osansa.

Riidan loputtua lapselle vakuutetaan vanhempien rakkautta. Lapseen kohdistettu väkivalta on vanhempien läpikäymää kriisiä. Samoin pakolaisperheissä tai perheissä, joissa vanhemmat ovat paenneet aseellista konfliktia, saatetaan pyrkiä oikeuttamaan väkivaltaa perustelemalla sitä.

– Ja myös vähättelyä esiintyy: lapsen kokema pahoinpitely ei ole mitään verrattuna siihen, mitä vanhemmat ovat kokeneet kotimaassaan. Tällöin tarvitaan taho, joka sanoo lapselle, ettei väkivaltaa mikään oikeuta. Sinua ei kohdella oikein.

Tietoa, tukea ja varhaista puuttumista tarvitaan

Väkivaltaa kokevat maahanmuuttajataustaiset lapset tarvitsevat nykyistä enemmän tietoa lapsen oikeuksista selkokielellä ja omalla kielellään. Vanhemmat tarvitsisivat kasvatus- ja toimintamalleja sekä tukea kasvatukseen. Sillä väkivallan kierre jatkuu usein sukupolvelta toiselle, jollei siihen puututa ajoissa. Puuttumisen kynnyksen tulisi madaltua.

– Mutta viranomaisia ei ole tarpeeksi puuttumaan tilanteisiin eikä liioin paikkoja, mihin perheet voitaisiin sitten sijoittaa. Maahanmuuttajalapset tarvitsevat erityispalveluja. Ja perheille täytyy selvittää, että tarkoituksemme ei ole hajottaa perheitä vaan auttaa, Rina Reini-Laaksonen muistuttaa.

Koulun mahdollisuudet tunnistaa väkivaltaa kohtaava maahanmuuttajataustainen lapsi ovat hyvät ja niitä tulisi edelleen kehittää. On ensiarvoisen tärkeää ennaltaehkäisevää työtä, kun henkilöstö ammattitaidollaan ottaa puheeksi havaitsemansa huolen.

– Mutta kouluissa pitäisi myös selvittää lapselle esimerkiksi auttavien henkilöiden roolit: kuraattorin, terveydenhoitajan, opinto-ohjaajan ja muiden. Lasten kanssa täytyy istua alas ajan kanssa ja varmistaa, että he tuntevat hyvin kouluympäristönsä.

Myös päivähoidossa on mahdollisuuksia ennaltaehkäisevään työhön. Henkilökunta voi kehottaa isompia lapsia kertomaan, jos kotona on jotain vialla. Ja he voivat sanoa vanhemmille, että heille voi kertoa perheen ongelmista, jotta voidaan auttaa perhettä riittävän pian.

Neuvolat ovat yhtä lailla keskeisiä palvelupaikkoja, joissa vanhemmat ja lapset voivat saada tietoa ja tukea.

– Tällainen monella taholla tapahtuva tiedottamistyö voi auttaa niin paljon, että perheissä tilanteet eivät välttämättä pahene ja vakavia viranomaiskeinoja ei tarvita läheskään niin usein kuin nykyään.

 
Julkaistu 1.6.2009