Haaste 2/2009

Artikkelit 2/2009

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana Suomen Mielenterveysseuran toiminnanjohtaja Marita Ruohonen. Hän pitää hyvänä, että väkivaltatyöhön on jo kehitetty paljon hyviä toimintatapoja. Silti hyvien mallien vakiinnuttaminen projekteista kunnan pysyväksi toiminnaksi tahtoo olla vaikeaa, samoin niiden levittäminen muualle maahan.

Väkivallan määrä ei ole Suomessa vähentynyt sisäisen turvallisuuden ohjelmassa asetetun tavoitteen mukaisesti. Rikoksentorjuntaneuvosto suosittaa, että kansallisen väkivallan vähentämisohjelman mukaisia toimia jatketaan ja väkivallan vähentämistä tehostetaan uusilla toimilla.

Järvenpään väkivallan vähentämisen pilottihanke päättyi, mutta työ väkivallan vähentämiseksi jatkuu.

Peruspiirteiltään naisiin kohdistuva henkirikollisuus osin eroaa huomattavasti miehiin kohdistuvasta ja osin on hyvin samankaltaista. Perustavin ero on lähisuhde- ja erityisesti parisuhdeväkivallan keskeinen asema. Yhteistä on puolestaan kytkös alkoholin käyttöön ja sosiaaliseen huono-osaisuuteen.

Maahanmuuttajataustainen lapsi oireilee kuten muutkin perheväkivaltaa kohtaavat lapset. Mutta heillä saattaa olla suurempi kynnys puhua ongelmasta, kertoo lastensuojelutyön esimies Rina Reini-Laaksonen Tampereen ensi- ja turvakodista.

Haastattelututkimuksen yksi merkittävimmistä havainnoista oli vankilaturvallisuuden kirjavuus eri vankiloissa. Turvallisuuskäytäntöjen ohjeistus ja ilmenneisiin ongelmien reagoiminen vaihtelee suuresti vankiloittain. Eritasoisia turvallisuusongelmia ilmenee kaikissa vankiloissa, joissakin enemmän ja joissakin vähemmän, mutta niihin varautuminen ja niistä selviäminen on satunnaista ja vaihtelevaa. Artikkelissa nostetaan esiin muutamia vankilaturvallisuuden epäkohtia.

Vuonna 2008 Suomen vankiloissa oli päivittäin keskimäärin 201 omasta pyynnöstääm erillään asuvaa vankia. Viiden vuoden aikana pelkääjävankien määrä on kaksinkertaistunut. Vankiloiden ilmoittamiskäytäntöjen eroista johtuen pelkääjiä lienee todellisuudessa selvästi ilmoitettua enemmän. Nämä ns. pelkääjävangit työllistävät ja aiheuttavat kustannuksia vankiloissa. Pelkääminen hankaloittaa myös rangaistusajan suunnitelmien toteuttamista. Pelkäämisen syitä ovat mm. huumausaineisiin liittyvät velat, vangin toimiminen todistajana toista vankia koskevassa rikosprosessissa tai vangin menneisyyteen liittyvä seksuaalirikos.

Kriminaalipoliittisessa päätöksenteossa joudutaan usein tukeutumaan ennusteisiin. Niiden taso vaihtelee rikollisuuden määrän ennustamisesta yksittäistä henkilöä koskeviin ennusteisiin. Yleensä ennusteet perustuvat päätöksentekijän omiin kokemuksiin. Tähän liittyy monia ongelmia.

Rikosten törkeys vaihtelee huomattavasti tuomioistuimissa käsiteltävissä lapsen seksuaalisissa hyväksikäytöissä. Lievimmillään kysymys on seksuaalissävytteisistä vihjauksista tai tekstiviesteistä, törkeimmillään lapsi on voitu pakottaa väkivallalla sukupuoliyhteyteen useiden vuosien ajan.

Artikkelissa esitellään käytettävissä olevia hoito- ja tukimuotoja uusimisriskin pienentämiseksi.

Kriminologia-palstalla käsitellään tällä kertaa vankien eristämistä yksinäisyyteen ja tästä aiheutuvia haittavaikutuksia.

 
Julkaistu 1.6.2009