Martti Lehti

Ryöstöt pääkaupunkiseudun nuorten rikollisuutta

Ryöstörikokset ovat suurelta osin nuorten välisiä. Ne tapahtuvat iltaisin ja öisin kaduilla, puistoissa ja toreilla. Saaliina on tavallisimmin uhrin kännykkä tai lompakko. Uhri saa vammoja puolessa rikoksia ja viidesosa uhreista tarvitsee sairaala- tai lääkärinhoitoa vammoihinsa.

Suomessa tulee vuosittain ilmi 1 500–2 000 ryöstöä. Törkeinä niistä tutkitaan runsaat 10 prosenttia. Tutkimustietojen mukaan poliisin tietoon tulee kolmasosa kaikista ryöstöistä. Asukaslukuun suhteutettuna ryöstörikosten määrä on samaa luokkaa kuin muissa Pohjoismaissa ja Länsi-Euroopassa ja huomattavasti alhaisempi kuin Välimeren maissa tai itäisessä Euroopassa. Viime vuosikymmeninä ryöstöjen määrä on seuraillut talouden kehitystä. Yksityishenkilöihin kohdistuvat katuryöstöt ovat lisääntyneet noususuhdanteiden aikana ja vähentyneet laskusuhdanteissa. Liike- ja pankkiryöstöjen viime vuosikymmenten huippu saavutettiin puolestaan syvimmän laman vuosina 1990-luvun alussa.

Katuryöstöjen tekijät ja uhrit

Rikokset ovat valtaosin kaupunkilaisnuorten välisiä. Ylivoimaisesti eniten ryöstöjä tekevät 15–19-vuotiaat pojat. Uhrit ovat tekijöitä vanhempia, mutta myös uhriksi joutumisen riski on suurin nuorilla, alle 25-vuotiailla miehillä. Naisia tekijöistä on 10 prosenttia ja uhreista vajaat 30 prosenttia. Rikokset keskittyvät pääkaupunkiseudulle. Maan vaarallisin paikka on viime vuosina ollut Helsingin päärautatieasema ympäristöineen; vuonna 2005 siellä tehtiin viisi prosenttia kaikista poliisin tietoon tulleista ryöstörikoksista. Ylipäätään pääkaupunkiseudulla tehdään lähes puolet ilmi tulevista ryöstöistä, toisesta puolikkaasta vastaavat muut suuret kaupungit.

Etnisten vähemmistöjen edustajat ovat viime vuosina olleet yliedustettuina syyllisten joukossa. Vuonna 2005 ilmi tulleiden ryöstöjen tekijöistä kuului valtaväestöön vain puolet. Romaneita oli epäillyistä vajaat 20 prosenttia, somalialaisia runsaat 10 prosenttia ja muita Afrikasta tai Lähi-idästä peräisin olevia maahanmuuttajia kuusi prosenttia. Venäläisten, virolaisten ja balttien merkitys ryöstörikollisuudessa oli sitä vastoin suhteellisen vähäinen; virolaisia ja venäläisiä oli syyllisistä kolmisen prosenttia. Rikosten uhreista 90 prosenttia kuului valtaväestöön.

Valtaosa ryöstöistä kohdistuu yksityishenkilöihin. Ne ovat tyypillistä vapaa-ajan väkivaltaa ja tehdään yleensä iltaisin tai öisin kaduilla, puistoissa ja julkisen liikenteen solmukohdissa (bussipysäkeillä, taksitolpilla ja metroasemilla). Tekijät toimivat normaalisti ryhmässä, uhreja on useimmiten vain yksi. Osapuolet ovat toisilleen ennalta tuntemattomia ja päihtyneitä. Saalina on kännykkä tai lompakko.

Liikeryöstöjen piirteet

Yrityksiin tai elinkeinonharjoittajiin kohdistuvia liikeryöstöjä on viidesosa ilmi tulevista ryöstörikoksista. Kokonaisryöstörikollisuudesta niiden osuus on pienempi, sillä yritykset ilmoittavat poliisille rikoksista herkemmin kuin yksityishenkilöt. Saaliit liikeryöstöissä ovat tuntuvasti suurempia kuin katuryöstöissä, yleensä 1 000 eurosta 10 000 euroon. Keskimääräinen saalis vuonna 2005 oli 2 200 euroa, suurin ilmoitettu lähes 160 000 euroa. Tavallisin liikeryöstön kohde on elintarvikeliike tai kioski ja rikos tehdään illalla hieman ennen sulkemisaikaa. Tekijä toimii normaalisti yksin ja on sekä aseistautunut että naamioitunut. Muissa Pohjoismaissa yleisiä arvokuljetusryöstöjä meillä on ollut toistaiseksi vain muutama ja nekin on kyetty selvittämään tehokkaasti. Myös pankkiryöstöt ovat Suomessa muuttuneet harvinaisiksi. Vuonna 2005 pankkiryöstöjä tehtiin seitsemän, kun huippuvuonna 1992 määrä oli 117. Huomattavia saaliita on sen sijaan saatu muun muassa koru- ja kultasepänliikkeisiin kohdistuneissa rikoksissa. Niidenkin vuotuinen määrä on kuitenkin ollut pieni: ilmi tulleesta ryöstörikollisuudesta alle prosentti.

Väkivallan uhka yleistä

Poliisin tietoon tulevista ryöstöistä runsaassa 60 prosentissa uhriin on kajottu fyysisesti. Lääkärin- tai sairaalahoitoa vaativia vammoja uhreista saa joka viides. Uhrin kuolemaan johtavat ryöstörikokset ovat sen sijaan harvinaisia, viime vuosina niitä on ollut keskimäärin viisi vuodessa. Vaikka vain 10 prosenttia ilmi tulevista ryöstöistä tutkitaan törkeinä, vakavan väkivallan uhka on rikoksissa yleisempää kuin esitutkinnan nimikevalinnasta voi päätellä. Rikoksista 40 prosenttia on aseellisia (liikeryöstöistä 75 prosenttia). Vakioase on teräase. Sinänsä uhrin vammautuminen on harvinaisempaa aseellisissa ryöstöissä kuin ilman asetta tehdyissä. Tämä johtuu siitä, että uhrin alistamiseen ei aseellisissa ryöstöissä yleensä tarvita suoraa väkivaltaa. Toisaalta aseellisista ryöstöistä huomattava osa on liikeryöstöjä, joissa henkilöuhrit ovat selviä ja kykenevät käyttäytymään rikostilanteessa järkevämmin kuin katuryöstöjen uhrit, jotka usein ovat huomattavan päihtyneitä.

Kolmasosassa ryöstöjä uhri tekee aktiivista vastarintaa, liikeryöstöissä peräti suurimmassa osassa. Liikeryöstöissä henkilökunta kykenee myös huomattavan usein vastarinnallaan estämään rikoksen. Vuonna 2005 lähes puolessa ryöstöjä, joissa uhri oli tehnyt vastarintaa, rikos oli jäänyt yrityksen asteelle. Myös uhrin vammautuminen oli ollut harvinaisempaa silloin, kun uhri oli aktiivisesti vastustanut rikosta. Erityisen harvinaista uhrin vammautuminen oli ollut liikeryöstöissä, joissa rikoksen tekijään oli kohdistettu vastarintaa. Tulokset eivät kerro siitä, että rikoksen vastustaminen olisi kaikissa tapauksissa ollut vaaratonta ja suositeltavaa, vaan siitä että selvin päin olevat uhrit kykenivät yllättävän usein toiminnallaan estämään ryöstön ja myös vammautuivat rikoksissa huomattavasti harvemmin kuin päihtyneet.

Selvitysaste laskenut

Ilmi tulevista ryöstörikoksista selvitetään nykyisin vain kolmasosa. Selvitysaste on laskenut huomattavasti viime vuosikymmenten aikana ja selvitysajat ovat samalla pidentyneet. Pääsyynä näyttää olevan poliisin resurssien supistuminen samanaikaisesti kun ilmi tulevien ryöstörikosten määrä on lisääntynyt. Vuosittain selvitettyjen ryöstörikosten määrä on pysynyt jo pitkään suhteellisen vakaana.

Lehden_kuviot.pdf (pdf, 0.66 Mt)

Martti Lehti: Ryöstörikoskatsaus 2007. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 83. Helsinki 2008.

 
Julkaistu 2.6.2008