Riikka Kostiainen

Lainsäätäjä tarvitsee viileää harkintaa

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana kansanedustaja, lakivaliokunnan puheenjohtaja Heidi Hautala. Hän haluaa oikeushallinnolle riittävät resurssit, sillä niukat voimavarat uhkaavat uuden vankeuslain toteutumista ja jopa kansalaisten oikeusturvaa. Myös oikeuspoliittiseen tutkimukseen on saatava lisäresursseja.

Kansanedustaja Heidi Hautala (vihr) on toiminut reilun vuoden lakivaliokunnan puheenjohtajana. Valiokunta uudistui keväällä 2007 suuresti edellisestä vaalikaudesta ja enemmistö jäsenistä on ensimmäisen kauden kansanedustajia. Lakivaliokunta ei yleensä ole kansaedustajien suosikkilistalla ensimmäisenä, koska asioita pidetään vaikeina eikä siellä päästä jakamaan satoja miljoonia euroja. Hautala kertoo, että koko valiokunta on kuitenkin työhönsä hyvin motivoitunut ja henki on erittäin hyvä. Ajan myötä on myös huomattu, miten arjen läheisiä käsiteltävät asiat itse asiassa ovat, esimerkkinä EU:n avioeroasetus tai laki ulosottovelkojen vanhentumisesta.

– Lakivaliokunta on melko yksimielinen, ehkä johtuen juuri siitä että siellä ei liikutella isoja rahoja vaan puhutaan periaatteista. Minua pidetään räväkkänä poliitikkona, mutta toisaalta mielelläni haen yhteistä näkemystä ja yritän löytää siltoja näkemyserojen yhdistämiseen. Valiokunnassa äänestetään erittäin harvoin. Voi äänestyksiä tulla, mutta sitten ne koskevat poikkeuksellisia asioita, kuten oikeutta hedelmöityshoitoihin, hän arvioi.

Hautala kertoo, ettei varsinaisesti hakeutunut lakivaliokunnan puheenjohtajan tehtävään, vaan tilaisuus tarjoutui hänelle, kun aikaisemmasta puheenjohtajasta Tuija Braxista tuli oikeusministeri.

– Mietin sitä hetken, koska olin sivusta seurannut lakivaliokunnan ja sen puheenjohtajan työtä ja nähnyt, että asiat ovat oikeasti vaikeita. Mutta sitten ajattelin sen olevan minulle ihannepaikka eduskunnassa, koska olen kovin kiinnostunut oikeudellisista kysymyksistä. Olin jo Euroopan parlamentissa oikeusvaliokunnan jäsen. Silloin huomasin, että tällaisissa valiokunnissa tarvitaan ehdottomasti juristien lisäksi maallikoita. Toinen perusteeni oli se, että oikeusvaltio on arvo, jota olen ollut paljon pohtimassa ja kehittämässä. Minua kiinnostaa Suomea laajempi näkökulma ja se miten oikeusvaltio voidaan juurruttaa maihin, joissa on autoritaarinen hallinto. Esimerkiksi Venäjällä, Kiinassa ja Turkissa on kyse aivan perusasioista kuten tuomioistuinten riippumattomuudesta. Tiedän, että Suomessakin on paljon pettyneitä ihmisiä, jotka kokevat, että eivät saa oikeutta ja että ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa erityisesti sosiaalipalveluihin nähden. Suomi on kuitenkin oikeusvaltio ja se, mitä meillä täytyy tehdä, on hienosäätöä.

Huolena oikeushallinnon resurssit

Heidi Hautalan mukaan lakivaliokunnan jatkuvana tavoitteena on varmistaa oikeushallinnolle riittävät resurssit. Valtion talouden suunnittelussa ns. kehysmenettely on tullut yhä tärkeämmäksi, ja myös eduskunta on alkanut ottaa vahvemmin osaa kehyksen käsittelyyn. Kaikki valiokunnat käsittelevät vuosittain monivuotista kehystä aivan kuin valtion tulo- ja menoarviota. Hautala harmittelee, että nykyään edes kustannustason nousua ei tahdota saada valtiovarainministeriön sallimiin menolisäyksiin. Oikeushallinnon kaltaisella henkilökuntavaltaisella alalla joudutaan karsimaan ydintoimintoja, mikä puolestaan tarkoittaa käytännössä heikennystä kansalaisten oikeusturvaan tai sitä, ettei viime kaudella säädettyä uutta vankeuslakia voida oikeasti toteuttaa.

– Oikeushallinto on siinä suhteessa ainutlaatuinen, että siellä puhutaan suhteellisen pienistä rahoista, joilla on iso periaatteellinen merkitys. Olin iloinen, että pystyimme järjestämään oikeusministeriön kanssa kuulemistilaisuuden valtion tuottavuusohjelmasta, jossa olivat läsnä kaikki keskeiset oikeushallinnon toimijat, Rikosseuraamusvirastosta Korkeimpaan oikeuteen ja käräjäoikeuksista Asianajajaliittoon. Tilaisuudessa esitettiin monia hyviä ajatuksia siitä, miten tuottavuutta voitaisiin parantaa ilman, että se välttämättä pelkästään lisäisi kärsimyksiä. Eduskunnassakin on mahdollista syventää näkökulmaa tuottavuuteen. En ollenkaan kiistä tuottavuusohjelman tarvetta sinänsä, mutta raja tulee nyt vastaan ainakin tällä hallinnonalalla.

Sakon muuntorangaistus puhuttaa

Toinen tärkeä rikoksiin ja rangaistuksiin liittyvä asia, jota valiokunnassa on tänä keväänä pohdittu, on eräiden sakkojen muuntorangaistuksen poistaminen. Suurta osaa lakivaliokunnasta on kovasti mietityttänyt, onko se lainkaan oikeudenmukaista ja johtaako se tilanteeseen, jossa rikollinen teko tai rikkomus ei oikeasti johda mihinkään seuraamuksiin.

– Perustuslain näkökulmasta muunto on ongelmallinen: lievästä rangaistuksesta eli sakosta hypätään suoraan lähes ankarimpaan. Minusta uudistukseen on myös hyvin vahvat kriminaalipoliittiset perusteet. Sakot menevät kuitenkin ulosottoon ja ihmisille tulee monia harmeja ja seuraamuksia niiden maksamatta jättämisestä. Ehdotusta on kritisoitu siitä, että yhtenä selvänä tavoitteena on vähentää vankilukua. Mutta se ryhmä, joka näistä poliisin määräämistä sakoista joutuu istumaan muuntorangaistusta, on monin tavoin vaikea. Lakivaliokunnan on viestitettävä hallitukselle, että täytyy pystyä kehittämään vaihtoehtoisia seuraamuksia. Toinen asia on se, että vaikka eri laeissa asetetaan sosiaaliviranomaiselle ja eri alojen viranomaisille velvoite tehdä yhteistyötä, se ei näytä toteutuvan, Hautala perustelee.

– Kun puhutaan sakon muuntorangaistusta kärsivistä ihmisistä, emme voi lähteä siitä, että vankilaan mennään katkolle, talveksi lämpimiin tiloihin tai saadaan jonkinlainen tauko kuluttavaan elämään. Olen käynyt riipaisevia keskusteluja esimerkiksi ratikassa asunnottomien päihdeongelmaisten kanssa. He sanovat, ettei sitä elämää vain kestä selvin päin, ja siihen liittyen tulee pikkurikollisuutta. Nämä ihmiset ovat myös itse hyvin alttiita rikoksille ja väkivallalle. Meidän pitäisikin kannustaa eri viranomaisten yhteistyötä niin, että tälle ryhmälle pystytään antamaan tarvittava hoito. Hallitus on lähtenyt ratkaisemaan ainakin asunnottomuusongelmaa, joka liittyy sakkovankien tilanteeseen hyvin yleisesti. Mutta tässä tulen suurimpaan huolenaiheeseeni vankeinhoidossa eli päihdehoitoon. Vangeista 90 prosentilla on päihderiippuvuus ja uuden vankeinhoitolain hengessä heille pitäisi pystyä tarjoamaan päihdehoitoa, katkaisuhoitoa, korvaushoitoa ja muuta.

Sukupuolinäkökulma kriminaalipolitiikkaan

Lakivaliokunnan asialistalle Heidi Hautala haluaa ottaa myös pureutumisen siihen, miten väkivallan eri muotoja saadaan kitkettyä Suomesta. Lakivaliokunta oli mukana järjestämässä huhtikuussa eduskunnan seminaaria naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Siellä sekä peruspalveluministeri Paula Risikko että Tasavallan Presidentti Tarja Halonen näkivät tarvetta lähisuhdeväkivaltaa käsittelevälle kansalliselle ohjelmalle.

– Meidän täytyy aktiivisesti miettiä eduskunnassa ja lakivaliokunnassa, miten tätä asiaa viedään eteenpäin ja mitä kaikkea tarvitaan. Kuten presidentti sanoi, meidän pitäisi pyrkiä poistamaan väkivallan käyttö ihmisten välisten erimielisyyksien ratkaisemisessa ja kannustamaan väkivallatonta konfliktinratkaisua. Nähdäkseni naisiin kohdistuvassa ja lähisuhdeväkivallassa on pohjimmiltaan kyse maskuliinisista toimintamalleista. Tilannetta ei millään tavoin auta se, että varsinkin jotkut nuoret naiset näyttävät omaksuvan näitä samoja malleja. Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan puheenjohtajana näen, että naisiin kohdistuvan ja muun sukupuolistuneen väkivallan asiassakin täytyy mennä syvemmälle. Sukupuolinäkökulma pitää tuoda kaikkeen päätöksentekoon, myös kriminaalipolitiikkaan. Rikoksissa, rikoksentorjunnassa ja rangaistuksissa pitäisi avata enemmän sukupuolen merkitystä, Hautala pohtii.

Keskustelussa tarvitaan tutkimustietoa

Usein moniin ongelmiin tarjotaan ratkaisuksi lainsäädäntöä, ja kun puhutaan rikoksista, ratkaisuksi tarjotaan tiukempia rangaistuksia. Vakavan, järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa tähän saatetaan joutuakin. Heidi Hautalan mielestä kriminaalipoliittista keskustelua pitäisi kuitenkin viedä enemmän ennaltaehkäisyn suuntaan. Silloin ollaan sosiaalipolitiikan tai vaikka talouspolitiikan puolella. Kriminaalipolitiikka joutuu usein rooliin, jossa yritetään epätoivoisesti korjata muilla hallinnonaloilla tehtyjen laiminlyöntien, säästöjen tai lyhytnäköisen päätöksenteon seurauksia. Jälkien siivoamisesta pitää päästä vaikuttamaan niihin prosesseihin, jotka ongelmia tuottavat, hän korostaa.

Kriminaalipoliittisessa keskustelussa asettuu usein vastakkain asiantuntijoiden ja iltapäivälehtien tarjoama kansan näkemys. Tämä asettelu näkyy hänen mukaansa eduskuntatyössäkin, jossa voi huomata vähän erilaisia linjoja ja koulukuntia. Lisäksi esimerkiksi lapsiin kohdistuvat rikokset ja huumeet ovat niin tunteita herättäviä asioita, että lainsäätäjänkin on vaikea pysyä analyyttisena. Keskustelua kuitenkin pitäisi jaksaa käydä ja etsiä ratkaisua, joka aidosti toimii. Lainsäätäjä tarvitsee tutkimustietoa ja viileää harkintaa.

– Usein kun yksittäistapauksiin liittyen kysytään heti toimenpiteistä, minun on ollut pakko vastata, että ennen kuin lähdetään esimerkiksi tiukentamaan rangaistuksia, pitää saada tutkimukseen perustuva kuva nykytilanteesta. Joskus todellinen ongelma voikin olla se, että tuomioistuimet määräävät erilaisia rangaistuksia samasta teosta tai jotkut rikostyypit ovat niin harvinaisia, ettei rangaistustasoa ole käytännössä syntynyt. Esimerkiksi jotkut seksuaalirikokset ovat tuomioistuimissa suhteellisen harvinaisia, joten tuomareilla pitäisi olla pääsy sellaiseen tietokantaan, josta löytyvät samantyyppisistä rikoksista annetut tuomiot ja niiden perustelut. Tärkeää on saada voimavaroja tuomari-, syyttäjä- ja miksei myös lautamieskoulutukseen. Tiedon lisääntymisen myötä lain soveltaminen olisi yhdenmukaisempaa, hän uskoo.

EU-yhteistyö tiivistyy

Lakivaliokunnan työssä korostuu myös eurooppalainen näkökulma. Vakiintunut linja on, että Suomi kannattaa EU:n rikosoikeudellista yhteistyötä, mutta on varuillaan sen suhteen, ettei EU saa toimivaltaa määrätä rangaistusasteikosta.

– Tätä vahdimme lakivaliokunnassa valppaasti. EU-mailla on kovin erilaisia oikeudellisia kulttuureita ja oikeusperinteitä. Jos verrataan esimerkiksi vankimääriä väestöön nähden Britanniassa ja Suomessa, nähdään olevan kyse aivan erilaisesta kriminaalipolitiikasta. Tässä asiassa todella uskon pohjoismaisen yhteistyön mahdollisuuksiin. Sen pohjalta pitäisi kehittää laajempaa rikosoikeudellista yhteistyötä EU:ssa, Heidi Hautala kertoo.

Hän oli huhtikuussa lakivaliokunnan kanssa tutustumassa Haagissa ja Luxemburgissa käytännön rikosoikeudelliseen yhteistyöhön EU:ssa. Heille esiteltiin syyttäjien yhteistyöelimen Eurojustin toimintaa ja poliisiorganisaatio Europolia. Parhaillaan on käynnissä keskustelu Eurojustin tiivistämisestä.

– Mielestäni on hyvä tiivistää Eurojustia niin, että näillä 27 eri maan syyttäjä- tai tuomarijäsenellä olisi suurin piirtein samanlainen mandaatti. Jotkut joutuvat hoitamaan tehtävää oman toimen ohella, ja se on liian vaativaa. Lisäksi jäsenillä pitäisi olla syyttäjävaltuudet. Olen varma, että Eurojustilla on ollut ratkaiseva merkitys tiettyjen rajat ylittävien rikosten selvittämisessä. Hieman herkkä kysymys on kuitenkin Eurojustin ja Europolin tietojenvaihto. Eurojustilla pitäisi olla oikeus hyödyntää nykyistä syvällisemmin Europolin analyysitietokantoja, jotta se voisi toimia entistä tehokkaammin.

Eurooppalaisessa yhteistyössä parhaimpien käytäntöjen leviäminen on usein parasta, mitä voi syntyä. Esimerkiksi keväällä EU:n oikeusministerit päättivät pyytää katsauksen siitä, millaisia käytäntöjä eri EU-maissa on lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten ehkäisemiseksi. Lisäksi Hautalan mukaan tarvitaan eurooppalaista kriminologista tutkimusta

 
Julkaistu 2.6.2008