Kauko Aromaa

DEMOKRAATTISTA RIKOKSENTORJUNTAA

Paikallista rikoksentorjuntaa koskevissa arvioinneissa on tullut esille, että toiminta on saattanut kärsiä demokratiavajeesta. Siksi se ei aina ole ollut myöskään kovin vireää. Havaittuun ongelmaan on nyt tarjolla apu kanadalaisen aloitteen pohjalta julkaistussa uudessa käsikirjassa, joka käsittelee paikallisen turvallisuustilanteen arviointia (Guidance on Local Safety Audits. A Compendium of International Practice). Käsikirjan on julkaissut EFUS (European Forum for Urban Safety), jonka päämaja on Pariisissa. Asian ymmärtämiseksi voi olla hyvä tietää, että EFUS on suurten kaupunkien pormestareiden yhdistys, siis paikallishallinnon edustajien yhteenliittymä.

Kirjaan on koottu paljon käytännön esimerkkejä eri puolilta maailmaa. Tarkoituksena on auttaa käytännön rikoksentorjuntatyötä erityisesti siinä, miten paikallinen rikollisuusongelma voidaan tunnistaa ja rajata. Kirjassa esitetään kymmenen periaatetta:

1. rikoksentorjuntastrategian tulee perustua tosiasioihin. Siksi pitää tuntea paikallinen

rikollisuus ja siihen liittyvät sosiaaliset ongelmat sekä niiden syyt

2. rikollisuus syntyy sosiaalisten, taloudellisten, oikeudellisten, ympäristö- ja muiden olosuhteiden monimutkaisessa vuorovaikutuksessa

3. käytäntöjen tulee luoda ja vahvistaa hyvää paikallista hallintotapaa ja kestävää kehitystä

4. tulee kunnioittaa lakia ja ihmisoikeuksia, tulee edistää laillisuuden kulttuuria

5. rikoksentorjuntaan on saatava osallistumaan keskeiset intressitahot, joilla on vaikutusta olennaisiin politiikka-alueisiin, ja näiden on oltava vahvasti motivoituneita, koska onnistuminen riippuu näiden tahojen kyvystä reagoida työn tuloksiin

6. rikoksentorjunnassa on sovellettava osallistavaa otetta, joka ottaa huomioon paikallisyhteisön ja kansalaisyhteiskunnan intressit

7. aktiivisuutta tarvitaan, jotta myös köyhien ja eniten uhriksi joutuvien ihmisten ääni

tulee kuulluksi, koska viranomaistiedot eivät riittävästi kuvasta heidän kokemuspiiriään

8. on erityisesti otettava huomioon sukupuoli-, vähemmistö- ja nuorisonäkökulmat

9. tulee paikallistaa alueen keskeiset voimavarat, myös sosiaalinen pääoma ja onnistuneet aiemmat hankkeet, jotka voivat tarjota lähtökohtia tehokkaiden ratkaisujen luomiselle

10. arviointi ei saa rohkaista tai oikeuttaa lain ottamista omiin käsiin, vaan sitä tulee käyttää yksinomaan rikoksentorjuntaan.

Tässä on esitetty tiiviisti modernin rikoksentorjuntatyön keskeisiä periaatteita. Ne ovat tässä melko abstraktissa muodossa, mutta käsikirjassa asiat tulevat puiduiksi myös varsin konkreettisesti monilukuisten käytännön esimerkkien avulla.

Erityistä on esityksen korostettu demokraattisuus: se ei selitä, kuinka viranomaisten tulee toimia yhteiseksi hyväksi, vaan tarjoaa ratkaisun sille, miten kaikki keskeiset toimijat, jotka "omistavat" paikallisen rikollisuusongelman, voidaan saada tasaveroisesti osallistumaan yhteiseen hankkeeseen. Tässä yhteydessä käytetään käsitettä "stakeholder" (osakas, taho, jolla on intressi asiassa). Juuri tämä on hankkeen uudenlaisen demokraattisuuden ydinkäsite: kansalaisyhteiskunta eri toimijaryhmineen on aivan keskeinen paikallisen rikoksentorjunnan osakas, eikä sen mukaan saamiseksi riitä, että se saa äänestää kerran vaalikaudessa, vaan sen tulee saada olla osallisena, ja jopa vastaavana, ongelmanmäärityksestä ohjelmien toimeenpanoon saakka. Ajatuksen ytimessä on käsitys, jonka mukaan paikallinen rikoksentorjunta voi onnistua, jos se toteutetaan välittömän demokratian hengessä ymmärtäen, että ylhäältä annettu paikallinen rikoksentorjunta ei toimi, koska se ei ole aidosti paikallista. Paikallista se on vasta, jos paikalliset toimijat tuottavat, omistavat ja omaksuvat sen.

 
Julkaistu 2.6.2008