Vuokko Karsikas

Valvottu koevapaus osaksi vapauttamisprosessia

Valvotun koevapauden käyttö on lähtenyt käyntiin tasaiseen, joskin melko hitaaseen tahtiin.

Lokakuussa tuli voimaan uusi vankeuslaki, joka edellyttää vangin valmiuksien lisäämistä rikoksettomaan elämäntapaan sekä toisaalta rikosten estämistä vankeusaikana. Erityistä huomiota kiinnitetään vapauttamisvaiheeseen. Valvottuun koevapauteen on asetettu paljon toiveita sekä yksilön yhteiskuntaan sijoittumisen että vankiluvun vähentämisen suhteen.

Valvottu koevapaus tarkoittaa sitä, että vanki voidaan päästää koeluonteisesti vapauteen aikaisintaan kuusi kuukautta ennen ehdonalaista vapauttamista. Hänellä on mahdollisuus harjoitella rikoksetonta ja päihteetöntä elämää vankilan ulkopuolella Vankeinhoitolaitoksen valvonnassa. Vapautuminen tapahtuu suunnitelmallisesti. Valvotun koevapauden yhtenä tarkoituksena on hallituksen esityksen mukaan (262/2004) korvata ne ehdonalaisen vapauttamisen aikaistamisperusteet, jotka liittyvät sosiaalisiin, terveydellisiin, koulutuksellisiin ja muihin vastaaviin seikkoihin. Koevapaus voidaan kuitenkin peruuttaa, jos henkilö rikkoo sen ehtoja.

Koevapaus on tuonut asteittaiseen vapauttamiseen yhden portaan lisää. Vankeusprosessi etenee vangin hyvän käyttäytymisen perusteella usein suljetusta vankilasta avovankilaan, josta esimerkiksi yhteydenpito siviiliin on helpompaa. Tämän myötä ulkoinen kontrolli vähenee asteittain, mikä puolestaan mahdollistaa oman vastuullisuuden kasvamisen. Myös poistumisluvat sekä ulkopuolinen opiskelu, työssäkäynti ja kuntoutus luovat edellytyksiä yhteiskuntaan sijoittumiselle. Tähän mennessä vankilasta poistuminen on kuitenkin ollut varsin lyhytaikaista, ellei oteta lukuun ulkopuolista kuntoutuslaitossijoitusta. Koevapaus mahdollistaa rangaistuksen suorittamisen normaaliyhteisössä. Siinä suhteessa se on hyvin lähellä yhdyskuntaseuraamuksia. Lisäksi koevapaudessa olevan sosiaaliturva- ja työttömyysturvaetuudet ja yhteiskunnan palvelut määräytyvät samoin kuin yhdyskuntaseuraamusta suorittavan. Koevapaus ei kuitenkaan ole itsenäinen sanktio, eikä siitä päätä tuomioistuin vaan Vankeinhoitolaitos.

Edellytyksenä on, että koevapaus edistää vangin rangaistusajan suunnitelman toteutumista, vangin arvioidaan noudattavan koevapauden ehtoja ja ehtojen noudattamista voidaan myös valvoa. Vangin tulee myös sitoutua olemaan käyttämättä päihdyttäviä aineita ja dopingaineita, päihteettömyyden valvontaan ja noudattamaan koevapauden ehtoja sekä suostua vankilan ja ulkopuolisten tahojen yhteydenpitoon koevapauden valmistelussa ja seurannassa.

Myös pitkäaikaisvangit, joita ovat elinkautisvangit ja rangaistuksensa kokonaan suorittavat eli entiset pakkolaitosvangit, voivat päästä valvottuun koevapauteen. Asia selvitetään vapauttamisprosessin yhteydessä. Ellei kokonaan rangaistuksensa suorittava vapaudu ehdonalaisesti 5/6:lla vankeusajasta, hänet sijoitetaan pakolliseen koevapauteen 3 kuukaudeksi ennen vapautumista. Elinkautisvanki voi vapautua ehdonalaisesti aikaisintaan 12 vuoden ja nuorena rikokseen syyllistyneet 10 vuoden kuluttua. Koevapaus voi alkaa vastaavasti aikaisintaan 6 kuukautta ennen vapauttamista. Tähän mennessä pitkäaikaisvankien koevapaudesta ei ole vielä kokemuksia.

Koevapauden sisältö

Koevapaudessa oleva asuu kotonaan tai esimerkiksi tukiasunnossa ja hänelle suunnitellaan yksilöllisiin tarpeisiin perustuva päivittäinen toiminta. Toimeenpanosuunnitelmassa, jonka sijoittajayksikkö hyväksyy päättäessään koevapaudesta, määritellään asuminen, toimintavelvoite, toimeentulo sekä tarvittava valvonta yksilöllisesti. Toimintavelvoitteeseen voi kuulua työtä, koulutusta, päihdekuntoutusta sekä/tai muuta toimintakykyä ylläpitävää tai kehittävää toimintaa. Vankilat tekevät suunnitelman valmistelussa yhteistyötä tarvittavien sidosryhmien kanssa.

Koevapauden valvontaan käytetään vankilan teknisiä laitteita. Koevapauteen lähtevälle annetaan sitä varten matkapuhelin. Valvonta sisältää säännöllistä yhteydenpitoa puhelimitse vankilan ja koevapaudessa olevan välillä, ilmoittautumiskäyntejä vankilassa, päihteettömyyden testausta, tarkastuskäyntejä ja yhteydenpitoa toimintapaikkoihin sekä henkilön liikkumisen tarkkailua. Koevapaudessa oleva voidaan paikantaa puhelinlaitteen kautta vankilassa. Koevapauden alkamisesta ilmoitetaan poliisille.

Kokemuksia koevapaudesta

Valvotun koevapauden käyttö on lähtenyt käyntiin tasaiseen, joskin melko hitaaseen tahtiin. Viime vuonna koevapauteen sijoitettiin 7 vankia ja yhteensä koevapaudessa on ollut 22 vankia ensimmäisen puolen vuoden aikana. Päivittäin koevapaudessa on vuoden 2007 alusta ollut keskimäärin runsaat 10 vankia. Toukokuun lopussa heitä oli 18 eri puolilla maata. Vankiloilla on ollut vaikeuksia löytää sopivia vankeja koevapauteen siirtymävaiheessa, jolloin kaikilla vangeilla ei ole vielä rangaistusajan suunnitelmaa. Myöskään käytännöt eivät ole vielä muotoutuneet selkeiksi. Lisäksi koevapauden valmistelu vie paljon aikaa.

Koevapauteen valtaosa on tullut avolaitoksesta. Monet heistä ovat olleet ensimmäistä kertaa vankilassa suorittamassa melko pitkää, muutamat jopa 9–12 vuoden, rangaistusta väkivaltarikoksesta. Kuitenkin koevapaudessa on ollut myös vuoden, parin rangaistusta suorittavia. Muita yleisiä rikoksia ovat olleet omaisuusrikokset. Koevapauteen sijoitetut ovat olleet vanhempia kuin vangit keskimäärin: heidän keski-ikänsä on 46 vuotta. Naisia on ollut kolme.

Koevapaus on kestänyt tai sen on suunniteltu kestävän yleensä 1–3 kuukautta ennen ehdonalaista vapauttamista. Koevapaudessa olevat ovat useimmiten asuneet omissa kodeissaan; muutamat ovat asuneet tukikodissa tai sisäoppilaitoksessa. Heidän toimintavelvoitteensa on useimmiten liittynyt työhön tai opiskeluun. Kolme vankia on hoitanut sairasta puolisoaan tai lastaan ja yksi vanki on sijoitettu Kisko-huumehoitoon. Muutama on ollut avohoidossa muun toimintavelvoitteen rinnalla. Toimeentulo on useimmiten perustunut palkkaan tai eläkkeeseen, mutta muutama on saanut työmarkkinatukea tai toimeentulotukea ainakin osalta koevapausaikaa.

Valvonta on perustunut puhelinseurantaan ja -yhteydenpitoon, minkä lisäksi vankila on tehnyt tarkastuksia kotiin ja toimintapaikoille. Päihdetestaus on usein hoidettu vankilassa, mutta testaus on mahdollista myös muualla. Koevapaudessa olevilta on yleensä edellytetty, että he ovat yöaikaan kotona. Heidän liikkumisensa on useimmiten rajattu yhden tai muutaman kunnan alueelle riippuen toimintavelvoitteesta. Koevapaudet ovat yleensä sujuneet hyvin. Valvonta edellyttää säännöllistä ja monipuolista seurantaa, jotta seuraamus voidaan hoitaa uskottavalla tavalla. Valvontajärjestelyt ovat kuitenkin yksilölliset riippuen arvioiduista riskeistä.

Saavutetaanko tavoitteet?

Koevapaudelle halutaan oikeusministeriössä antaa huomattava painoarvo vapauttamisprosessissa tulevaisuudessa, minkä vuoksi Vankeinhoitolaitokselle on annettu siitä selkeät tulostavoitteet. Tänä vuonna tavoite on 25 vankia koevapaudessa päivittäin. Tähän mennessä on kuitenkin päästy vasta noin puoleen tästä määrästä. Päivittäisen määrän tulisi asteittain lisääntyä 400:an vuonna 2011. Vuositasolla sijoitettavia olisi tällöin 1400. Tämä tarkoittaa sitä, että lähes kolmannes vapautuisi koevapauden kautta. Tällöin kriteerit täyttävien vankien tulisi päästä koevapauteen lähes säännönmukaisena osana vapauttamisprosessia. Koevapauden ehdot ovat kuitenkin erittäin tiukat. Yksi ehto on päihteettömyys, joka on vaikeaa erityisesti päihdeongelmaisille, joita valtaosa vangeista on. Muidenkin ehtojen noudattaminen vaatii tiukkaa ja säännöllistä päivärytmiä.

Koevapauden tavoitteiden täyttäminen edellyttää valinnan sekä muiden toimintatapojen radikaalia kehittämistä. Valvontaa tulee tehostaa ja automatisoida käyttäen hyväksi tekniikkaa. Elektroniseen valvontaan on maailmalla kehitetty laitteistoja kiihtyvällä vauhdilla, ja niiden käyttö on viime vuosina lisääntynyt huomattavasti esimerkiksi USA:ssa, Englannissa ja Ranskassa. Ruotsissa elektronista valvontaa on käytetty jo pitkään ja myös Tanska on hiljattain lähtenyt mukaan. Norjassa odotetaan parhaillaan päätöstä sen käyttöönotosta. Elektronista valvontaa käytetään paitsi aikaisempaan vapauttamiseen myös lyhyiden rangaistusten täytäntöönpanoon vankilan ulkopuolella ja rikoksesta tutkittavien valvontaan, myös jopa vankilassa.

Vaikka elektronisen valvonnan toivotaan täyttävän vankilan tehtävän ilman henkilön vankilaan sulkemista ("prison without bars"), sen avulla ei voida täysin varmistaa rangaistuksen suorittamista rikkeittä. Kuitenkin tekniikan avulla myös vaarallisia rikoksentekijöitä voidaan valvoa siviilissä. Se voi myös Suomessa tuoda valvotun koevapauden piiriin entistä laajemman joukon vankeja.

Elektronisessa valvonnassa on omat ongelmansa. Erityisesti on varottava pelkän tekniikan käyttöä; tekniikan tulee tukea tavoitteellista vankeinhoitotyötä. Sen käyttö ei myöskään poista valvonnan vaatimaa henkilötyöpanosta. Koevapauden tavoitteissa tuleekin ottaa huomioon myös valvonnan ja valmistelun vaatima henkilöstötarve.

Kirjoittaja on erityisasiantuntija Rikosseuraamusvirastossa.

 
Julkaistu 11.6.2007