Timo Harrikari

Uuden lastensuojelulain keskeisiä piirteitä

Lastensuojelulaki uudistettiin menneenä talvena ja uuden lain on määrä tulla voimaan vuoden 2008 alussa. Pohjana on sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa tehty laaja kehittämistyö. Rikoksen tematiikka näkyy uudessa laissa monin paikoin.

Ensimmäiset lastensuojelulain säätämisaloitteet tehtiin valtiopäivillä 1897. Lain valmistelu kesti lopulta neljä vuosikymmentä. Vuoden 1936 laki nähtiin vanhentuneeksi heti sodan jälkeen, mutta saatiin uudistettua vasta vuonna 1983. Uudistuksen esitöissä vuoden 1936 lakia pidettiin liiaksi oireisiin ja korjaavaan työhön keskittyvänä. Ennaltaehkäisevälle työlle ja kasvuolojen kehittämiselle haluttiin antaa lisää painoarvoa. 1983 laki ja sen esitöiden perustelut erottuivat myös 1970-luvulla tehdyistä lastensuojelulakiesityksistä, joissa lasten suojeleminen esitettiin yhtenä perhepolitiikan toteuttamisen osana ja perhekohtaisen sosiaalihuollon toteuttamisen muotona.

Vuoden 1983 lainuudistuksessa lastensuojelun johtaviksi periaatteiksi nostettiin lapsen etu ja oikeus suojeluun tavalla, jolla lapsi erotettiin perhekokonaisuudesta erilliseksi ja ensisijaiseksi subjektiksi. Oirekeskeisyydestä siirryttiin tarpeen arviointiin. Lakia on täydennetty yksittäisin säännösmuutoksin parinkymmenen vuoden aikana. Viimeisin osittaisuudistus oli vuonna 2006 voimaan tulleiden eristämis- ja rajoittamiskäytäntösäännösten asettaminen linjaan perusoikeussääntelyn kanssa.

Lastensuojelulaki 2007

Vajaat 25 vuotta voimassa ollut lastensuojelulaki uudistettiin eduskunnassa vuosina 2006-2007. Taustalla on laajamittainen lastensuojelun kehittämistyö. Varsinainen edistysaskel oli lastensuojelun kokonaisuudistusta pohtineen työryhmän keväällä 2006 jättämä muistio, jonka perustalta laadittiin hallituksen esitys syksyllä 2006. Lakiesitystä käsiteltiin eduskunnassa viime talvella. Laki sai vahvistuksensa tänä keväänä ja sen on määrä tulla voimaan ensi vuoden alussa.

Uuteen lastensuojelulakiin on kirjattu lukuisia käytäntöjä, jotka ovat tuttuja vuoden 1983 laista. Uusi laki on edeltäjäänsä hienojakoisempi. Aiemman yhdeksän luvun ja runsaan 50 säännöksen sijasta lukuja on nyt 17 ja yksittäisiä säännöksiäkin lähes sata. Tähän lienee osaltaan vaikuttanut 1990-luvulla alkanut muutos, jossa oikeudellinen diskurssi ja erilaiset vastuukysymykset ovat yhä voimakkaammin alkaneet ohjata lastensuojelutyötä. Lastensuojeluasioiden vastuita, työprosessin rakennetta, työmenetelmiä ja asiakirjojen kirjaamiskäytäntöjä on kirjattu uuteen lakiin selvästi aiempaa tarkemmin. Kysymys on samalla runsaan 20 vuoden aikana vakiintuneiden työkäytäntöjen kirjaamisesta lakiin.

Vaikka uuden lain säännöksiin on kirjattu monia vanhaan lakiin sisältyneitä tai asiakastyössä jo omaksuttuja käytäntöjä, uudessa laissa on myös sellaista, mikä tekee siitä omintakeisen, entisestä erottuvan ja 2000-luvun alulle tyypillisen kokonaisuuden. Laissa puhutaan "turvallisuudesta, vanhempien vastuusta ja moniammatillisuudesta". Varhaisen puuttumisen ja tuen käsitteitä on vältetty ilmeisen tietoisesti ja käytetty kiertoilmaisua "riittävän varhain". "Varhais"-johdannaisia sanoja olikin hallituksen esityksessä runsaasti.

Ilmoitusvelvollisten joukko laajenee

Niiden toimijoiden joukkoa, joiden on ilmoitettava ilmeisestä lastensuojeluntarpeesta, on uudessa laissa laajennettu tuntuvasti. Sosiaali- ja terveydenhuollon, opetustoimen, poliisitoimen ja seurakunnan palveluksessa tai luottamustoimissa toimivien lisäksi ilmoitusvelvollisiksi on kirjattu myös kunnan tai seurakunnan nuorisotoimen ammattihenkilöstö. Ilmoitusvelvollisia ovat lisäksi sosiaalipalvelujen tai terveydenhuollon palvelujen tuottajan, opetuksen tai koulutuksen järjestäjän sekä turvapaikan hakijoiden vastaanottotoimintaa, hätäkeskustoimintaa tai koululaisten aamu- tai iltapäivätoimintaa harjoittavien yksiköiden palveluksessa oleva ammattihenkilöstö. Täydennyksellä on haluttu selventää, että myös yksityisen palveluksessa oleva ammattihenkilöstö kuuluu ilmoitusvelvollisuuden alaan. Edellä mainittujen lisäksi myös muu henkilö voi tehdä ilmoituksen salassapitosäännösten estämättä. Lakiin on nyt kirjattu myös jo käytännöksi muodostunut sosiaaliviranomaisten velvoite ilmoittaa lapseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta tai henkeen ja terveyteen käyvästä rikoksesta, josta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta.

Lastensuojelun tarve tulee selvittää määräajassa

Lastensuojeluasian vireille tulon jälkeen sosiaaliviranomaisten on arvioitava välittömästi mahdollinen lastensuojelun kiireellinen tarve. Seitsemässä päivässä on ratkaistava, luovutaanko toimenpiteistä vai ryhdytäänkö lastensuojelutarpeen selvitykseen. Lapsen tilanteesta on olosuhteiden edellyttämässä laajuudessa laadittava lastensuojelutarpeen selvitys, jonka tulee valmistua kolmen kuukauden kuluessa asian vireille tulosta. Uutena elementtinä lakiin on kirjattu sosiaaliviranomaisten mahdollisuus hakea hallinto-oikeudelta lupaa lapsen tutkimiseen tilanteessa, jossa tutkiminen nähdään välttämättömänä, mutta huoltaja kieltää sen tekemisen.

Lain 30 §:n mukaan lastensuojelun asiakkaana olevalle lapselle on tehtävä asiakassuunnitelma, jos asiakkuus ei pääty lastensuojelutarpeen selvityksen jälkeen tai kysymyksessä ei ole tilapäinen neuvonta ja ohjaus. Suunnitelmaan kirjataan yleisesti työskentelyn tavoitteita ja keinoja, niiden toteuttamisen aikajänne ja myös asianosaisten eriävät mielipiteet. Suunnitelma on tarkistettava tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa.

Lastensuojelutoimiin johtavat seikat

Uuteen lakiin kirjatut lastensuojelutoimenpiteisiin ryhtymisen perusteet vastaavat vuoden 1983 lainsäädäntöä. Avohuollon tukitoimiin on ryhdyttävä, jos 1) kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä taikka 2) lapsi käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään tai kehitystään. Laissa esitetään laaja joukko tukitoimia, joihin voidaan ryhtyä, perheen toimeentulon ja asumisen turvaamisesta aina hoito- ja terapiapalveluihin, perhetyöhön ja lapsen tai koko perheen sijoittamiseen perhe- tai laitoshoitoon tietyin edellytyksin.

Uudessa laissa "kiireellinen sijoitus" on korvannut "kiireellisen huostaanoton". Varsinaisen huostaanoton kriteerit ovat säilyneet entisellään. Uuden lain mukaan lapsi on otettava huostaan ja järjestettävä hänelle sijaishuolto, jos 1) puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä tai 2) lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään. Lisäksi huostaanottoon ja sijaishuollon järjestämiseen voidaan ryhtyä vain, jos avohuollon tukitoimet eivät olisi sopivia tai mahdollisia tai ovat osoittautuneet riittämättömiksi, ja sijaishuollon arvioidaan olevan lapsen edun mukaista.

Hallinto-oikeus ratkaisee vastentahtoiset huostaanottoasiat

Uudessa laissa tahdonvastaisten huostaanottojen alistusmenettelystä on luovuttu. Jos huoltaja tai 12 vuotta täyttänyt lapsi vastustaa huostaanottoa tai siihen liittyvää sijaishuoltoon sijoittamista, asian ratkaisee hallinto-oikeus sosiaaliviranomaisten hakemuksesta. Muutos tarkoittaa käytännössä sitä, että KHO:sta tulee tietyissä lastensuojeluasioissa, kuten huostaanotoissa, ensimmäinen ja ainoa muutoksenhakuaste. Lain 44 §:ään on kirjattu kymmenkohtainen lista hallinto-oikeudelle toimitettavista asiakirjoista. Hallinto-oikeus voi asianosaisia kuulematta antaa väliaikaisen määräyksen lapsen olinpaikasta ja siitä miten lapsen hoito on tuomioistuinkäsittelyn aikana järjestettävä. Uutena käytäntönä voidaan kirjallisen valmistelun ohella järjestää rajoitettu suullinen käsittely asianosaisten vaatimusten ja niiden perusteiden selvittämiseksi. Tämän jälkeen asian käsittely jatkuu kirjallisena tai asiassa voidaan järjestää hallintolainkäyttölain mukainen suullinen käsittely.

Sijaishuollon tahdosta riippumattomia toimenpiteitä tarkennettiin

Useat lapsen sijaishuoltoa säätelevät säännökset uudistettiin jo ennen kokonaisuudistusta. Ne on siirretty uuteen lakiin sellaisenaan. Säännöksissä on tarkennettu erinäisten tahdosta riippumattomien toimenpiteiden perusteita ja soveltamisalaa sijaishuollossa. Mm. yhteydenpidon rajoittamista, henkilöntarkastusta ja -katsastusta, kiinnipitämistä, liikkumisvapauden rajoittamista ja eristämistä koskevien tarkennusten lisäksi käyttöön on otettu "erityinen huolenpito", jolla tarkoitetaan sijaishuollossa olevalle lapselle enintään 30 vuorokauden ajaksi järjestettävää lapsen liikkumisvapautta rajoittavaa hoitoa ja huolenpitoa. Erittäin painavasta syystä huolenpitoa voidaan jatkaa enintään 60 vuorokautta. Erityistä huolenpitoa voidaan järjestää laitoksessa, jolla on käytettävissään riittävä kasvatuksellinen, sosiaalityön, psykologinen ja lääketieteellinen asiantuntemus.

Rikos uudessa lastensuojelulainsäädännössä

Rikoksen tematiikka näkyy uudessa laissa monin paikoin. Rikos, jossa lapsi voi olla uhri tai tekijä, on uudessakin laissa yksi lastensuojelutoimenpiteisiin johtava tekijä. Tämä näkyy uudessa laissa sekä avohuollon tukitoimien järjestämisen että huostaanoton perusteissa aiemman lain tavoin. Lastensuojelulain 24 §:ssä säädetään edelleen sosiaaliviranomaisten velvollisuudesta olla edustettuna lapsen tekemäksi ilmoitetun rangaistavan teon esitutkinnassa. Uusi piirre kuitenkin on, että sosiaaliviranomaiset velvoitetaan ohjaamaan lapsi tarvittaessa rikosasiaa koskevaan sovitteluun. Lisäksi lapsen liikkumisvapautta voidaan rajoittaa laitoksessa sillä perusteella, että huostaanoton syy on ollut muu kuin vähäisenä pidettävä rikollinen teko, ja yhdeksi erityisen huolenpidon perusteeksi on kirjattu rikoskierteen katkaisu.

Kirjoittaja on Helsingin ja Hämeenlinnan hallinto-oikeuksien lastensuojeluasioiden asiantuntijajäsen.

 
Julkaistu 11.6.2007