Ilppo Alatalo

Perusoikeudet, vankeus ja kuntalaisuus

Seminaari käsitteli vankien perusoikeuksia ja kuntalaisuutta.

Rikosseuraamusalan neuvottelukunta järjesti toukokuussa seminaarin aiheesta perusoikeudet, vankeus ja kuntalaisuus. Seminaari oli suunnattu laajasti rikosseuraamusalan toimijoille, niin viranomaisille kuin järjestöillekin. Se käynnisti neuvottelukunnan seminaarisarjan, jossa käsitellään normaalisuusperiaatteen toteutumista vangeilla, tutkintavangeilla ja yhdyskuntaseuraamuksia suorittavilla. Tulevissa tilaisuuksissa käsitellään mm. kuntoutukseen, asumiseen ja velkaongelmiin liittyviä kysymyksiä.

Perusoikeudet myös vangeilla

Professori Pentti Arajärvi käsitteli TSS-oikeuksien (taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet) käytännön toteutumista rikosseuraamuksen täytäntöönpanossa. Kansainvälisiin sopimuksiin perustuvat ihmisoikeudet ovat kansallisesti säädettyjen perusoikeuksien minimitaso. Molemmat ovat luonteeltaan yleisiä, kaikkia koskevia ja pysyviä. Valtioilla on kuitenkin harkintavaltaa oikeuksien toteuttamisessa. Ihmis- ja perusoikeuksista poikkeamisen täytyy olla perusteltua, tarkoin rajattua ja mahdollisimman vähäistä. Myös vankeuteen liittyvien poikkeuksien on näin ollen oltava säädeltyjä; vankeus ei esimerkiksi mitätöi oikeutta koulutukseen tai terveydenhuoltoon. Arajärvi totesikin, että hänen puheenvuoronsa otsikossa "Vankien perustuslaki?" olevan kysymysmerkin voi poistaa, sillä perustuslaki koskee myös vankeja.

Palvelurakenneuudistus vaikuttaa

Ylijohtaja Aino-Inkeri Hansson sosiaali- ja terveysministeriöstä kertoi vankien sosiaali- ja terveysturvan toteutumisesta ja sen valvonnasta. Vankeusaikana vastuu on eräin poikkeuksin vankilalla. Kuntien velvollisuus järjestää asukkaidensa sosiaali- ja terveyspalvelut koskee vapautuneita vankeja, mutta vapautumisvaiheessa mikään taho ei ole yksiselitteisesti vastuussa. Palvelut vaihtelevatkin paljon. Uusi vankeuslaki antaa mahdollisuuden entistä suunnitelmallisempaan yhteistyöhön. Ministeriössä asetetaan paljon toiveita palvelurakennemuutokseen marginaaliryhmien, kuten rikosseuraamusasiakkaiden, aseman parantamisessa. Hansson totesi uuden hallitusohjelman sisältävän useita mainintoja, jotka toteutuessaan vaikuttavat rikosseuraamusasiakkaiden tilanteeseen. Esimerkkejä näistä ovat edellytysten turvaaminen vankeuslain mukaiselle kuntouttavalle toiminnalle, sosiaaliturvauudistuksen tavoite järjestelmän yksinkertaistamiseen ja selkiyttämiseen, toimivat peruspalvelut, sosiaalitakuu, mielenterveystyön kehittäminen ja pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma vuosille 2008–2011.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen vaikutukset syrjäytymisen ehkäisyyn ja hoitoon perustuvat entistä suurempien toimintayksiköiden mahdollistamaan osaamisen kertymiseen ja erikoistumiseen. Valtaosassa kunnista tapaukset jäävät nykyisellään yksittäisiksi. Asiasta puhunut Suomen Kuntaliiton sosiaali- ja terveyssektorin johtaja Jussi Merikallio totesi marginalisaation olevan suurten kaupunkien ongelma, esimerkiksi asunnottomista puolet on Helsingissä. Tätä asiaa ei kunta ja palvelurakennemuutos muuta. Vahvistuvat palveluorganisaatiot mahdollistanevat kuitenkin ehkäisevän työn laajentamisen. On kuitenkin nähtävissä, että kuntien valmistelemat ratkaisut eroavat paljon toisistaan: osa pyrkii vakavasti miettimään uusia toimintamalleja, kun taas osa tyytyy muodollisiin ratkaisuihin, joilla selviää puitelain vaatimuksista.

Eteenpäin pienin askelin mutta varmasti

Käytännön kokemuksia uuden vankeuslain aikaisesta yhteistyöstä läänien, kuntien ja vankeinhoidon välillä selvittivät ylitarkastaja Jarno Virtanen Etelä-Suomen lääninhallituksesta ja aluevankilan johtaja Jaakko Kopra. Lääninhallitusten roolina on koulutustilaisuuksien ja yhteistyön käynnistäminen Vankeinhoitolaitoksen kanssa. Tavoitteena on, että uusi vankeuslaki ja yhteistyö tunnetaan kunnissa. Yhteistyö ja koulutus ovat lähteneet vähitellen käyntiin, joskin hiukan eri tahtiin. Virtasen keräämissä läänien kommenteissa todettiin mm. tarve asennemuutokselle, sosiaalityön merkitys (ei vain toimeentulotuen jakamista), tarve järjestöjen mukaan tuloon sekä asiakkaan kokonaisuuden hallinnan parantaminen sisältäen asumisen, työn, toimeentulon ja raittiutta tukevan vapaa-ajan.

Jaakko Kopra muistutti, että kaksi kolmesta vangista ei tule takaisin ensimmäisen kerran jälkeen. Nyt mietitään, miten saataisiin lukua tästä vielä paremmaksi. Tässä kunnat ja muut yhteistyötahot ja -tarpeet ovat nousseet uudella tavalla esiin. Ensimmäistä kertaa on yhteisesti määritelty, mihin ollaan menossa aiemman "kuka tekee ja maksaa" kiistelyn sijaan. Tästä pitäisi päästä vielä eteenpäin, mutta tätä hidastavat kaikkialla tapahtuvat organisaatiomuutokset. Nyt kuitenkin mahdollisuudet etenemiseen ovat hyvät. Aluevankilauudistuksen jälkeen on syntynyt useita erilaisia yhteistyömalleja.

Kirjoittaja on erikoissuunnittelija Rikosseuraamusvirastossa ja rikosseuraamusalan neuvottelukunnan sihteeri.

 
Julkaistu 11.6.2007