Saija Järvinen

Järvenpää on turvallinen asuinpaikka

Järvenpää on kansallisen väkivallan vähentämisen ohjelman pilottikaupunki. Osana hanketta toukokuussa 2006 toteutettiin "Turvallinen arki" -kysely, jossa kerättiin tietoa Järvenpään lasten ja nuorten arjesta, ajankäytöstä, tupakoinnista ja päihteiden käytöstä, väkivallan uhriksi joutumisesta sekä muista asioista, jotka huolestuttavat nuoria. Kyselyn mukaan järvenpääläiset nuoret kokivat kaupunkinsa turvalliseksi asuinpaikaksi.

Poliisin tietoon tulleiden pahoinpitelyrikoksien perusteella Järvenpää näyttäytyy yöelämän keskuksena, jossa humalaiset (toisilleen tutut tai tuntemattomat) tappelevat yöaikaan ravintoloiden ja pitsapaikkojen edustalla. Alkoholi on vahvasti kuvioissa mukana, ja lähes puolessa tapauksista syylliseksi epäilty on ulkopaikkakuntalainen.

Monissa asukkaissa tällaiset tiedot saattavat herättää turvattomuuden tunteita. Koululaiskyselyn mukaan järvenpääläisten nuorten kokemukset ovat kuitenkin täysin vastakkaisia. Ikäryhmästä riippumatta Järvenpään koki turvalliseksi paikaksi asua enemmän kuin yhdeksän vastaajaa kymmenestä. Turvallisuuden tunteita kartoitettiin myös muilla kysymyksillä. Yläkoululaisista ja lukiolaisista lähes neljä kymmenestä pelkäsi väkivallan uhriksi joutumista, kun taas väkivallan uhriksi joutumista etenkin Järvenpäässä pelkäsi vähemmän kuin kaksi vastaajaa kymmenestä. Tytöt pelkäsivät väkivallan uhriksi joutumista enemmän kuin pojat, mutta eroja sukupuolten välillä ei ollut silloin, kun koululaisilta kysyttiin, pelkäävätkö he väkivallan uhriksi joutumista etenkin Järvenpäässä (Kuvio 1).

Kuvio 1. Pelkää väkivallan uhriksi joutumista yleensä tai etenkin Järvenpäässä (% eri ikäisistä vastaajista)

Koululaisten kokemuksissa kaupunki herätti myönteisiä mielikuvia silloinkin, kun heille esitettiin väite "Järvenpää on väkivaltaisempi paikka kuin muut kaupungit". Lähes kahdeksan vastaajaa kymmenestä oli jokseenkin tai täysin eri mieltä väitteen kanssa.

Tutkimukseen vastasivat kaikkien alakoulujen oppilaat, yläkoululaiset sekä lukiolaiset. Vastausprosentti oli varsin korkea. Alakoululaisilla vastausprosentti oli 93 ja yläkoululaisilla 91. Lukiolaisten vastausprosentti jäi 71:een, koska abiturientit olivat kyselyn aikaan jo päättäneet koulunsa.

Nimittely on osa koululaisten arkea

Kyselyssä kartoitettiin myös koululaisten kokemuksia erityyppisestä uhriksi joutumisesta sekä kouluissa että yleisemminkin. Tutkimusten mukaan opettajien tiedossa on alle puolet toistuvasti kiusatuista oppilaista, vaikka luokkatoverien tiedossa nämä kiusatut oppilaat ovat hyvin yleisesti. Runsas neljännes vastaajista ilmoitti, että jotakin heille kuuluvaa omaisuutta oli vahingoitettu tai piilotettu koulussa viimeisen 12 kuukauden aikana. Noin neljännes vastaajista kertoi, että heidät oli koulussa jätetty yksin tai tehty naurunalaiseksi ainakin kerran viimeisen 12 kuukauden aikana. Ala- ja yläkouluissa edellä mainitut kiusaamistapaukset olivat selvästi yleisempiä kuin lukiossa.

Kyselyn mukaan fyysinen koskemattomuus ei ole itsestään selvää kouluissakaan. Erilaiset uhrikokemukset voivat ajaa viime kädessä myös koulusta poissaoloihin. Noin kolme prosenttia kaikista vastaajista ilmoitti olleensa pois koulusta ainakin kerran viimeisen 12 kuukauden aikana siksi, että heitä oli pelottanut mennä kouluun, koska heitä oli tönitty, lyöty, potkittu tai heitä kohtaan oli oltu muuten väkivaltaisia. Viimeisen 12 kuukauden aikana hieman alle 10 prosenttia vastaajista oli ollut poissa koulusta ainakin kerran siksi, että heitä oli pelottanut mennä kouluun, koska heitä oli nimitelty tai sanottu jotain ikävää.

Kyselyssä pyrittiin selvittämään myös muualla kuin koulussa tapahtuneita kokemuksia. Kaksi kymmenestä alakoululaisesta ja 14 prosenttia yläkoululaisista ilmoitti, että heitä oli lyöty tai potkittu ainakin kerran viimeisen 12 kuukauden aikana. Lukiolaisista näin oli kokenut alle 10 prosenttia vastaajista. Tapahtumapaikoista ei ole tietoa.

Uhrikokemusten lisäksi vastaajilta tiedusteltiin myös sitä, kuinka usein he itse olivat osallisina nimittelyssä tai tönimisessä. Lähes puolet alakoululaisista ilmoitti nimitelleensä toista ainakin kerran viimeisen 12 kuukauden aikana. Yläkoululaisista näin ilmoitti tehneensä noin 40 prosenttia. Ala- ja yläkoululaiset pojat ilmoittivat huomattavasti tyttöjä useammin tönineensä toista, olleensa tappelussa sekä lyöneensä ja potkineensa toista. Nimittelyn suhteen sukupuolten välillä ei ollut eroja.

Läheisten riitely ja päihteiden käyttö huolestuttavat

Turvattomuuden tunteet ja väkivallan uhriksi joutumisen pelko voivat pahimmillaan rajoittaa ihmisten arkielämää, vaikka ne rakentuisivatkin virheellisten käsitysten varaan rikollisuuden yleisyydestä ja omakohtaisista riskeistä. Vaikka turvattomuuden tunteet paljolti johtuisivatkin muista seikoista kuin itse rikollisuudesta, ongelma on todellinen ja heikentää ihmisten elämisen laatua.

Kyselyn yhtenä tarkoituksena oli hahmottaa tekijöitä, jotka uhkaavat nuorten turvallista arkea ja turvallisuuden tunteita. Yhteiskunnallisessa keskustelussa on paljon ollut esillä muun muassa lapsiperheiden köyhtyminen. Kyselyyn vastanneet oppilaat kokivat vanhempiensa taloudellisen tilanteen kuitenkin varsin turvatuksi. Alakoululaisista kahdeksan kymmenestä oli sitä mieltä, että heidän vanhemmillaan menee taloudellisesti hyvin ja vain yksi prosentti oli sitä mieltä, että heidän vanhemmillaan oli melkein aina vaikeuksia saada rahat riittämään. Yläkoululaisista ja sitä vanhemmistakin vastaajista lähes kolme neljästä arvioi vanhempiensa taloudellisen tilanteen hyväksi ja vain kolme prosenttia oli sitä mieltä, että heidän vanhemmillaan oli melkein aina vaikeuksia saada rahat riittämään.

Tulosten mukaan perheen taloudellinen tilanne ei siis juurikaan näyttänyt varjostavan koululaisten elämää, mutta turvattomuuden tunteita ja huolta aiheuttivat erityisesti läheisten runsas alkoholin käyttö, läheisten riitely ja haukkuminen (Kuvio 2).

Kuvio 2. Huolenaiheita ja turvattomuutta aiheuttaneet asiat (kaikki ikäryhmät).

Kun kaikkia Järvenpään koululaisia tarkastellaan yhdessä, niin hieman useampi kuin neljä vastaajaa kymmenestä oli huolestunut ainakin vähän siitä, että joku läheinen käyttää liikaa alkoholia. Lisäksi hieman useampi kuin neljä vastaajaa kymmenestä oli huolissaan siitä, että jotkut heille läheiset henkilöt riitelevät äänekkäästi tai että joku heille läheinen ihminen haukkuu toista. Hieman useampi kuin kaksi vastaajaa kymmenestä oli huolestunut siitä, että joku heille läheinen ihminen lyö tai tönii toista, ja lähes kaksi vastaajaa kymmenestä oli huolestuneita, koska he itse joutuvat lyömisen tai tönimisen kohteeksi läheisen taholta.

Noin 20 prosenttia koululaisista ilmoitti olevansa huolestuneita siitä, että he joutuvat olemaan paljon yksin. Syitä yksinololle ei kysytty tutkimuksessa. 30 prosenttia vastaajista oli huolestuneita siitä, että kukaan ei kuuntele heitä ja alkoholin käyttöön usein liittyvä ristiriitaisten ohjeiden ja kieltojen saaminen huolestutti lähes kolmea vastaajaa kymmenestä.

Vastaajien huolenaiheet pysyivät luokka-asteesta toiseen hyvin tasaisina. Vanhemmat vastaajat olivat hieman enemmän huolissaan läheisten alkoholinkäytöstä kuin nuoremmat vastaajat. Vastaavasti nuoremmat olivat vanhempia vastaajia useammin huolissaan siitä, että joku läheinen lyö tai tönii heitä itseään. Kyselystä ei voida valitettavasti suoraan päätellä sitä, miten vastaajat ovat käsittäneet läheisen, onko se heidän perheenjäsenensä, vanhempansa, läheinen ystävä vai joku muu.

Haasteena huolenaiheiden tunnistaminen ja niihin puuttuminen

Vaikka järvenpääläiset nuoret kokivatkin kaupunkinsa turvalliseksi asuinpaikaksi eikä vanhempien taloudellinen tilannekaan heitä huolettanut, läheisten liika alkoholinkäyttö ja riitely ovat ilman muuta asioita, jotka kyselyn mukaan aiheuttavat järvenpääläisille nuorille eniten turvattomuuden tunteita ja huolen aiheita.

Kansallisen väkivallan vähentämisen ohjelman seurantaa varten perustetussa väkivaltajaostossa on asetettu vuoden 2007 painopistealueeksi lapset ja nuoret. Tämänkin kyselyn pohjalta esille nousseet huolenaiheet haastavat pohtimaan paikallistasolla sitä, miten apu voidaan kohdentaa esimerkiksi lapsille, jotka joutuvat todistamaan läheisten väkivaltaa ja/ tai päihteiden käyttöä, vaikka eivät itse väkivallan uhriksi välttämättä joutuisikaan. Miten löydetään ja tunnistetaan ne lapset, jotka apua ja tukea tarvitsisivat? Erityisesti hiljaiset ja vetäytyvät lapset? Useissa tutkimuksissa on todettu, että lapset eivät juuri puhu heihin kohdistuvasta väkivallasta, vaikka traumaattiset, joskus pitkäänkin jatkuneet kokemukset olisi tärkeä käydä läpi.

Väkivallan vähentämisen ohjelmassa todetaan myös, että suomalaista väkivaltaa on vaikea vähentää, jos alkoholikulttuuri ei muutu humalajuomista syrjivämmäksi. Humalajuomisen ehkäisemiseen voidaan tietenkin puuttua vaikuttamalla alkoholin nauttimistilanteisiin ja -ympäristöihin. Vähintään yhtä tärkeään osaan näissä kysymyksissä nousevat kuitenkin ohjelmaan kirjatut toimenpiteet, joilla pyritään alkoholin pitkäaikaisen riskikäytön vähentämiseen ja joissa suositellaan, että muun muassa alkoholinkäytön riskien arviointi vakiinnutetaan osaksi terveydentilan arviointia kaikissa terveydenhuollon asiakaskontakteissa. Lapsen ja nuoren turvallisen arjen edistämisen yksi keskeinen kulmakivi on myös läheisten alkoholin ja päihteiden käytön vähentäminen.

Kirjoittaja on suunnittelija rikoksentorjuntaneuvostossa.

Järvenpään "Turvallinen arki" -kyselyn ovat toteuttaneet Saija Järvinen, Hannakaisa Ryynänen ja Regina Järg-Tärno.

 
Julkaistu 11.6.2007