Kauko Aromaa

IHMISKAUPPA JATKUU

Tietämys ihmiskaupasta seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa on lisääntynyt YK:n ihmiskauppasopimuksen ja muiden kansainvälisten toimien myötä. Sitä koskevia rikosjuttuja on saatu aikaan Suomessakin, vaikka tuomiot ovat vielä jääneet vähiin.

Ihmiskaupalla on toisetkin kasvot: maailmanlaajuisesti pakkotyötarkoituksessa tapahtuvan ihmiskaupan on arvioitu olevan jopa edellistä yleisempää. ILO, ETYJ ja UNODC ovat hiljattain lähteneet yhdessä liikkeelle epäkohdan oikaisemiseksi. Huomion painopiste on ulkomaalaisten hyväksikäytössä. Ilmiö on monimutkainen, koska siinä yhdistyvät hyväksikäyttö ja laittoman tai laillisen maahantulon järjestäminen hyväksikäyttötarkoituksessa.

Ei pitäisi kuitenkaan unohtaa, että hyväksikäytön uhreiksi joutuu myös suomalaisia. Hyväksikäyttöä näyttää esiintyvän esimerkiksi nuorten kesä-, satunnais- ja pätkätöissä sekä opintoihin liittyvissä pakollisissa harjoitteluissa. Maassa asuvat ulkomaalaiset ovat tulleet kantaväestön nuorten rinnalle mahdollisen hyväksikäytön kohderyhmänä. Pakkotyönomaisia työoloja näyttää esiintyvän mm. rakennusalalla, telakoilla, siivoustyössä, ravintola- ja hotellialalla, kotityössä, maataloudessa ja marjanpoiminnassa. Epäillään myös, että ulkomaalaisia lapsia ja aikuisia pakotetaan kerjäämään, kaupustelemaan ja tekemään rikoksia.

Uhrien tunnistaminen ja pakkotyön osoittaminen on vaikeaa, ja vielä vaikeampaa on asian kytkeminen ihmiskauppaan. Uhrit eivät nosta juttuja eivätkä halua todistaa. Asia kuuluu monille toimijoille, joille ilmiö lienee vielä vieras – ammattiyhdistysliike, työnantajajärjestöt, työsuojeluviranomaiset tai verottaja tuskin arvioivat maailmaa tämän käsitteen kautta, eikä se poliisillekaan ole itsestään selvä.

Verrattuna seksuaaliseen hyväksikäyttöön pakkotyö tuntuu tutkinnallisesti ja näytöllisesti vieläkin vaikeammalta kohteelta. Työstä pakkotyötä tekevät seikat ovat toki paljolti samoja kuin pakkoprostituutiossakin. Lisäpulmia aiheuttavat työn määritelmän epäselvyys sekä ala-arvoisten työolojen ja pakon suhteellisuus. Vapaaehtoinen työnteko sellaisissa oloissa ei ole pakkotyötä eikä ehkä ole sen enempää työsuojelulakien kuin ihmiskauppapykälienkään tarkoittama rikos. Vapaaehtoisuuden puuttuminen puolestaan on samalla tavalla epäselvä asia kuin pakkoprostituutiossakin. Kaupusteluun, kerjäämiseen ja rikosten tekemiseen pakottamista taas koskee lisäksi se ongelma, että näitä ei pidetä työnä, jolloin ne eivät kuulu työmarkkinaosapuolille tai työsuojeluviranomaisille.

Oikeusvaltio, joka katsoo näitä asioita läpi sormien, on rikkonut perusvelvoitteitaan. Jokaisessa yhteiskunnassa esiintyy näitä ilmiöitä, ja jokainen hoitaa ne omalla tavallaan: luulottelemalla ettei niitä ole olemassa, vaikenemalla, jonkin symbolisen lain säätämällä tai jopa hyväksikäyttöön aktiivisesti osallistumalla (korruptio). Tässä suhteessa uusi hallitusohjelma antaa myönteisen viestin: ihmisyyden ja perusoikeuksien vastaisten rikosten uhriksi joutuneille siirtolaisille luvataan myöntää pysyvä oleskelulupa!

Suomen varsin neitseellisessä tilanteessa on ensiksi paneuduttava olemassa oleviin mutta hyödyntämättömiin tietolähteisiin, jotta niiden avulla kyetään avaamaan silmiä niin viranomaisten, työntekijäjärjestöjen, työantajajärjestöjen kuin kansalaisyhteiskunnan tasolla. Tämän jälkeen ei olisi yhtä helppoa sanoa, että ongelmaa ei ole. Jos sitä paitsi voidaan selvittää, millaisten seikkojen ansiosta ongelma on Suomessa pienempi kuin muualla - kuten luultavasti kävisi – olisi sillä suuri merkitys ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten torjunnassa myös toisaalla. Pitkän päälle se on myös Suomen etu, vaikka itsekäs lyhytnäköinen intressimme voisikin olla suosia väärinkäytöksiä, koska ne tuottavat kuluttajille halvempia hyödykkeitä ja palveluja.

 
Julkaistu 11.6.2007